lauantai 1. syyskuuta 2018

Olipa kerran rallyn SM-kisat

Menin sitten jonkun hulluuden vallassa hakemaan Priyan kanssa rallyn SM-joukkueeseen ja vielä suuremman hulluuden vallassa joku valitsi meidät mukaan. Priya suoritti siis SM-kisa debyyttinsä tänään 1.9.2018 tutulla Tamskin kotihallilla. Tai tarkemmin sanottuna sen vähemmin tutulla ulkokentällä. Minun täytyy nolona myöntää, että Priya on treenannut oman hallimme ulkokentällä vain kerran aikaisemmin (ja tämä kerta oli tällä viikolla kun paniikissa huomasin, että ei hitto avoin luokka pidetään ulkona).

Aamulla raahauduin siis paniikin vallassa tutulle hallille. Priya oli aika fiiliksissä, kun pääsi kanssani kahdestaan liikkeelle. Se leikki hihnallaan bussipysäkillä ja tuijotteli taskujani hullun kiilto suurissa aussien silmissään. Kun saavuimme hallin pihaan, se koki elämänsä järkytyksen: mitä sen ihanalle hallille on tapahtunut? Kun vielä raahasin sen eläinlääkärin tarkastukseen kopeloitavaksi niin soppa oli keitetty, Priyan mielestä maailma kaatui nyt ja tähän paikkaan. Koska hihnan toinen pää oli kauhusta jäykkänä niin se päätti etsiä turvaa tutuista ihmisistä, joita se kyttäsi ihmisvilinän keskeltä.
Useampi kuin yksi ihminen Priyan "listalta" (tuolta kuuluisalta, johon kuuluvat ihmiset saavat punaisen aussien naamalleen joka tapaamisella) sai kokea aussien kaiken rakkauden.

Onneksi olimme vasta toisessa rataantutustumisen ryhmässä ja minulla oli aikaa hinkata Priyaa sopivaksi. Oman vuoron odottaminen oli tuskaisaa ja pelkäsin jo että sisäänheittäjä saa oikeasti heittää meidät kehään sisälle sillä aikaa kun minä yritän pitää kynsin ja hampain kiinni turvallisesta aidasta kehänauhan paremmalla puolella. Tuomari oli suunnitellut tälläisen radan meidän pään menoksi:


Mites se sitten meni? Minusta tuntuu, että radat aina tuntuvat pahemmalta kuin mitä ne oikeasti ovat. Koko rata tuntui hitaalta kidutukselta, mutta löytyi siitä positiivistakin. Vaivuin koomaan vain kerran. Ainoastaan houkutuksessa, kun Priya iski silmänsä ihanaan ämpäriin, aloin hiipiä. Ei meidän suoritusta voi edelleenkään valon nopeaksi sanoa, mutta en sentään hiippaillut eteenpäin. Priya oli hulvattomassa vireessä. Siltä pääsi valitettavasti jopa muutama hau (tuhma!). Mutta se oli koko radan mukana tekemässä iloisena omana itsenään.

Pisteitä jäi matkaan 85/100p ja RTK2. -10p lähti koska tuomari osasi laskea askeleita paremmin kuin minä. Typerä moka, joka täytyy laittaa kyllä jännittämisen piikkiin. -3p lähti uusimisesta, jota minun ei olisi ehkä pitänyt edes tehdä, mutta paniikissa uusin ihan urheilun vuoksi (koska radalla oleminen on NIIN hauskaa.. hehheh). - 1p lähti siitä yhdestä koomasta, johon vaivuin houkutuksessa ja toinen -1p vinosta asennosta. Huutokonsertto ei aiheuttanut tällä kertaa pistevähennyksiä. Pitäisiköhän Popankin vaan siirtyä rallykoiraksi kun tässä lajissa syvimpien tuntujensa ilmaisusta ei aina niin rankaista.

Se on kuultaas nyt niin, että punanuttu suuntaa punaisen nokkansa nyt voittajaluokkaa kohti! Innolla ja rakkaudella odotan uusia haasteita Prilliksen kanssa. Oli mahtavaa kokea elämäni ensimmäiset SM-kisat juuri Priyan kanssa. Se on niin hieno koira! Alkujärkytyksen jälkeen se makasi koko pitkän päivän kanssani lattialla infotiskin luona (jossa minä juorusin tuttujen kanssa) ja nautti huomiosta. Jouduin laittamaan sen häkkiin vasta kun se sai päähänsä, että koska muutama ihminen antoi sille palan makkarastaan, niin se oikeutettu palaan kaikkien ihmisten herkuista..








1 kommentti:

  1. Priya <3 Hienosti meni teidän setti ja onnea vielä! <3

    VastaaPoista