perjantai 13. heinäkuuta 2018

Olipa kerran maailmanvalloitus part 1

Popan kanssa puolaan




Mitäs meille kuuluu? Olemme Popan kanssa valloittaneet maailmaa! Kävimme nimittäin kuokkimassa turistina puolaisen tokoseuran leirillä. Meidän kouluttajamme on käynyt heitä kesäisin kouluttamassa jo muutaman vuoden ajan ja tällä kertaa hän kysyi olisinko niin hullu, että lähtisin mukaan. No, hän kysyi oikealta henkilöltä. Minä olen juuri niin hullu, että suostuin lähtemään.

Tosin lupauduin lähtemään ennen kuin Popan bussipelko pääsi oikeasti kunnolla valloilleen. Ajatuksena oli ottaa hörökorva mukaan ja hankkia hienoja kokemuksia matkalla. Jahkasin Popan mukaan ottamista ärsyttävyyteen asti. Mitä jos se hermostuu autolla matkustamisesta samalla tavalla kuin bussilla tai junalla?

Tarvitsin useamman rankan potkun persuuksille ennen kuin päätin vihdoin ottaa Popan mukaan. Lopulta Poppeli Poppelsson pakkasi pallonsa ja passinsa reppuun ja suuntasi nokkansa kohti puolaa. Melkein kaksi viikkoa myöhemmin raahauduimme väsyneenä, mutta onnellisena kotiovesta sisään. Reissu oli mahtava! Popa oli maailmaa valloittaessaan aivan yhtä ärsyttävä kuin kotosuomessakin, mutta pelokas se ei ollut. Se tuntui sujahtavan melkein joka tilanteeseen loistavasti ja valloittavan maailmaa häntä pystyssä-asenteella.

Matka lähti käyntiin aikaisin maanantai "aamuna". Henkilökohtaisesti en osaa kutsua klo 4:00 herätystä aamuksi. Minun tapauksessani se muistuttaa enemmän ruumiin henkiinherätystä kuin pirteää liikkeellelähtöä. Erityisesti lyhyiden muutaman tunnin yöunien jälkeen. Riitta kävi hakemassa meidät Popan kanssa edellisenä iltana luokseen ja hörökorva laittoi heti aikamoiset pirskeet pystyyn Riitan Hippu-koiran kanssa. Se nukkui yönsä levottomasti ja ehdin lyhyiden yöunieni aikana kuvitella kaikki maailman painajaiset koko matkan levottomana hyörivästä Poppelista, joka päätyy lopulta nukkumaan ulkona villisikojen keskellä.

Auto käynnistyi kuitenkin iloisesti ja suuntasimme nokan kohti helsinkiä. Popa matkusti peitetyssä takaboxissa ja sillä oli esimerkkinään kaksi rentona matkustavaa kaveria. Seurasin sen fiiliksiä Fitbark-mittarin välityksellä autossa ja se näytti vetävän koko matkan hirsiä.

Laivamme lähti helsingin satamasta seitsemän jälkeen. Siellä meitä odotti järkytys: koirien olisi pitänyt matkustaa aivan kamalassa hytisevässä häkkikopperossa, johon sen sulkisi mitään elollista olentoa hetkeksikään. Muutaman mutkan kautta päädyimme kuitenkin hyttiin nukkumaan kaivattua jatkoa katkaistuille yöunille ja koirat saivat olla häkeissä hytissä kanssamme. Popa kulki aluksi laivassa hieman stressaantuneen oloisena häntä alhaalla ja pälyili ympärilleen. Se rentoutui kuitenkin nopeasti nukkumaan.

