tiistai 21. marraskuuta 2017

Olipa kerran tohelo apina

Tämä on vain yleinen nopea näpyttely, jonka tarkoitus on kertoa blogille, että olemme elossa. Juuri ja juuri ainakin. Popa on nimittäin vaihteeksi aiheuttanut taas ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja harmaita hiuksia. 

Neiti nimittäin alkoi taas ontumaan. Olimme viime viikolla lenkillä myöhään illalla. Koirat juoksivat vapaana pusikossa. Popa juoksenteli iloisena jossain yksinään ja kutsuin sitä luokse. Kuului rytinää ja sitten kiljaisu. Priya tuli luokseni ahdistuneen näköisenä ja olin jo varma, että huuto oli päässyt Priyalta. Sitten puskasta linkuttikin Popa. Otin koirat hihnaan ja lopun iltaa itkin sitä, että nyt Popan olkapää on hajonnut uudestaan. Annoin Popalle kipulääkettä ja päätin, että suljen sen loppu elämäksi pehmeään huoneeseen. 

Seuraavana päivänä huomasin kuitenkin, että neidin tassu on omituisen tuntuinen ja turvonnut hieman sivusta. Taivuttelussa Popa reagoi myös selvästi tassun käsittelyyn. Kuulostaa varmasti oudolta, mutta ilahduin suuresti, että koirallani on tassu kipeänä. Vaikka takaraivossa vieläkin jyskyttää ajatus, että mitä jos Popa nyt on hajottanut olkapäänsä uudestaan, niin luulen, että varpaaseen kohditunut vamma on tämän ontumisen syynä. 

Popa on nyt ainakin pari viikkoa sairasomalla hihnalenkkien varassa. Ontuminen on tällä hetkellä satunnaista. Popa ontuu lähinnä pehmeällä tai epätasaisella alustalla kun varpaaseen tulee enemmän painetta.

Pidetään peukkuja, että selvittäisiin tällä kertaa vain tällä säikähdyksellä! Popa on ollut nuoreksi koiraksi jo ihan tarpeeksi sairaslomalla.


ps. Prillis haluaisi lisätä, että sillä on ollut ihan superhauskaa, kun se saa tuurata Popaa joka paikassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti