Priya


RTK1 
W I R N E E N   I L M A L E N T O



Rotu:
Australianpaimenkoira
Syntynyt: 
19.7.2013
Väri: 
Punainen valkoisin ja Tan merkein
Kasvattaja: 
Emä: 
FI TVA FI KVA HK3 EK3 JK3 VK1 BH Windedos After Eight "Nessa"
Isä: 
Ch Imagineers Get To Know Me CD STDs NJP DNA-CP CGC "Ben"
Sisarukset:
Wirneen Ilopilleri "Ilo"
Wirneen Ikiliikkuja "Gatsby"
Wirneen Irtiotto "Issi"
Wirneen Ilmiliekki "Tintti"
Wirneen Ihmejakumma "Ihme"

Säkäkorkeus: 50 cm
Paino: 18,4 kg

Terveys:
Lonkkanivel: B/B
Kyynärnivel: 0/0
Olat: Terveet
Polvet: Terveet
Nikamien välimuotoisuus: VA0 (Normaali)
Välimuotoinen lanne-ristinikama: LTV3 (epäsymmetrinen)
Silmät: Terveet (2.9.2013)





Harrastukset:  
Rally-toko (RTK1, AVOHYV), TOKO (ALO1), haku, koiratanssi (tulokset)




Millainen Priya on? 


 Priya on kaunis koira niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Se on mamman oma sydänkäpy ja oman tiensä kulkija, tulinen emäntä ja järkevä viilipytty käärittynä kauniiseen punaiseen turkkiin. 

Villimpien "teinivuosien" jälkeen Priyasta on kasvanut koira, joka on aina täydellisessä tasapainoissa. Se elää täysin neljä tassuaan maahan kaivettuna ja mikään ei tunnu heilauttavan sen pääkoppaa pois maanpinnasta kovin pitkäksi aikaa. Jaksan aina ihmetellä sen tasaisuutta. Se on kuin supervoima! Se ei paineistu helposti ja jos paineistuukin niin se palautuu siitä ilmiömäisen nopeasti. Siinä vaiheessa kun minä ja Popa vielä juoksentelemme stressaantuneena ympäriinsä, Priya on jo nollannut tilanteen. Ainut asia jota Priya vihaa on takit! Kaikki kaulapantaa isommat asusteet saavat aikaan vuosisadan draamakohtauksen.

Harrastuskoirana Priyan tasaisuus on ollut haastavaa. Se on älykäs, itsenäinen ja rauhallinen koira, joka löytää aina sen paikan josta aita on matalin. Nuorempana taistelin paljon sen kanssa, että Priyan moottori ei tuntunut syttyvän millään ja halusin koko ajan puhaltaa siihen lisää tehoa. Liian korkeassa vireessä taas sen työskentely meni helposti ääntelyksi, joten sen kuuluisan "kultaisen keskitien" löytäminen on ollut haastavaa. Vanhemmiten niitä tehoja onkin löytynyt oikein mukavasti (tai sitten olen vasta nyt löytänyt punanutun käynnistysnappulan) ja työskentely on muuttunut tasaisemmaksi. Popan saapuminen lauman lisäykseksi vähensi myös Priyan "treenitaakkaa" ja auttoi näin uuden motivaation löytymiseen.

Priya on ahne ja palkkaantuu parhaiten ruualla. Se myös leikkii hyvin, mutta kyllääntyy helposti leluihin. Namien kanssa samanlaista ongelmaa ei ole, Priyalta löytyy mahasta tilaa aina yhdelle namulle lisää. Se syttyy todella paljon siitä kun minä liikun ja kehun sitä. Palkkaankin Priyaa usein juoksemalla päättömästi pitkin kenttää ja hihkumalla kuin olisin juuri voittanut maailmanmestaruuden.

Työskennellessään Priya ei ole sähäkkä ja nopea vaan pikemminkin harkitseva pohtija. Sen yleisilme on kuitenkin ihanan iloinen ja häntä heiluu jatkuvalla tahdilla. Priya on oppiessaan sellainen iloinen hölmö. Se hössöttää usein joka suuntaan, mutta aivot tippuvat silloin matkasta. Olen huomannut, että Priyan kanssa on parasta ennen koetta käydä kerran läpi kaikki käskyt koska kehässä siltä saattaa muuten kaikessa hössötyksessä unohtua mikä olikaan maahanmeno tai istuminen. Se tekee hommia siksi että haluaa olla minun kanssani (ja ruoka tietysti auttaa asiaa), työtehtävällä itsellään ei ole niin merkitystä.

Priya on vieraita ihmisiä kohtaan usein välinpitämätön. Sitä ei haittaa silitykset tai rapsutukset, mutta sitä ei kiinnosta hakeutua niitä hakemaan.  Joskus nuorempana se oli ujo ja pidättyväinen, mutta siitä kasvoi tasapainoinen ja sosiaalinen koira. Tutut ihmiset ovat Priyalla tärkeitä. Se näyttää tämän kurtistamalla huulet hymyyn ja loikkimalla täysiä päin viatonta uhria kaikella aussien riemulla.

