perjantai 20. lokakuuta 2017

Olipa kerran satunnaisia kuulumisia



Mun koirat on aika ihania.

Popa tunkee syliin niin että koko kehoni on täynnä kietoutunutta pikkubortsua. Se on kuin lämmin vaate tai puuhka, joka työntää märän kuonon niskaan ja alkaa rapsuttaa hellästi.

Priya nyt vaan on maailman söpöin. Se rytistää huulensa hymyyn js moiskauttaa märän pusun poskelle. Se ilahtuu joka kerta kun puhun sille ja kertoo koko olemuksellaan miten paljon se pitää minusta.

Ole lähiaikoina monta kertaa löytänyt itseni pohtimasta sitä kuinka onnellinen olen koiristani. Minulla on mahtava ja toimiva pikkulauma. Priya ja Popa ovat kuin paita ja peppu. Niiden välillä ei ole mitään jännitettä vaan neidit ovat täysin välittömiä keskenään. Voin huojentuneena sanoa, että niistä on toisilleen vain valtavasti iloa. Popan tulo on vaikuttanut Priyaan vain positiivisesti. Ne leikkivät paljon yhdessä sisällä ja ulkona, nukkuvat lähekkäin ja puuhastelevat yhdessä kaikkea koiramaista.

Syksyn pimenevinä iltoina me ollaan reenattu kaikenlaista. Prillis on tehnyt rallya. Menin ilmoittamaan sen tamskin piirimestaruusjoukkueeseen alokasluokkaan joten mennään sitten marraskuussa yrittäämään RTK1:stä. Prilliksen kanssa on hiottu tekniikkaa suoremmaksi ja pidetty hauskaa. Lisäksi ollaan höpsötelty ylempien luokkien juttuja (merkkiä, kukkasia ja oikean puolen seuruuta).

Priya on hauska koira. Minusta tuntuu, että mitä rennommin osaan sen kanssa olla niin sitä paremmin se työskentelee. Tällä hetkellä se meinaa aina revetä liitoksistaan kun pääsee kentälle. Sen riemua on aivan ihana katsella! Priya on niin aidosti iloinen kun pääsee kanssani puuhastelemaan nyt kun en enää hukuta sen iloa vaatimalla siltä liikaa.

Popa on yrittänyt saada liikkeitä kokoon nuorten koirien tokoringin näyttökoetta varten. En ole vielä laittanut edes hakemusta vetämään (tässä on vielä muutama päivä aikaa miettiä uskallanko). Liikkeet sellaisenaan onnistuvat kyllä jotenkuten. Kokonaisuus keikkuu vaan huteralla perustalla.

Tällä hetkellä olen syyslomalla opinnoista ja vietän viikon Jyväskylässä lomailemassa ja nauttimassa pitkistä metsälenkeistä ihanien karvakorvien kanssa.

3 kommenttia:

  1. Et sä mitään menetä jos haet! Parhaimmillaan pääset kouluttautumaan lisää. Mä hain kerran, mutta meitä ei silloin huolittu edes näyttäytymään näyttökokeeseen :D

    VastaaPoista
  2. Hae ihmeessä! Te taitotytöt.

    Ja Priiiiiii <333

    VastaaPoista