sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Olipa kerran 98p ja ulkokauden korkkaus

Professori Popa Luikkunen-Poppelsson kävi eilen toisissa rally-toko kisoissaan. Tuomari Anna Klingenberg oli väsännyt ihan kivan radan joka ei sisältänyt mitään Professorille vaikeaa. Kisat olivat nopeasti ja kivuttomasti ohi. Luokat lensivät eteenpäin ja koiria tiputeltiin kehään kunnon liukuhihna meiningillä. Tuomari ei edes jäänyt kirjoittamaan (ainakaan meille) mitään palautetta tuloslappuun. Säilytin Popaa häkissä toisella puolella hallia. Siellä hörökorvan oli rauhallisempaa köllötellä boxissaan.

Treenasin Popan kanssa muutaman pätkän radan kompastuskohtia ja neiti teki hyvällä fiiliksellä. Sitten tuli meidän vuoro ja tunsin välittömästi kuinka Popa valui kuplaansa. Sen vire laski ja jähmiminen alkoi. Lähtökyltillä se nuuhkaisi kylttiä, josta otimme heti -1p. Menimme radan läpi sumussa. Popa suoritti kaikki tehtävät ihan niin kuin pyysin, mutta tunsin että se ei ollut täysin mukana vaan painuneena johonkin syvälle omaan ahdistuskuplaansa. Se teki maahanmenot hitaasti, käännökset huonosti ja kulki seuraamisessa takana huonossa ryhdissä.

Toinen -1p napattiin maalikyltiltä. Syy jäi minulle mysteeriksi koska suoritus ei tullut videolle. Todennäköisesti itse tein jotain hölmöä. Pisteitä kertyi siis 98/100p. Mutta totuus oli, että suoritus pystyi onnistumaan vain rallykisoissa. Jos olisimme olleet toko tai kt-kisoissa niin suoritus olisi todennäköisesti kaatunut Popan kuplaan.

Suorituksen jälkeen oli hieman neuvoton olo. Hyvä asia on se, että Popa tekee ja kuuntelee paineesta huolimatta. Se ei lähde haahuilemaan vaan yrittää aina parhaansa. Mutta se sulkeutuu kuplaansa ja alkaa joko huutaa tai se jähmii. Usein molempia. Ei päästä helpolla helposti jännittävää emäntäänsä tuo minun hörökorvani.



Olen lähiaikoina muutamassakin yhteydessä törmännyt liikaa asenteeseen, jossa bordercollieiden ajatellaan olevan automaatteja, sellaisia jotka on koulutettu valmiiksi. Iloitaan siitä jos oma toisen rotuinen koira saa kokeessa paremmat pisteet kuin bc tai juoksee nopeammin agilityradan kuin bc. Jos saat bcn kanssa hyvän tuloksen niin se on koirasi rodun ansiota ja jos saat huonon niin mahdat olla todella surkea kouluttaja kun et saa edes sitä bctä toimimaan.

Täytyy myöntää, että ennen Popaa ajattelin, että kun otan bordercollien pääsen helpommalla. Kohtalo kuitenkin lämäytti minua typeryydestä ja antoi Popan. Täytyy sanoa, että Priyan motivointiongelmat ovat pieniä harmeja näiden Popan mielentilojen rinnalla. Tietyllä tavalla Popa on helppo harrastuskaveri: helppo motivoida ja hyvä keskittymään. Tosin nämä eivät ole yksin rodun ansiota vaan Popan motivaatiota ja fokusta on rakennettu pennusta asti. Se ei siis työskentele hyvin koska se on bc vaan siksi että sitä on pienestä asti rakennettu ahkerasti siihen.

Sitten taas toisella tavalla se on mieltä kummastuttava persoona jonka kanssa ei ihan sormia napauttamalla mennäkään eteenpäin.

Tänään kävimme heti aamusta tyttöjen kanssa tekemässä kesäkauden ensimmäiset ulkotreenit aussieporukalla. Priya pääsi tekemään vähän höpsöttelyruutua ja merkkiä ensi viikon rallytreenejä varten. Popa teki ruutua, seuraamista, noutoa ja pysähdyksiä. Se työskenteli kivasti vaikka selvästi kevään ensimmäiset ulkotreenit ja paahtava aurinko veroittivat vähän. Teimme myös joukkotreeninä paikkista ja luoksetuloja paikkiksesta. Ylpeänä täytyy sanoa että Poppels ei noussut kertaakaan makuulta vaikka useampi koira nousi sen vierestä. On se aika Professori! Tämäkään ei muuten ole sen ansiota että se on bordercollie vaan siksi että asiaa on treenattu ja paljon (heh, kuten sanoin. Muutaman vatipään kommenttien vuoksi täytyy oikein alleviivata tätä :D).

Viime viikolla korkkasimme myös hakukauden Mari Kallion kurssilla ylöjärvellä. Poppelilla oli hiukkasen enemmän vauhtia kun järkeä. Se paahtoi aika kyytiä maalimiesten ohi ennen kun muisti käyttää nenäänsä. Saimme tähänkin heti hyviä ajatuksia ja harjoituksia Marilta. Odotan innolla kesää ja hakutreenejä!


7 kommenttia:

  1. Onnea tuloksesta! Omakin koirani ahdistuu kisoissa ja menee jähmeäksi. Mulla ei bortsua ole eikä tule, ja olen iloinnut kun collieni on ollut nopeampi kuin bortsu agilityssa tai parempi rallyssa.. Vatipääksi en itseäni kutsuisi :) kyllä se iloitseminen tulee ihan siitä, kun minullekin on hoettu että jos haluat nopean koiran agiin tai tokoon ota bc. Ja olen todella iloinen, kun voin osoittaa muiden mielipiteet vääriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi ei ollut tarkoitus kutsua sinua tai ketään muutakaan vatipääksi :) Olen samaa mieltä kanssani. Myös minua ärsyttää suunnattomasti jos sanotaan tyyliin että bc on ainoa kunnon harrastuskoira. Mä tunnen pitkän liutan muun rotuisia koiria jotka ovat aivan tosi mageita. Tämä harhakuvitelma liittyy itseasiassa ihan samaan asiaan: kuvitelmaan siitä että bc on joku kumma oikotie onneen koiraharrastuksissa.

      Samaan harhakuvitelmaan liittyy joskus (ei aina, mutta olen tähän nyt muutaman kerran törmännyt..) myös se että vaikka bcn tokovalioitumisen tai vaikka rallytuloksen olevan jotenkin vähempi arvoinen saavutus ohjaajalta kun muun rotuisen koska koira on bc. Samalla tavalla me bcn omistajatkin niitä koiria ahkerasti treenataan ja menestytään sitä kautta jos menestytään :) Ei bc ole "oikotie onneen" :D Kivoja koiriahan nämä on mutta niin on monet muutkin. Ei niitä rotuja niin pitäis tuijottaa, yksilöitä nämä on :)

      Poista
    2. Samaa mieltä molemmista näkökulmista. Mulle sanoi tokossa kouluttaja että rodulla ei ole väliä, koska ongelmien määrä on vakio :)

      Poista
    3. Heh, ompa loistava sanonta :D Ja niin totta!

      Poista
  2. Kyllä siihen on silti oltava joku syy, että mm. useamman lajin maajoukkueet koostuvat pitkälti bordercollieista, eikös? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis onhan bct hienoja koiria, en kiellä sitä :D mutta se että koira on bc ei tee siitä koirasta maajoukkuekoiraa automaattisesti mihinkään lajiin. Sinne pääsee ohjaajan kovalla työllä ja taidolla. Menestyminen, oli se sitten maajoukkueessa tai ihan vaan kyläkisoissa ei ole mitättömämpää bcn kanssa koska ne on niitä "oikoteitä onneen" jotka osaa kaiken jo syntyessään :) Tämä oli se joidenkin asenne mikä on särähtänyt nyt lähiaikoina korvaan :D Totta että koirallakin voi olla synnynnäisiä ominaisuuksia mutta ne ei ole mitään ilman ohjaajan (ja koiran) kovaa työtä kohti tavoitteita :)

      Poista
    2. Voisko syynä olla taitavat ohjaajat? :) En näe mitään syytä miksi esim. kelpiet ja aussiet eivät voisi myös olla joukkueissa, ei ne yhtään huonompia ole! Samat ominaisuudet, mutta bc yleisempi valinta jostain muusta syystä? Uskon että suurin osa näistä maajoukkueen _ohjaajista_ olisivat päässeet yhtä pitkälle myös muun rotuisilla :)

      Poista