lauantai 7. lokakuuta 2017

Olipa kerran mölyapinan kesyttäminen

Kuinka koulutat mölyapinasi?

Hyvä kysymys, johon ei kannata etsiä valaistunutta vastausta minulta.

Syksyn tullen meille on kotiutunut ilmiö jota kutsun nimellä: "joku on istunut Popan kaukosäätimen päälle ja painanut volyymin täysille." Enkä minä tunnu löytävän tätä kaukosäädintä enää jotta saisin metelitasoa laskettua. Popa huutaa kun me olemme lähdössä ulos, se huutaa kun lähestymme hallia, se huutaa kun se näkee tuttuja kivoja koiria, se huutaa kun näkee kamalia vieraita koiria, se huutaa välillä vain koska ELÄMÄ.

Tässä teille esimerkki Popan lenkkeilystä. Minä kuvaan samalla kun lenkitän kahta koiraa joten pätkä ei siis ole "pahinta Popaa" vaan vielä aika viaton mölyhetki.



Viime viikolla itkin epätoivoissani korvatulpat korvissa ja varasin Riitalta yksärin aiheella: kuinka koulutan mölyapinani?

Popan metelöinti on mielenkiintoinen aihe josta tunnun tietävän vain jäävuoren huipun. Se ei ole perinteinen yli-innokas ja impulsiivinen koira, joka huutaa koska sillä on vaan niin hemmetin hauskaa. Popa saattaa huutaa vaikka se olisi ihan järkevässä vireessä.

Popan ääntelyä on myös vaikea ennustaa ja tulkita. Se saattaa olla täysin zen-vireessä, yhtäkkiä alkaa kiljumaan ja sitten vaihtaa taas zen-vireeseen ilman mitään ulkoista merkkiä. Haluaisin todella tietää mitä professori-Popan muumilaaksossa on tekeillä. Ehkä jonain päivänä tiedän enemmän.

Yksärillä kävimme läpi tilanteita, jossa Popa todennäköisesti alkaa huutaa: kiihdyttävä liike, jossa sen oletuksia rikotaan jollain lailla. Varmin tapa saada Popan ihanat äänihuulut avautumaan on opettaa sille jokin ketju ja sitten pyytää siltä jotain mikä on sen oletuksen vastainen asia tai jokin mitä se ei halua tehdä.

Esimerkiksi pyysin Popan maahan ja heitin sille noutokapulan. Siirryin Popan taakse ja pyysinkin sen perusasentoon. Mustavalkoinen halusi mennä noutamaan ja se oletti pääsevänsä sinne, mutta se maailma romahti kun hän joutuikin tyytymään tulemaan luokseni paljon mälsempään tehtävään.

Kentälle ripoteltiin myös kosketusalustoja ja lähetin Popan niille vuorotellen niin että sen tuli valita aina se alusta joka oli edessäni. Rikoimme siis Popan oletuksia siitä mille alustalle sen tulee mennä. Tämän tyylisiä tehtäviä toimme kiusataksemme Popan hörökorvien väliä.

Miten sitten puutoin ääntelyyn? Riitta pyysi minua pyytämään Popan maahan joka kerta kun se avasi sanaisen arkkunsa. Se pyydettiin maahan, kehuttiin maahanmeno ja lähetettiin uudestaan tehtävään kun se näytti keränneensä itseään hieman. Riitta kehotti minua myös näissä kiihtymistilanteissa auttamaan Popaa mikäli se on mahdollista. Voin vaikka käydä rauhassa näyttämässä kosketusalusta Popalle sillä aikaa kun se tasaa päätään makuulla.

Harjoitusten idea oli opettaa minulle mustavalkoisempaa tyyliä puuttua ääntelyyn ja antaa Popalle työkaluja työskennellä haastavammassa tilanteessa. Sen ei tarvitse huutaa heti kun maailma romahtaa vaan se voi rauhoittua ja käyttää sitä mahtavaa pääkoppaa joka sille on suotu.

Kävimme läpi myös tapoja jolla voin ohjata Popaa paremmin kentällä. Neidille tulee helposti möly mahasta kun esimerkiksi käännän selkäni sille. Se on aivan hypersitoutunut työskentelemään kanssani eikä se kestä sitä jos lyön itse tämän yhteyden poikki antamatta Popalle mitään tehtävää. Tästä ajatuksesta on ollut meille valtavasti apua. Kentällä minun pitää miettiä koko ajan miten kerron Popalle minne olemme menossa, mitä teemme ja mitä siltä vaaditaan. Se helpottaa hörökorvaa jo valtavasti.

Ääntelyn keskeyttämisen ja ohjaamisen miettimisen lisäksi olen yrittänyt luoda Popalle parempia valmiuksia käsitellä tunnetilojaan. Sille on "naksuteltu" rauhallista aktiivisuutta eli joka treenien alussa olen vahvistanut vähän sitä että Popa osaa olla pitkiä aikoja aktiivinen minua kohtaan, mutta hiljaa. Tässä harjoituksessa en anna sille palautetta huutamisesta vaan sen on löydettävä oikea mielentila itse ja sitä mielentilaa vahvistetaan.

Popalle on myös vahvistettu sitkeyttä vaatimalla sitä tarjoamaan yksinkertaisia tehtäviä useita kertoja ennen palkkaa (esim. kaikkien tölkkien kaataminen tai pivotti useaan kertaan) sekä opetettu sitä paästämään irti oletuksistaan temppujen avulla. Jos Popa esimerkiksi tarjoaa esineen kiertämistä oikeaan kierrokseen, sen täytyykin tehdä sitä ensin vasempaan, sitten oikeaan, sitten vasempaan..

Ääntely tulee olemaan tämän koiran yksi suurimmista haasteista. Kaikista vaikeinta on mustavalkoisena pysyminen ääntelyn kanssa. Helposti sitä huomaa katsovansa haukkumista sormien välistä ja sitten ongelma leviää taas käsiin. Popa onneksi harvemmin haukkuu silloin kun se tietää mitä se tekee ja se saa ollaan työssään aktiivinen. Jos sillä on siis "selvät sävelet" se työskentelee hiljaa. Tämä helpottaa jo paljon. Tsemppiä minulle ja muiden mölyapinoiden omistajille! Ehkä tämä tästä jonain päivänä helpottaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti