sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Olipa kerran Rallyn piirimestaruuskoe

Eilen illalla kirosin menneisyyden itseäni (jälleen kerran), kun olin ilmoittautunut Priyan kanssa rally-tokon piirimestaruusjoukkueeseen. Päätin etten enää ikinä ilmoita itseäni mihinkään kokeeseen. Voihan sitä koiriensa kanssa harrastaa myös ilman, että repii hermojaan täysin riekaleiksi kisajännityksen kanssa. Heh, ikään kuin.

No kun nyt oli tullut haettua ja meidät valittiin joukkueeseen niin kokeeseen oli mentävä. Päässä kummitteli vielä meidän surullinen tokon piirimestaruuskokeemme, joten vakuutin itselleni, että olen vähintäänkin kirottu. Ei me voida onnistua piirimestaruuskokeessa, oli laji mikä tahansa.

Kävipä siinä sitten niinkin, että myöhästyin aamulla bussista ja sunnuntain kunniaksi busseja ei tipu kovin tiheään tahtiin. Onneksi tiimikaverini Riikka nappasi meidät kyytiin matkalta, muuten olisi noussut valtava paniikki.

Koko koe oli ohi yhdessä hujauksessa. Ehdin ilmoittautua, käyttää Priyan ulkoa, tutustua rataan ja sitten seisoinkin jo lähdössä tärisemässä. Priya oli innoissaan. Se tapitti minua valtavilla ruskeilla silmillään ja sen suu kääntyi ihanaan hymyyn. Tämä on se piirre josta tykkään eniten Priyassa: se osaa olla niin aidosti iloinen kun saa olla kanssani (ja saa lihapullia). Radan aikana Priya oli hieman pölö. Se piippasi pari kertaa ja haukahti kerran. Häntä kuitenkin heilui ja neiti oli töissä koko ajan.

Tässä ratapiirros tämän päivän radasta (tuomarina oli Taru Leskinen):


Meidän rata lähti liikkeelle hieman heikossa hapessa. Priya piippasi ja minä jännitin niin, että hihna ei meinannut pysyä sormissa. Heti ensimmäisellä kyltillä Priya meni istumisen kautta maahan (vaikka sen piti mennä suoraan seisomasta). Minä en tätä heti tajunnut ja jatkoin tyytyväisenä matkaa. Nappasimme siitä siis jo -10 virhepistettä.

Rentouduin jossain neloskyltin kohdalla ja aloin oikeasti ohjata Priyaa. Neiti lähti heti paremmin mukaan ja teki hienoa työtä radan loppuun asti. Yksi -1p nappasimme vinosta perusasennosta.

Yhteensä saimme siis 89p ja hyväksytty tulos. Priya sai siis koularin RTK1. Joukkueemme teki liudan hienoja tuloksia, joten Priya sai koularin lisäksi joukkuekultaa piirimestaruuskisoista! Hyvä tamsk!

Kisojen paras tulos oli kuitenkin Priyan ilme. Popan ikuisuuksiin venyvän teinikakara-vaiheen myrskyissä olen oppinut arvostamaan Priyaa aivan uudella tavalla. Sen lempeä rauhallisuus, kärsivällisyys ja iloisuus tuo hyvää kontrastia mustavalkoisen paholaisen toilailuille. Popa on jotenkin kaikessa hektisyydessään niin armoton. Aktiivisuuden ja reaktiivisuuden kanssa eläminen arjessa on joskus hiukkasen raskasta. Lähimmät ystäväni voivat varmaan kertoa kuinka monta kertaa Popaan nimeen on liitetty kirosanoja lähiaikoina.. Eilen illalla se viskasi terottimeni päin seinään.

Onneksi Priya antaa anteeksi sen, että minä en ole täydellinen ohjaaja. Se osoittaa kiintymystään rytistämällä ylähuultansa niin söpöön hymyyn, että jäälautat sulavat sen vieressä. Priya rakastaa omaa perhettään ja kaikkia sille rakkaita ihania kamuja (koiria ja ihmisiä) niin suloisella intohimolla. Se on kotona näkymätön, mutta aina vilpittömän iloinen kun saa paistatella huomion keskipisteenä.

En aina muista sanoa tätä tarpeeksi: Priya on aivan ihana koira. Hyväpäinen, rauhallinen, lempeä ja järkevä. Kaikkea mitä Popa ei tällä hetkellä ole. Se on kipakka, tosikko työnarkomaani, nopea, älykäs, aktiivinen, kiihkeä ja reaktiivinen ferrari, joka on omalla tavallaan mahtava. Olen onnekas kun saan maistaa parhaan palan molempia maailmoja.

Prillis sai palkaksi lihapullia



2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Minulla on vähän sama juttu Katin ja Tirpan kanssa. K on niin pirun nopea ja kiihkeä, että sen kanssa on tosi... Rankkaa treenata välillä :D Toki kaikkien koirien kanssa pitää olla mustavalkoinen, mutta tuollaisen höyrypään kanssa se korostuu. Tirppa on niin hauska hömelö, sen kanssa pitää lähinnä vain ottaa huomioon ettei tee koiran osaamistasoon nähden liian vaikeaa harjoitusta tai tee liikaa toistoja. Ei tarvitse pelätä ajautuvansa joka välissä vuosisadan konfliktiin :D

    VastaaPoista