perjantai 9. helmikuuta 2018

Olipa kerran kaaharit

Sain Sannan huijattua ottamaan muutaman kuvan karvalapsista niin pakkohan ne oli heti tulla tännekin jakamaan. Hyvät kuvat ovat meille niin harvinaista herkkua. Kaikki postauksen kuvat ovat Sanna Kirettin (Sanna mitenkä ihmeessä sun sukunimi taivutetaan?!) käsialaa. Kiitos ja kumarrus kuvista! Jäällä riehumisen lisäksi olemme tyttöjen kanssa treenanneet.


Keskiviikkona kävimme Popan kanssa Maarit Hellmanin koulutuksessa keskustelemassa ruudun ihmeellisestä maailmasta. Päädyimme kuitenkin keskustelussa siihen, että ruutu ei Popasta ole tällä hetkellä ehkä niin ihmeellinen, koska se saisi antaa vähän enemmän loputonta moottoriaan siihen suuntaan. Se ajattelee ruutua liikaa ja juoksee sinne vähän liian sievästi. Nyt siis vähän räkää poskelle ja vipinää kinttuihin. Popan kintuissa sitä vipinää kuitenkin on kunhan professorin aivot lakkaavat raksuttamasta. Popa myös pelleili kosketusalustan kanssa ja roikkui koko seuruukaavion kiinni minun vetoketjussani. Minä yritin kerätä koulutuksesta motivaatiota tokoiluun, mutta enimmäkseen päässäni apina soitti lautasia.

Motivaatiota kertyi kuitenkin sen verran, että ilmoitin Priyan kasvattajaporukan järjestämään tokokoulutukseen (luitte oikein, Priyan!). Sen tokoilu on ollut kohta vuoden tauolla. Tällä hetkellä sillä on kovasti pentuja ja tissit täynnä maitoa, mutta silti se jaksaa joka kerta ilahduttaa hyvällä ilmeellä ja tasaisella työskentelyllä treeneissä. Olen siis varovasti toiveikas, että tokokin taittuisi punanutulta samoissa fiiliksissä. Katsotaan!

Torstaina Popa kävi Piia Karisen koulutuksessa keskustelemassa arkisia asioita. Treenien piti keskittyä koulutustekniikkaan ja palkkaamiseen, mutta koska Popalla on aika selkeä palkkaussysteemi (ainut asia minkä olen osannut opettaa sille hyvin!) niin puhe kääntyi arjen ongelmiin, jotka ovat niin kovasti syöneet iloa treenaamiselta. Sain kotiläksyksi opettaa Popan kulkemaan käskystä takanani. Takana kulkeminen helpottaa reaktiivista koiraa vaikeissa tilanteissa, kun sen ei tarvitse kohdata asioita ensimmäisenä yksin. Pistetään tämäkin kikka kokeiluun.


Tytöt kävivät tänään Popan Nila-siskon kanssa treenaamassa. Rakensimme avoimen rally-radan. Prillis joutui tekemään se aika kylmiltään lävitse ja ihan hyvin se veti! Muutama "häh?"- kohta hämmensi punanuttua, mutta selvisimme iloisesti loppuun asti. Poppelilla oli hieman höyryä korvien välissä ja rata oli sen näköinen, mutta sekin selvisi kunnialla loppuun asti. Jatkoimme vielä hieman koiratanssin ja Tokon parissa, josta sitten ajelimme Hervantaan lenkille.

Maisemanvaihdos johtui meidän neiti metsästäjästä, joka on hallin luona kadonnut johonkin horisonttiin nyt useamman kerran. Siellä on herkullisia riistan tuoksuja jotka vetävät neiti paimenta vastuttamastomasti puoleensa. Huoh. Onneksi sen kyydissä roikkuu Yepson.paikannin. Se sentään kertoo missä sankari tällä kertaa huitelee jos sitä ei hetkeen ala kuulua.

