sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Olipa kerran Oilin tokokoulutus

Luikkunen kävi tänään Oili Huotarin tokokoulutuksessa. Paikka oli ostettu Priyalle, mutta aussien kohelluksen vuoksi päätin ottaa Popan tuuraamaan. Koulutus oli Priyan kasvattiporukan järkkäämä, joten koirakkopaikat olivat täynnä toinen toistaan hauskempia aussieita. Priyan sukulaiskoirat ovat kyllä hyväntuulista porukkaa.



Poppelin kanssa ajattelin tehdä vauhtiliikkeitä ja pyytää Oilin mielipidettä sen mielentilaan. Juokseminen kiehuttaa ja se aiheuttaa kaikenlaista lieveilmiötä kiihkoapinalle. Teimme noutoa aluksi ja puutuimme Poppelin kapulan pureskeluun. Lyhyeltä matkalta se tuo kapulan nätisti, mutta pitkältä matkalta juokseminen aiheuttaa rumempaa kapulan käsittelyä. Muistutin Popaa kapulan noston jälkeen "pito"-käskyllä. Se vastasi tähän treeniin oikein hyvin ja teki kauniimpia noutoja.

Sitten aloimme tehdä kapulasta luopumista, mikä osoittautuikin hankalammaksi. Oili potki kapulaa Popan edessä ja Poppelin piti silti vastata maahan-istu-käskyihin. Tämä oli vaikeaa! Popa lähinnä tuijotti kapulaa silmäkulmastaan "hullu pikkuorava" ilmeellä ja oli jossain ihan muualla kun tekemässä maahanmenoa. Tässä treenissä Oili halusi, että nostan Popan ylös jos se ei kuuntele käskyä ja keskeytän tästä aiheutuvan jurputuksen. Hän ei päästäisi sitä kauemmas jurputtamaan niin kuin olen aikaisemmin tehnyt vaan keskeyttäisi murmutuksen siihen ettei se "pääse tilanteesta". Popa vastasi kyllä treeniin hyvin ja lopuksi alkoi olla enemmän auki minullekin.

Toisessa setissä aloitimme ruudulla. Teimme ensin toiston lelulla, sitten kosketusalustalla ja lopuksi tyhjään ruutuun. Poppeli teki oikeastaan aika hyvin. Tämä oli täydellinen esimerkki treenistä, jossa sanon kouluttajalle että "meillä on ongelma" ja ongelmaa ei sitten näy missään. Pops löysi ruudun hyvin, pinkoi sinne kovaa ja vastasi pysähtymiseen hyvin. Oili suositteli tarkempaa kriteeriä Popan paikalle ruudussa ja sitä, että en pysäyttäisi Popaa ruutuun aina vaan merkkaisin joskus pelkän sinne pinkomisen.

Lopuksi teimme kahta erilaista hyppyä. Tavallinen hyppy oli Poppelista heti täysin ok (se on tullut tässä ihan valtavasti eteenpäin!), mutta pressuhyppy oli hetken epäilyttävä. Muutaman kiellon jälkeen se kuitenkin loikki senkin yli täysin rennosti. Hyvä Pops!

Mielentilaongelmaa emme saaneet tänään näkyviin. Popa oli oikeastaan koko treenin rennon ja iloisen oloinen. Se pääsi jopa avustamaan toisen koirakon treeniä juoksemalla lelulle heidän nenänsä edestä. Tämä oli varmaan Poppelin päivän kohokohta. Ääntä pääsi ainoastaa silloin kun korjasin Popan virheitä ja sen "jurputuksen" Popa lopetti heti kun se laitettiin takaisin töihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti