lauantai 30. syyskuuta 2017

Olipa kerran Priyan ensimmäiset rallykisat

Kynnys tuntui loputtoman korkealta, mutta otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin Priyan rally-tokon alokasluokkaan. Punanuttu kävi viime keväänä rallyn alkeiskurssin ja olen siitä asti keksinyt tekosyitä miksi en ilmoita sitä kokeekeen. Tosiasia oli, että minua pelotti aivan jäätävästi. Epäonnistumiset Priyan kanssa olivat liian tuoreena mielessä ja ajattelin että minua ei saa enää ikinä kokeeseen jos Priya vetää kokovartolahalvauksen rallykentällekin.

Kaduin ilmoittautumista heti kuin laitoin sen. Keksin jatkuvasti syitä miten voisin perua osallistumiseni. Vielä tänä aamunakin sanoin itselleni. "jos myöhästyt bussista niin et mene koko kokeeseen." No en myöhästynyt ja löysin itseni panikoimasta rataantutustumisesta. Kyseessä oli Tamskin juhlakisat ja tämän kunniaksi Tamsk tarjosi osallistujille kakkua kanttiinissa. Kakun syömisen sijaan minä tärisin pahoinvoivana nurkassa ja pommitin ihmisiä hermostuneilla kysymyksillä.

Priya on päässyt lähiaikoina treenaamaan todella vähän. Rallya se on tehnyt vielä vähemmän, tasan kerran viimeisen kuukauden aikana. Laiskuuteni hiersi minua ja kehitin päässäni kauhuskenaarioita, jossa päädyn jatkuvasti väärälle puolelle kylttejä. Rally löysi uniinikin! Unessani Priya muuttui kesken radan pehmoleluksi ja jäi kiinni kylttiin kun raadasin sitä perässäni.

Ensimmäinen rata oli mielestäni aika simppeli ymmärtää ja sisälsi meille helppoja juttuja. Riskinä pidin sitä osaanko kääntyä oikeaan suuntaan 360 asteen käännöksissä tai osaanko hoiperrella oikeaan väliin pujottelussa.


Tuomari Taru Leskinen vaikutti oikein mukavalta ja kävelytti meidät huolellisesti radan läpi. Itse en muista radasta yhtään mitään mutta katsojien mukaan se sujui oikein hyvin. Keräsimme yhden virheen lähtöruudusta. Ohjaaja sääti siinä jotain omaansa. Pisteitä jäi siis 99p/100p ja siis hyväksytty tulos.

Toinen rata oli monimutkaisempi minun aivoilleni ymmärtää. Siinä oli liikaa vaikeita kiemuroita ja mikä kamalinta: kaksi mahdollisuutta päätyä pujotteluun/spiraaliin väärään suuntaan.





Priyalla oli tällä radalla hieman hössötys-meininkiä. Se istui yhden maahanmenon ja tästä olen valtavan ylpeä: minä tajusin uusia sen!! Siitä napsahti siis -3p. Keräsimme loppuradalta vielä kaksi -1p Priyan pompusta ja vinosta perusasennosta. Yhteensä siis 95p/100p ja hyväksytty tulos tämäkin.


Nyt se on ohi! Ja kyllä, se oli kamalaa, mutta heti olin menossa uudestaan. Koiraharrastus jaksaa aina yllättää minut positiivisesti. Koiran kanssa saatujen kokemusten lisäksi sen sisällä voi haastaa itseään jatkuvasti ja tavata aivan ihania ihmisiä, jotka auttavat sinua haastamaan itseäsi. Kiitos Sanna ja Nila seurasta, päivä olisi ollut aivan kamala ilman teitä.

3 kommenttia:

  1. Munkin on pitänyt Lunan kanssa lähtee rallykisoihin tässä koko kesän ajan että pysyy vähän kisafiilis päällä ku tokon voittajaluokan kisoja ei kumminkaan korkata ihan heti. ja mua niin ärsyttää kun en oo saanu mitään ilmoa aikaiseksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Rallykisoissa oli oikein leppoinen ja hyvä meininki :)

      Poista