Poppeli laivassa odottamassa hyttiä

Unet huojuvassa laivassa jäivät aivan liian lyhyeksi. Herätyskello tärähti soimaan ja pakkauduimme ulos laivasta Tallinnan satamaan. Popan rento nukkuminen vain jatkui vaikka viro muuttui latviaksi ja latvia liettuaksi. Latviassa pysähdyimme lenkittämään koiria paikalliseen metsään. Poppeli juoksenteli iloisesti ympäriinsä ja ojenteli jäykistyneitä raajojaan. Sitten paikallinen elukka päätti kohdata suuren metsästäjän ja wuum! Pops katosi horisonttiin. Pieni piste hörökorvaista mustaa bordercollieta vilahti vähän väliä jossain taivaanrannassa. Muutamien minuuttien kuluttua saimme suuren metsästäjän kalastettua auton kyytiin ja jatkoimme matkaa yhtä luottamusta kevyempänä. Koska se selvästi oli päättänyt hankkia Priyalle tuliaiseksi paikallisen villisian/peuran/kauriin/jäniksen/dinosauruksen niin Poppels The Suuri Metsästäjä sai luvan olla lopun loman hihnan päässä riskialueilla. Kohteessa oli onneksi tiedossa merenrantaa, jossa tuhminkin hörökorvan on turvallista juosta.

Kuva: Riitta Kivimäki

Saavuimme Liettuan Kaunasiin klo 20 aikaan illalla 16h matkustamisen jälkeen. Koko seurue kaatui hotellihuoneeseen kuoleman väsyneenä. Ennen kuin painoimme pään tyynyyn, kävimme kävelemässä kaupungin keskustaa pitkin ja yritimme etsiä nurmiplänttiä johon Popa suostui pissaamaan. Huoneessa oli aluksi levotonta kun koko päivän autossa ollut nuoriso huvitti toisiaan. Popa ja Hippu leikkivät jonkin aikaa sängyllä, mutta painuivat sitten tyytyväisenä nukkumaan.



Kuva: Riitta Kivimäki



Seuraavana aamuna söimme aamupalan ja lähdimme kävelylle paikalliseen puistoon. Poppeli kulki häntä tötteröllä eteenpäin. Sitten pakkasimme koirat taas autoon ja suuntasimme nokan kohti puolaa.

Liikenne näillä kaduilla oli välillä hieman mielenkiintoista ja välillä kanssaautoilijoiden törttöilyn kasominen piti loistavasti adrenaliinit ylhäällä ja silmät auki. Kuuntelimme sporttirakista luennon koiran hormonitoiminnasta ja höpösimme niitä näitä. Päivän kääntyessä illaksi olimme vaihtaneet isot tiet puolan pienempiin kinttupolkuihin.

Kuva: Riitta Kivimäki

Puolan puolella pysähdyimme lenkittämään koiria ja tällä kertaa minäkin näin peuran, joka tillitti minua huolettomana silmiin, kun kyykin puskapissalla pusikon takana. The Suuri Metsästäjä pettyi hieman kun häneltä jäi tämä puolalainen peura saamatta.

Saavuimme Lubiatowoon vasta yhdeksän aikaan illalla ja minä kaaduin sänkyyn välittömästi. Leirin majapaikka oli pieni majatalo aivan kylän keskustassa ravintoloiden vieressä. Meidän huoneemme oli talon toisessa kerroksessa, jonka ikkuna avasi näkymän läheisen hevostallin laitumelle. Tokoseura Na Falin väki vaikutti aivan hirveän mukavalta. Meidät otettiin vastaan kädet ojossa ja suut hymyssä. Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin lenkille meren rantaan. Suu loksahti maahan asti kun näin paikalliset hiekkarannat. Kilometri tolkulla puhdasta hiekkarantaa, jossa ei näkynyt ristin sielua niin aikaisin aamusta. Aurinko paistoi ja Poppeli kiidätti pitkin hiekkarantaa. Siinä vaiheessa tiesin, että siitä tulisi huippuloma!

Kuva: Riitta Kivimäki






2 kommenttia:

  1. Kuulostaa huipulta! <3 Jatkoa odotellessa. :-D Sinä se osaat kirjoittaa niin hyvin ja koukuttavasti.

    VastaaPoista
  2. Onpa hauskaa lukea reissusta täältä. Itsellä ei paukut riittänyt kuin lähinnä viskomaan kuvia blogiin reissusta :D

    VastaaPoista