Parasta on, että tämä "kilttiä ja herkkää" rajalassie-kersaa ei tunnu tippaakaan haittaavan vaikka se ajatutuu pitkälle meistä. Se olisi lähdössä heti uudestaan kun on käynyt kieli vyön alla roikkuen pyörähtämässä vähän mamman luona ("jos nyt on ihan pakko"). Muistaakseni luin jostakin, että paimenet ovat "helposti vapaana pidettäviä" ja "pysyttelevät lähellä laumaansa". Popa unohti mennä siihen jonoon kun ominaisuuksia jaettiin. Sen sijaan se päätti jonottaa tuplasti ominaisuuksia pöydästä "hullu kiihkoapina" ja erehtyi johonkin haukkuvan vahtikoiran pöytään hakemaan vähän "volyymiä".

Onneksi se on sentään söpö.

Siellä se Yepson epätoivoisesti yrittää roikkua kyydissä



Karhu jahtaa kaurista

Kirahvi ja kaulaton
Kaunis Prii!


9 kommenttia:

  1. Siis Popassa ja Hupissa kuulostaa olevan niin paljon samanlaisia piirteitä, vaikka eri rotua ovatkin. Olen monta kertaa miettinyt ja taas kerran tämän tekstin myötä.

    Hupi on kanssa ollut turhankin kiinnostunut Niihaman metsien hajuista ja olen lähiaikoina miettinyt jonkun vastaavan vermeen hommaamista. Ja toi takana kulkemisen opettaminen menee kyllä testiin täälläkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoria älykkäitä kiihkoapinoita molemmat jolla on vähän turhan pitkä napanuora ja vauhtia kintuissa :D

      Siellä on tosi paljon hajuja nyt! Priya ei ole onneksi hajuista kiinnostunut (näkölähtöön se kyllä lähtee mukaan), mutta Popa on ihan mahdoton..

      Poista
  2. Mä tiputan toisen T:n pois, mutta sä se äidinkielestä enemmän tiedät :D Ei kai se oo niin justiinsa miten sen taivuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se riippuu vähän siitä mistä se on peräisin. Kieltämättä se kuulostaa yhdellä T:llä paremmalta :D Mä tuskailen aina Jonikin sukunimen kanssa samalla tavalla :D

      Poista
  3. Olisi kiva kuulla lisää siitä, miten olet Popan reaktiivisuutta työstänyt ja mikä teillä on helpottanut/sujuvoittanut/rauhoittanut arkea! Mulla varsin kiihkeä ja äänekäs nuori aussie, jonka kanssa on paljon tekemistä reaktiivisuuden kanssa, ja mahdolliset uudet vinkit, oivallukset tai kokemukset kelpaa aina :)

    VastaaPoista
  4. "Muistaakseni luin jostakin, että paimenet ovat "helposti vapaana pidettäviä" ja "pysyttelevät lähellä laumaansa". "

    Mä mietin samaa ensikertaa, kun päästin kotiutuneen 4,5kk bclapsen juoksemaan metsään ja se sinkosi jonnekin silmän kantamattomiin. Heheh. Siinäpä vasta laumaorientoitunut koira. 2-3 vuotiaana tein sille tosi paljon hallintaa ihan perus vapaana ololla ja palkkailin ahkerasti. Nykyisemmin 5 vuotiaana se saattaa irrota 200m ja muistaa, että hei! Mammalta saa nannaa, kun tulee takas. Tarvii vaan itse olla tarkkana, ettei pääse livahtamaan hajujen perään.

    VastaaPoista
  5. Niihamassa pyörii tosi kesyjä peuroja ihan siinä hallin lähellä...

    Miten olet lähtenyt/aiot lähteä opettamaan tuota takana kävelyä? Katilla on se vierellä käveleminen niin vahva, että pyrkii aina siihen. Mutta siinä niin helposti lähtee se paikka valumaan eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi vähän ehtinyt naksutella tuota kun me ei olla käyty hihnalenkeillä. Minulle neuvottiin että blokkaan sen aina kun se yrittää ohi ja naksutelen sille takana kävelyä niin että heitän sille palkan taakseni. Jos se kulkee siellä hyvin niin voin vapauttaa sen eteeni tai vapaaksi. Tarkoituksena olisi tietyllä käskyllä kulkea takana.

      Poista
    2. Katsotaan mitä siitä tulee :D Joku kapea polku olisi aika hyvä paikka harjoitella tuota kun siinä on luonnostaan "muurit" jotka hidastavat ohitusta :)

      Poista