sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Olipa kerran Pops paimentamassa

Popan kasvattaja oli järjestänyt Kujeloille paimennuspäivän. Ilmoittauduin mukaan sukuloinnin riemusta vaikka paimennus ei ole ehkä ihan minun juttuni. Minulla oli jo valmiiksi pieni kutina takapuolessa, että Popasta ei ihan helposti saa väännettyä kivaa ja asiallista paimenta. Se on kiihkeä ja kovahko tyyppi jolla kaasu hirttää helposti kiinni ja korvat katoavat siinä huvissa. Potentiaalia sillä varmasti olisi jos sillä olisi ohjaaja joka osaisi kaivaa sen esiin. Harmi vain että sillä on minut.

Lampaille sytyttely oli järjestetty mielestäni todella järkevästi. Muutenkin tykkäsin paikasta tosi paljon! Ohjaajan olivat selkeitä ja mukavia eikä minulla ollut sellaista fiilistä että jäin lampaiden kanssa yksin ait aitaukseen pönöttämään. Määkijät oli laitettu pienempään aitaukseen isomman aitauksen sisällä. Kiersimme Popan kanssa ensin hihnassa muutaman kerran aitauksen ympäri. Tässä vaiheessa Popa halusi muikuttaa apulaiskoiria ja syödä kakkaa. Se ei edes vilkaissut aitauksessa olevia villakavereita.

Sitten minun piti mennä aitauksen sisälle lampaiden kanssa ja Popa oli ulkopuolella. Tässä vaiheessa Popa huomasi lampaat ja aloitti sen mikä jatkui koko päivän ajan: se huusi ja juoksi. Kouluttajat ilmeisesti tulkitsivat että Popa ei syö tai pelkää lampaita joten se päästettiin aitaukseen kanssani. Ensimmäinen kierros jatkui samoissa merkeissä. Popa juoksi, huusi ja yritti välillä napata lampaita (tästä piti kieltää). Jotenkin ihmeen kaupalla sain napattua sankarin kiinni ja raahasin sen pois aitauksesta.


Toisella kierroksella olimme hieman suuremmassa aitauksessa. Tämä tarkoitti Popalle enemmän tilaa juosta ja kiljua. Yritin kepillä saada sen juoksemaan toiseen suuntaan vailla merkittävää menestystä. Minun piti peruuttaa ympäriinsä sillä aikaa kun Popa jatkoi huutamista ja juoksemista.



Kolmannella kierroksella Popa pääsi vielä isompaan aitaukseen, jossa sillä lähti lopullisesti lapasesta. Onnistuttiin vaan hajottamaan koko lauma, joten meidät alennettiin takaisin pieneen aitauskeen. Siellä saatiin muutama ihan hyvä pätkä todella väsyneeltä Popalta.

Popan musitilista paimennusta varten:

- Vauhti (löytyy!)
- Ääni (löytyy!!)
- ohjaaja (ei tarvita)
- Järki (yliarvostettua)
- lampaat (aivan sairaan siistejä!!)

Joo saa nähdä löytääkö tämä pari enää koskaan tietänsä lampaille. Vaikka Popan sisaruksista osa on väläyttänyt loistavaa paimenen sieluaan lampailla niin luulen että Popan kanssa lampailla oleminen on jatkuvaa rautalangasta vääntämistä. Saattaa ollakin että mennään joskus toistein sukuloinnin yhteydessä paimentamaan. Ainakin Popan sukulaisten työskentelyä oli hieno katsoa!

1 kommentti:

  1. Miten mulle jäi sellainen mielikuva, että kun Popalle jossain vaiheessa kerrottiin että voi tehdä jotain muutakin kuin vastapäivään kiertää haukkuen lampaita, niin se jopa hetken aikaa oli hiljaa ja näytti ajattelevan :D Paimennus on kyllä nöyränä pitävä haastava harrastus!

    VastaaPoista