tiistai 8. toukokuuta 2018

Olipa kerran kesäsuunnitelmia

Kuva: Jenny Söderlund
Aurinko on hellinyt meitä lämpimällä paisteella, joten jopa minä olen tarjennut treenata ulkona. Olen hieman "sokerista tehty" ja pysyn mieluummin kuivassa hallissa treenaamassa huonolla ilmalla. Nyt aurinko on kuitenkin houkutellut minutkin ulos treenaamaan.

Sokerista tehty tai ei, kesän suunnitelmiin kuuluu kuitenkin paljon ulkona olemista. Ristin nimittäin tämän kesän "Popan pk kesäksi" ja ajattelin tahkoa pääasiassa hakua, esineruutua ja ehkä vähän jälkeä. Käydään ehkä BH kokeessa jos sopiva tilaisuus sattuu nokan eteen. Tällä tavoitteella on ollut lupaava alku: Poppeli on käynyt tekemässä viikon sisään kahdet esineruutu-treenit ja kahdet hakutreenit. Hörökorva tykkää!

Esineruudun idean Popa osti hyvin nopeasti. Sen treenikerrat on laskettavissa yhteensä yhden käden sormilla, mutta silti esineet vaan nousee ja palautuu hienosti. Olen tehnyt vielä sille kapeampia kaistaleita vierekkäin josta esine täytyisi kaivaa ja minun silmääni Poppeli on tehnyt tosi kauniita toistoja ja toistaiseksi pysynyt "hajustetulla" alueella. Ongelmana on ollut tässäkin asiassa neidin oma-aloitteisuus. Se sinkoaa etsimään esineitä ennen kun ehdin kissaa sanoa, joten luvan odottamisen ja hallinnan kanssa saamme vielä tehdä hieman töitä. Eilen se jopa kävi hakemassa oman esineensä ja sinkoi sitten hakemaan toiselta puolelta Priyan esinettä ennen kun ehdin ottaa sitä kiinni. Note to self, vain yksi esine kerrallaan ennen kun hallinta toimii.

Muutenkin Poppelilla on ollut ulkotreeneissä hieman "kevättä rinnassa". Eilen Riitan kesäkauden ensimmäisissä treeneissä teimme ruutua ja kiertoa haastavassa ympäristössä ja Popan suurin ongelma oli odottaminen. Ja voi sitä urputusta kun hänet kutsuttiin pois rakkaalta kohteelta.. Mutta ruudut ja kierrot löytyivät pääasiassa hyvin.

Popan urputusilmeen on ikuistanut Jenny Söderlund
Kesällä olisi myös tarkoitus uppoutua Popan arjen ongelmiin paremmin. Kaikki lähtee kuitenkin toimivasta arjesta ja sitä meillä ei aina ole. Toiset asiat kuten koirien ohitukset ja luoksetulot (jopa niiltä riistan hajuilta) ovat menneet huimasti eteenpäin, mutta toiset taas huimasti taaksepäin. Toinen syy "Popan pk kesään" on tarkastella onko Popan hyvinvointiin vaikutusta sillä että se saa paljon lajityypillistä tekemistä (haistelua ym.). Pysyykö kiihkoapinan muumit paremmin järjestyksessä pään sisällä kun sen täytyy käyttää nenäänsä säännöllisesti. Se jää nähtäväksi.

Prilliksen kesään kuuluu Tamskin rally tehoryhmä. Hassua sanoa, mutta tälle kesälle ainoa seuran ryhmäpaikka on hankittu Priyalle! Kerrankin näin päin. Punanuttu pääsee keskiviikkoisin toivottavasti yksin matkaan ilman Popaa niin voimme nauttia vain toistemme hyvästä seurasta. Jos juoksut eivät tule tielle, Priya osallistuu kesäkuussa rallyn piirimestaruuskisoihin. Muutenkin kesän aikana on tarkoitus käydä parissa rallykokeessa ja hinkata ylempien luokkien liikkeitä kuntoon. Prillis saa varmasti osansa myös "Popan pk kesästä" ja pääsee tekemään esineruutua ja jälkeä.

Kuva Kaisa Jalava



sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Olipa kerran 98p ja ulkokauden korkkaus

Professori Popa Luikkunen-Poppelsson kävi eilen toisissa rally-toko kisoissaan. Tuomari Anna Klingenberg oli väsännyt ihan kivan radan joka ei sisältänyt mitään Professorille vaikeaa. Kisat olivat nopeasti ja kivuttomasti ohi. Luokat lensivät eteenpäin ja koiria tiputeltiin kehään kunnon liukuhihna meiningillä. Tuomari ei edes jäänyt kirjoittamaan (ainakaan meille) mitään palautetta tuloslappuun. Säilytin Popaa häkissä toisella puolella hallia. Siellä hörökorvan oli rauhallisempaa köllötellä boxissaan.

Treenasin Popan kanssa muutaman pätkän radan kompastuskohtia ja neiti teki hyvällä fiiliksellä. Sitten tuli meidän vuoro ja tunsin välittömästi kuinka Popa valui kuplaansa. Sen vire laski ja jähmiminen alkoi. Lähtökyltillä se nuuhkaisi kylttiä, josta otimme heti -1p. Menimme radan läpi sumussa. Popa suoritti kaikki tehtävät ihan niin kuin pyysin, mutta tunsin että se ei ollut täysin mukana vaan painuneena johonkin syvälle omaan ahdistuskuplaansa. Se teki maahanmenot hitaasti, käännökset huonosti ja kulki seuraamisessa takana huonossa ryhdissä.

Toinen -1p napattiin maalikyltiltä. Syy jäi minulle mysteeriksi koska suoritus ei tullut videolle. Todennäköisesti itse tein jotain hölmöä. Pisteitä kertyi siis 98/100p. Mutta totuus oli, että suoritus pystyi onnistumaan vain rallykisoissa. Jos olisimme olleet toko tai kt-kisoissa niin suoritus olisi todennäköisesti kaatunut Popan kuplaan.

Suorituksen jälkeen oli hieman neuvoton olo. Hyvä asia on se, että Popa tekee ja kuuntelee paineesta huolimatta. Se ei lähde haahuilemaan vaan yrittää aina parhaansa. Mutta se sulkeutuu kuplaansa ja alkaa joko huutaa tai se jähmii. Usein molempia. Ei päästä helpolla helposti jännittävää emäntäänsä tuo minun hörökorvani.



Olen lähiaikoina muutamassakin yhteydessä törmännyt liikaa asenteeseen, jossa bordercollieiden ajatellaan olevan automaatteja, sellaisia jotka on koulutettu valmiiksi. Iloitaan siitä jos oma toisen rotuinen koira saa kokeessa paremmat pisteet kuin bc tai juoksee nopeammin agilityradan kuin bc. Jos saat bcn kanssa hyvän tuloksen niin se on koirasi rodun ansiota ja jos saat huonon niin mahdat olla todella surkea kouluttaja kun et saa edes sitä bctä toimimaan.

Täytyy myöntää, että ennen Popaa ajattelin, että kun otan bordercollien pääsen helpommalla. Kohtalo kuitenkin lämäytti minua typeryydestä ja antoi Popan. Täytyy sanoa, että Priyan motivointiongelmat ovat pieniä harmeja näiden Popan mielentilojen rinnalla. Tietyllä tavalla Popa on helppo harrastuskaveri: helppo motivoida ja hyvä keskittymään. Tosin nämä eivät ole yksin rodun ansiota vaan Popan motivaatiota ja fokusta on rakennettu pennusta asti. Se ei siis työskentele hyvin koska se on bc vaan siksi että sitä on pienestä asti rakennettu ahkerasti siihen.

Sitten taas toisella tavalla se on mieltä kummastuttava persoona jonka kanssa ei ihan sormia napauttamalla mennäkään eteenpäin.

Tänään kävimme heti aamusta tyttöjen kanssa tekemässä kesäkauden ensimmäiset ulkotreenit aussieporukalla. Priya pääsi tekemään vähän höpsöttelyruutua ja merkkiä ensi viikon rallytreenejä varten. Popa teki ruutua, seuraamista, noutoa ja pysähdyksiä. Se työskenteli kivasti vaikka selvästi kevään ensimmäiset ulkotreenit ja paahtava aurinko veroittivat vähän. Teimme myös joukkotreeninä paikkista ja luoksetuloja paikkiksesta. Ylpeänä täytyy sanoa että Poppels ei noussut kertaakaan makuulta vaikka useampi koira nousi sen vierestä. On se aika Professori! Tämäkään ei muuten ole sen ansiota että se on bordercollie vaan siksi että asiaa on treenattu ja paljon (heh, kuten sanoin. Muutaman vatipään kommenttien vuoksi täytyy oikein alleviivata tätä :D).

Viime viikolla korkkasimme myös hakukauden Mari Kallion kurssilla ylöjärvellä. Poppelilla oli hiukkasen enemmän vauhtia kun järkeä. Se paahtoi aika kyytiä maalimiesten ohi ennen kun muisti käyttää nenäänsä. Saimme tähänkin heti hyviä ajatuksia ja harjoituksia Marilta. Odotan innolla kesää ja hakutreenejä!