Koirien kanssa Priya on ilmiömäinen. Se tulee hyvin toimeen laumassa kuin laumassa. Priya ei tunge iholle vaan se kanssaelää rauhallisesti toisten koirien kanssa ja puhuu mielestäni hyvin "koiraa". Se välttelee konflikteja eikä provosoi ketään käytöksellään. Joskus jopa hieman haastavammat koirat ova käyneet Prilliksen kanssa rennolla kimppalenkillä ilman ongelmia.

Näin vanhemmiten Priya leikkii harvoin muiden kuin Popan kanssa. Joskus se saattaa hieman innostua juoksemaan muussakin porukassa jos porukasta löytyy joku loistava "jänis", mutta väsähtää nopeasti. Popan kanssa se leikkii paljon sisällä ja ulkona. Ainut Priyan "oikku" koiralaumassa on sen hallinnan tarve, joka tulee esiin helposti hyvin alistuvien nuorten narttujen kanssa. Se käyttää helposti tilannetta hyväkseen ja saattaa yrittää kontrolloida tämän nartun liikkeitä omalla kropallaan. Se myös kuumuu helposti Popan kanssa juostessa (Popa on sen kaikista paras "jänis") ja tämä vaatii aina tilanteen rauhoittamista ettei se kuumuessaan juokse päin puita (tämä on nähty liian monta kertaa..). Priya on myös törmäillyt joskus toisia koiria tai ihmisiä päin kuumuessaan, mutta tämä hupi on kitketty pois Priyalta.

Priya on suhteellisen kova koira. Varsinkin korkeassa vireessä sille saa takoa asiat hyvin perusteellisesti kalloon ennen kuin muutosta tapahtuu suuntaan tai toiseen eikä se muistele tätä jälkikäteen. Joskus Priya kuitenkin vetää päälle "draamavaihteen" jonka aikana prinsessa ei kykene mihinkään koska hänelle laitettiin juuri valjaat päälle. Muistan kuinka joskus hurjina teinivuosinaan Priya kompastui noutokapulaan ja ei omasta mielestään voinut pitkään aikaan mennä kauhistuksen lähelle. Punanutulla on siis kaksi puolta: herkkä rinsessa, joka vetää herneen syvälle nenään halutessaan ja tasainen jyrä, jonka suunnan kääntämiseen tarvitaan usemapi rautakanki. Totuus on jossain siellä välissä. Jokatapauksessa Priya on tasainen koira, joka ei helposta järkyty.

Priya on kuitenkin arjessa hyvin hallinnassa. Se oli pentuna melko itsenäinen vaeltaja, mutta nyt sille on muodostunut lyhyt napanuora omaan laumaansa. Sitä voi pitää vapaana missä vaan. Priya on välinpitämätön vastaantulevevia lenkkeilijöitä, koiria, pyöriä ym. kohtaan eikä hätystele luonnon eläimiä. Sillä ei ole juurikaan kiinnostusta riistaa kohtaan. Priyassa ei ole lainkaan reaktiivisuutta, impulsiivisuutta tai terävyyttä. Se tuntuu aina toimivan harkiten ja järkevästi.

Kaiken kaikkiaan Priyan on aivan mahtava koira! Olemme vuosien aikana hiotuneen yhteen ja olen todella oppinut arvostamaan Priyan hyvää pääkoppaa ja se rennon iloista asennetta. Priya on todellakin nimensä arvoinen: "suosikki".





Meidän tarina: 

Kun aloitin kesällä 2010 Wentin kanssa agilityn alkeiskurssilla, harrastus vei minut täysin mukanaan. Mitä pidemmälle pääsin harrastuksessa, sitä enemmän nälkä kasvoi. Pian aloinkin haaveilla harrastuskoirasta, jonka kanssa lajia pääsisi oikeasti harrastamaan.

Rotuvalintani oli helpommin sanottu kuin tehty, pyöritin päässäni kaikkia agilitykentillä usein nähtyjä maxirotuja eikä yksikään oikein tuntunut kolahtavan. Australianpaimenkoiraan tutustuin ensimmäistä kertaa jo kesällä 2010, mutta siinä vaiheessa se tuntui aivan liian isolta ja karvaiselta minun makuuni.

Netissä surffatessani törmäsin jotain käsittämätöntä kautta Wirneen kennelin blogiin. Onneksi törmäsin koska luin koko blogin siltä istumalta alusta loppuun. Selasin kasvattajan ensimmäisen pentueen sivut myös läpi ja olin otettu siitä innosta ja rakkaudesta, jolla Laura kasvattejaan huolehti. Tulevan pentueen emä olisi Lauran oma superkoira Nessa, joka teki minuun vaikutuksen jo kotisivujen perusteella. Otin Lauraan yhteyttä syksyllä 2012 ja kyselin tulevasta pentueesta. Takaraivossa jyskytti koko ajan pessimistinen ajatus: siellä kasvatetaan käyttisaussieita, miksi he haluaisivat myydä pennun minulle..


Laura otti minut heti ystävällisesti tutustumaan koiriinsa. Tulen aina muistamaan kuinka sain kolme pussailevaa aussieta syliini heti bussipysälillä. Näin supermamma Nessan työstkentelevän treeneissä mahtavalla työmotivaatiolla ja kotona makaamassa raparankana lattialla. Olin täysin myyty ja jäimme odottamaan pentua.

Alkoi piinaava odotus, joka vaihtui malttamattomasta innosta puhtaaseen pelkoon monta kertaa saman päivän aikana. Muistan kun avasin sähköpostin, johon Laura oli kirjoittanut maagiset sanat: "Yksi typyistä voisi tulla teille." Kiljuin riemusta. Laura uskalsi luottaa minulle yhden näistä kultakimpaleista. Alkoi maaninen pennun odotus. Kävin pentusia katsomassa ensimmäistä kertaa kun ne olivat 3 viikkoisia. "Täysin puolueeton" mielipiteeni oli, että ne olivat kauneimmat pennut mitä olen ikinä nähnyt. Tutustuin netissä Jennyyn, toiseen pennunodottajaan Tampereelta ja odotus nousi aivan uusille svääreihin. Kävimme yhdessä katsomassa 5 viikkoisia pentusia. "Marsuista" oli muuttunut pikku terroristeja, jotka hurmasivat naskalihampaillaan.




Vannoin, etten ota pennuista suosikkia vaan katsoin kaikkia samalla linjalla. Mikä tahansa näistä palluroista minulle valikoituisi, tulisi siitä maailman paras koira. Kohtalo päätti kuitenkin toisin ja sydämeni suli pienelle punailelle "Ilta"-pennulle. Se wirnisti minulle vienosti ja tuli pussailemaan naamaani. Ei siihen muuta tarvittu.

Jenny taisi olla ainut, jolle mainitsin ihastuksestani. Pentujen lopulliset kodit päätettiin kun kakarat olivat käyneet pentutestissä. Ilouutisen pentuvalinnoista sain kuulla Jennyltä, joka laittoi minulle viestin: "Onnea! Sait salasuosikkisi!"

Meille valikoitui siis Ilta. Pieni, leikkisä ja itsenäinen Ilta.


Kuva: Jenny Söderlund
Priya haettiin kotin 14.9.2013. Se sai nimensä Sanskritin sanasta "Priya" eli "Rakas" tai "Suosikki". 


Priya talvi 2014


Priya kesä 2014

Priya kevät 2015



6 kommenttia:

  1. Onko Priya siis ensimmäinen koirasi? Olen itsekki miettinyt Aussieta joten haluisin tietää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Priya ei ole ensimmäinen koirani. Mutta se on ensimmäinen harrastuskoirani, aikaisemmat ovat olleet enemmän tai vähemmän sohvaperunoita :)

      Poista
  2. Aussiet on vaan niin ihania! :) Itse miettinyt tällaista harrastus koiraksi!

    http://vuonna2014.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Piti ihan tulla utelemaan et onko Priyan LTV3 vaivannut sitä millään tavalla? Gislillähän todettiin just sekä LTV4 (ylimääräinen nikama) että lievä LTV3. Jäikö teiltä aksa pois nimenomaan ton selän takia? Olin lukevinani aiemmista postauksista, että jatkoitte selkäkuvien jälkeen aksaa, mutta ilmeisesti ette tee enää?

    Hirmu huonosti löytyy mitään selkäjuttuihin liittyvää, joten muiden edes osittain samassa tilanteessa olevien kokemukset on aina mielenkiintoisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi minulta meinasi mennä tämä kommentti ihan ohi! Eli siis jatkoimme agilitya selkäkuvauksen jälkeen, mutta sitten ajan kanssa huomasin että Priya jumittaa alaselkäänsä kovasti säännöllisestä hieronnasta (2-4vko välein) huolimatta joten luovuimme kokonaan agilitysta sen vuoksi. Lopettaminen ei tapahtunut yhdellä rysäyksellä diagnoosin jälkeen vaan harrastus ikään kuin "hiipui" pois. Aluksi yritin madaltaa vain rioja ja jättää raskaimpia esteitä kokonaan välistä, mutta en huomannut tällä olevan mitään apua. Agilityn lopettamisen jälkeen Priya on ollut huomattavasti paremmassa kunnossa.

      LTV3 näkyy Priyalla tällä hetkellä jumiutumisena ja takapään jäykkyytenä. Se myös helposti käyttää kroppaansa vinossa, joten sen suoruutta on pitänyt jumpalla vahvistaa.

      Jos haluat kysyä vielä jotain niin laita mulle sähköpostia lehtinenmilli(@)gmail.com. Vastaan kyllä mielelläni kysymyksiin!

      Poista