Popa

POPA



Rotu: 
Bordercollie
Syntynyt: 
28.6.2016
Väri: 
Mustavalkoinen
Sukupuoli
Narttu
Kasvattaja
Katri Mure, Tampere
Emä: 
TK4 BH Overdo Wave "Kulo"
Isä:
 Kinloch Kuje "Kuje"

Sisarukset:
Pelé "Rover"
Zaza "Maili"
Xavi "Tina"
Nani "Nila"
Leno "Loop"
Cafú "Metka"
Rudi "Love"
Messi "Rämä"


Säkäkorkeus: 
n.50cm

Paino: 
16,5kg 


Terveys:
Silmät ok(10.8.2016)
Molemmista olkapäistä operoitu OCD (13.1.2017)
Lonkat: A/A (8.8.2017)
Kyynärät: 0/0 (8.8.2017)
Selkä: LTV0 (normaali) (8.8.2017)
VA0 (normaali) (8.8.2017)
Polvet epävirallisesti terveet (16.2.2017)



Harrastukset: 
TOKO (ALO1), haku, HTM (2XH), Rally-toko (2xALOHYV) (tulokset)


Kuva: Katri Mure


Kuva: Sanna Kiretti






Popa SmarDOG-testin perusteella:

Popa on ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Popa on alusta lähtien hyvin keskittynyt tekemään tehtäviä, sen motivaatio on hyvä, ja keskittymiskyky loistava. Ainoastaan pienet pelot (V-aita) häiritsevät suoritusta, muuten koiralla lähinnä vahvuuksia. Popalla on erinomainen itsehillintä, se lukee ihmisen eleitä hienosti, ja se on sinnikäs ja itsenäinen työskentelijä. Popalle myös looginen päättely on helppo, ja se osaa matkia hienosti mallista, ja oppii nopeasti tehtävän.


Popalla on olemassa lisänimi "professori" ja tämä sopii tälle hörökorvaiselle neidille paremmin kuin nenä päähän. Se on todella poikkeuksellisen älykäs koira ja ei ainoastaan hyvällä tavalla. Älykkyys tarkoittaa myös sitä, että se löytää tiensä ulos mistä tahansa kopista ja varastaa kaiken mikä ei ole naulattu kiinni (tästä pääsemme Popan toiseen lisänimeen "mestarivaras Luikkunen"). 

Popa on professori myös muilla tavoilla. Se suhtautuu työhönsä kuoleman vakavasti. Voisin hyvin kuvitella sen hautautumassa tutkimustyöhönsä jossain pölyisessä laboradoriossa välttelemässä sosiaalisia kontakteja. Popalla on ilmiömäinen keskittymiskyky ja helppo motivoida hommaan kuin hommaan. Sen tapa tehdä töitä on vakava ja "professorimainen". Mikään treenikentällä ei naurata Popaa ja jos joku uskaltaa luulla hänen korkeutensa arvokasta työtehtävää leikiksi niin hän saa kuulla kunniansa! Tämä ei ole vitsi. Popa todellakin antaa palautteen kuulua jos en ota hommaa yhtä vakavasti kuin neiti itse. Jopa kehuihin se vastasi pitkään raivostuneella huudolla tai katsomalla minua kuin olisin ulkoavaruudesta tupsahtanut vihreä mönjä, joka yrittää kommunikoida hänen kanssaan. 

Tosikkomaisuudessa on myös positiivisia puolia: se ei koskaan hylkää työtehtäviään. Se yrittää aina parhaansa ja on luotettava harrastuskaveri, joka tekee asiat juuri niin kuin ne on sille opetettu. Palkattomuus kokeissa ei ole ollut Popalle mikään ihme juttu, ainakaan tähän mennessä (takana vain muutama koe). Popa palkkaantuu parhaiten lelulla, mutta namitkin kelpaavat paremman puutteessa. Leluksi sille kelpaa ihan mikä vaan. Olen joskus tehnyt sen kanssa hyvät treenit pelkästään avaimenperällä. Eniten Popa rakastaa käydä kiinni leluun. Se myös taistelee hyvin ja voitaessaan lelun omii sen hävyttömästi. Sille paras palkka onkin saada rallata ympäri kenttää lelu suussa ja olen tämän huvin sallinut neidille, kunhan lelu tuodaan pyydettäessä takaisin (tämäkään ei ole aina ollut itsestäänselvyys). 

Popa on työskennellessään tosikko, mutta silti luonnostaan intensiivinen. Siitä saa jonkin verran kaivaa "hulluutta" esille jos sellaista haluaa, joska neiti työskentelee niin paljon aivot edellä. Epävarmana se helposti mieluummin hidastaa ja ajattelee tehtävän läpi. Vauhti löytyy sitten varmuuden myötä. Sen kanssa selkeä ohjaus ja  varmuus on tärkeää. Popa sietää tällä hetkellä huonosti epäselvyyttä treenatessa. Jos en selkeästi kerro sille mitä olemme tekemässä, se vastaa saman tien topakalla huudolla. Jos esimerkiksi käännän selkäni sille antamatta jotain käskyä, palaute kuuluu saman tien.

Popan suurin ongelma onkin ollut sen äänen käyttö. En ole varma saako sitä koskaan kokonaan hiljaiseksi. Sekä arki että treenit ovat täynnä erilaisia äänitehosteita, joita Popa mielellään viljelee ympärilleen. Se huutaa iloaan, suruaan, raivoaan, epävarmuuttaan, itsevarmuuttaan.. Se huutaa joskus jopa unissaan. 

Popa on reaktiivinen ja kiihkeä koira. Sille arjen asiat kuten rauhoittuminen, odottaminen, ohitukset, kivojen lenkkipaikkojen ja treenikentän lähestyminen ovat olleet ja ovat edelleen haastavia. Professori yrittää näissäkin aina parhaansa. Se hakee sille opetettuja toimintapoja, mutta joskus "muumit laaksossa" ovat vaan saaneet seurakseen liikaa hattivatteja, jotka aiheuttavat sen että paine purkautuu ikävällä tavalla pääkopasta. Hyvin väsytettynä, lenkin tai treenien jälkeen se usein kykeneekin esimerkiksi ohituksiin asiallisesti. Pitkän toimettoman jakson jälkeen tai kuormittuneena (jostain kiihdyttävää on tapahtunut) se ei pysty pidättelemään itseään samalla tavalla. 

Popalla on tällä hetkellä hieman erikoisia kieroitumia. Se inhoaa korkeita ääniä ja reagoi niihin joko kiihtymällä tai paineistumalla. Esimerkikisi liikennevalojen piippaus tai bussin stoppinappien ääni aiheuttaa helposti kiihtymistä. Sitten esimerkiksi hierojan laserlaite tai sirunlukija aiheuttaa paineistumista. Laukauksia, ilotulitteita tai muita kovia ääniä Popa ei ole ainakaan toistaiseksi pelännyt.


Kuva: Katri Mure


Kuva: Sanna Kiretti



Popa 1v

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti