torstai 19. heinäkuuta 2018

Olipa kerran maailmanvalloitus part 2

Puolalainen tokokoe



Mitä tokoharrastajat tekevät lomallaan? Menevätkö he katsomaan nähtävyyksiä? Loikovatko he rannalla? Vastaus on ei, he menevät ihmettelemään paikallista tokokoetta. Ja voi juku, siinä riittikin ihmeteltävää!

Koe oli kaksipäiväinen ja se järjestettiin ison koiranäyttelyn yhteydessä Gdynian kaupungissa. Lauantaina kisattiin VOI (class 2) ja EVL (class 3) luokka ja sunnuntaina AVO (class 1) sekä paikallinen alokasluokka. Meille tarjottiin mahdollisuutta osallistua kokeeseen. Tartuin tarjoukseen ajattelematta mikä minua odotti. Puolaisten versio alokasluokasta oli nimittäin täysin erilainen kuin omamme. Koko ilmoittautumiskuvio ja järjestelyt sen jälkeen olivat minulle täyttä hepreaa, joten koepaikan olemassaolo varmistui vasta edellisenä iltana kun satuin näkemään nimeni killumassa osallistujalistalla.

Meinasin tietysti saada sydänkohtauksen kun näin paikallisen alokasluokan liikkeet.

1. Luoksepäästävyys (Popa ei ole koskaan tehnyt mitään tälläistä)
2. Seuraaminen taluttimessa (Mitä? Pitääkö kuvio muistaa itse?!)
3. Paikalla makuu tai istuminen 1min (mitä tämä täällä tekee? Pitääkö minun olla selkä koiraan päin?!)
4. Seuraaminen vapaana (Täytyykö minun vieläkin muistaa kuvio itse?)
5. Kaukot
6. Nouto (Juu ei)
7. Hyppy (Mitä %&#"¤&//%%&?! Miksi se noin tehdään?)
8. Luoksetulo

Onneksi paikalliseen tapaan kuului "kehääntutustuminen" jonka aikana liikkuri käy läpi liikkeet ja ottaa vastaan typerän turistin kysymyksiä. Onnistuin kaiken lisäksi arpomaan itseni ensimmäiseksi. Onneksi paikalla oli ymmärtäväistä porukkaa ja toinen osallistuja vaihtoi kanssani paikkaa jotta voin nähdä liikkeet edes kerran ennen kuin jouduin säätämään ne läpi.

Olin kehään mennessä täysin jäykkänä kauhusta. Unohdin jopa palkkaleluni törkeästi roikkumaan liivin taskusta. Tuomari onneksi vain naureskeli ja palloni lensi odottamaan katsomoon. Luoksepäästävyys meni hyvin, vaikka minä unohdinkin esitellä itseni. Tuijotin vain tuomaria suu auki ja yritin olla pyörtymättä. Popa istui kuitenkin asiallisesti vierelläni.

Hihnaseuruu oli kamala. Minä hiivin eteenpäin ja yritin muistella missä kohtaa kaaviota minun piti pysähtyä. Popa oli täysin sunnuntaikävelyllä. Se jolkotteli vieressäni, nuuski maata ja ihaili maisemia unisen näköisenä. Paikallaoloon minä valitsin makuuasennon. Popa köllähtikin makuulle "tauko" käskyllä. Minuutti tuntui käsittämättömän pitkältä ajalta seisoa selkä koiraa kohti keskellä suurta koiranäyttelyä. Popa oli kuulemma maannut paikallaan. Vähän se oli haistellut toiveikkaana läheisestä metsästä kantautuvia tuoksuja (villisikapaistia kenties?).

Kaukot sai suorittaa joko koiran vierestä tai edestä. Minä siirryin hörökorvan eteen ja käskin sen istumaan ja maahan. Tässä vaiheessa Popa heräsi. Ai me tehdään tokoa! Se lähti vapaana seuruuseen ihan eri asenteella. En ole varma oliko tämä hyvä asia. Treeniliivini reuna taisi olla koko seuruun ajan neitokaisen hampaissa ja seuruu näytti sen mukaiselta.

Seuruun jälkeen teimme noudon. Minulla oli epäilykseni. En ole ottanut kapulaa kovin montaa kertaa sivulle asti pito-ongelmien korjailun vuoksi. No sivulle se kuitenkin tuli ja ihan vauhdikkaasti. Sitten kummalliseen hyppy-liikkeeseen. Koira oli tarkoitus saada hypyn yli ja takaisin kahdella käskyllä. Hyppyesteenä kokeessa oli erikoinen valkoinen kiinteä hökötys, jonka alareunassa oli aukko. Olin melkein varma, että en saa Popaa sen yli. Ensimmäisellä hyppy-käskyllä se katsoi minua täysin kysymysmerkkinä, otti askeleen eteen ja kävi nuuskaisemassa estettä. Toisella käskyllä se loikkasi hitaasti ja varovaisesti yli ja heti takaisin luokseni. Yllättävän hyvä suoritus siihen nähden että se oli Popan ensimmäinen suoritus kyseisestä liikkeestä.

Viimeisenä liikkeenä oli vielä luoksetulo. Minulle tuli yllätyksenä se, että luoksetulo tehtiin maahanmenosta ja meinasin säätää koko liikkeen pilalle. Popa teki kuitenkin hyvän luoksetulon.

Pisteityksestä minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mutta tällä suorituksella räpiköimme 88/100 pistettä. Pääsimme kuitenkin palkinnoille. Ja mitkä palkinnot siellä odottikaan!



Kokeesta jäi tosi hyvä mieli. Puolaiset harrastavat tämän yhden kokeen perusteella hieman löysemmällä nutturalla kuin me suomalaiset. Kehässä moni asia oli aseteltu niin, että suomen kokeessa niistä olisi ehkä tullut sanomista. Ohjattu piti oikealta puolelta hakea melkein läheisestä metsästä ja kaukojen "merkkinä" toimi erikoisesti huitova setä koiran takana.  Häiriöt olivat siis kokeessa aivan omaa luokkaansa. Irtokoiriakin juoksi aivan kehän vieressä! Myös juoksuiset kisasivat normaalisti muiden seassa. Kokeissa oli myös enemmän valinnan varaa. Avoimen luokan toisen jäävän (istu tai maahan) sai valita itse, samoin alokasluokan paikkamakuun asennon. Voittajaluokassa noudon sai tehdä puu tai metallikapulalla.

Kiitos Riitalle kun pakotit meidät osallistumaan! En olisi koskaan uskaltanut mennä yksin ja tämä koe on varmasti sellainen jonka tulen muistamaan aina.

väsynyt palkintoporsas
Seuraavana aamuna Popa ansaitsikin sitten lisää kiitosta: se kiikuti nimittäin meille 50 zlotya puhtaana käteen. Popalla on tapana tuoda minulle esineitä jotka tuoksuvat vahvasti ihmiselle. Sen kanssa on tehty paljon esineruutua tänä kesänä ja mikään ei ole Popasta siistimpää kun esineiden löytäminen. Popa juoksenteli Lubiatowon rannalla edes takaisin. Yhtäkkiä se pysähtyi, kääntyi ja nappasi jotain maasta. Se lähti heti kiikuttamaan saalistaan minulle palkan toivossa. Rannalla ei näkynyt ketään (klo oli n. 7 aamulla), joten löytäjä sai pitää. Matkakassamme oli 50 zlotya rikkaampi!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti