lauantai 16. joulukuuta 2017

Olipa kerran katoamistemppu

Nyt se on kuulkaas rakkaat lukijat varmistunut: Popa aiheuttaa minulle ennenaikaisen sydänkohtauksen ja se lyhyt elämäkin on täynnä harmaita hiuksia sekä mahahaavoja. Olen aivan varma, että Popa on syntynyt tähän maailmaan mielessään vain yksi ajatus: "järistä maailmaa säännöllisesti niin se ei jähmety tylsästi paikoilleen." 

Eilen lähtin aamulenkille tyttöjen kanssa joskus klo 10 aikaan. Minulla oli "vapaapäivä" ja ohjelmassa oli pitkä metsälenkki sekä luentopäiväkirjan viimeistelyä kotisohvalta käsin. Suuntasimme siis hervannan lumiseen pöheikköön. Polku risteili hiihtoladun viereen ja ajattelin ottaa koirat kiinni etteivät ne vahingossa juokse ladulle. Tytöt olivat juoksemassa kohti, mutta matkalla Popa kääntyikin yhtäkkiä pusikkoon ja ampaisi ihan täyttä laukkaa horisonttia kohti. En ehtinyt kissaakaan sanoa nin se oli jo kadonnut näkyvistä. 

Popa on tehnyt tälläisen tempun aikaisemminkin, joten en osannut huolestua ensimmäisen viiden minuutin aikana. Kun neitiä ei alkanut kuulua niin lähdin seuraamaan sen jälkiä hyvin vastahakoisen Priyan kanssa. Kadotin jäljet ja aloin todella huolestua. 

Kun Popa oli ollut omilla teillään 20min, olin jo täysin paniikissa. Raahasin Priyaa umpihangessa perässäni ja yritin pitää ääneni tasaisena, jotta saan kutsun kuulumaan kauemmas. Pysäytin kaikki vastaantulleet kulkijat ja kysyin ovatko he nähneet mustavalkoista koiraa juoksentelemassa ympäriinsä. Yksi hiihtäjä vastasi vaan tylysti, että: "toivottavasti se ei tule ladulle.". Meinasin oikeasti hajota sille akalle ja työntää suksisauvat naisen kurkusta alas. Minun kullannuppuni oli kateissa, ihan sama vaikka se menee latuja pitkin. 

Soitin Jonille ja raahasin mokoman kesken työpäivän etsimään kanssani. Kun Popa oli ollut yli puoli tuntia kateissa, laitoin facebookiin ilmoituksen: "KADONNUT: Mustavalkoinen bordercollie narttu lähti omille teilleen Hervannassa!" Ilmoituksen jälkeen katoamisesta tuli todellista. Muutama vapaalla oleva ihana ystäväni lähti avukseni haravoimaan lähialueita. Itse pyörin katoamispaikan lähellä ja kieltäydyin uskomasta, että Popa olisi lähtenyt kauas. 

En ollut jaksanut syödä aamupalaa ennen lenkille lähtöä, joten puolenpäivän aikaan olo alkoi olla jo aika heikko. Kurkku oli käheä huutamisesta ja jalat polviin asti läpimärkänä. Kännykkä ei kestänyt pakkasta ja viestien yhtäkkistä tulvaa, joten se sammui jatkuvasti kuorman alla. Priya kipitti ihan paniikissa takanani häntä koipien välissä ja tärisi kylmästä jos pyähdyin paikoilleni. 

Klo 13 aikaan Popa oli ollut kateissa reilu 2h. Törmäsin metsässä maastopyöräilijään, joka kertoi, että hän oli törmännyt polulla koiraan, joka oli käynyt haukkumassa hänet ja jatkanut matkaa kamalaa kyytiä metsään päin. Lähdimme Priyan kanssa juoksemaan pyöräilijän osoittamaan suuntaan. 

Ja sieltä, viimein, vastaamme ryntäsi huolettoman oloinen Popa. 

Se moikkasi Priyan nopeasti ja meinasi jatkaa matkaansa eteenpäin. Kutsuin sen luokseni ja tällä kertaa se totteli. Reilu 3h metsälenkin jälkeen pääsimme vihdoin kotiin.

Kotona tilasin Popalle heti valjaisiin kiinnitettävän paikantimen. Kyllä tuollaisella sankarilla täytyy olla joku "kättä pidempi", josta pystyn tarkistamaan missä se viipottaa. 

Mitähän Popa on seuraavaksi keksinyt pääni menoksi? 




4 kommenttia:

  1. Huh, onneksi löytyi ehjänä!! Kovin pitkäksi aikaa katosikin, jännä... Paimenet kun yleensä on niin kovin tarkkoja siitä, missä omistaja luuraa. :D Popaltakin sitten ilmeisesti löytyy jonkin verran riistaviettiä, vai mitä veikkaat katoamisen syyksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riistaviettiä joo löytyy jonkin verran ja sille ei kyllä tule kovin helposti mammaa ikävä :D

      Poista
  2. Hyvä että karkureissu päättyi onnellisesti! Tuli mieleen yksi asia. Meillä on koirat opetettu ulkona luoksetuloon pillille, eli kun vihellän, niin saa extraherkut, joita eivät saa koskaan muulloin. Tulevat aina. Pillin kanssa ei mene oma ääni, ja esim. pakkasella en itse pysty edes viheltämään, joten pilli on ainut vaihtoehto. Tämä vain ajatuksena :) t. Raija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilli olisi kyllä hyvä idea. Välillä vihellys ei vaan kuljetaan :) Kiitos vinkistä!

      Poista