keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Olipa kerran ensimmäiset tokot loman jälkeen

Joillekin loma ei tee hyvää. Toisille loma kilahtaa päähän niin että ne töihin päästyään liimautumat työkaverinsa reiteen kiinni ja tuijottavat hullunkiilto silmissä. Toiset herättävät työkaverinsa aamulla klo 9 nakkelemalla leluja sänkyyn kun työkaveri on tullut kotiin neljän aikaan yöllä.

Kuva: Jenny Söderlund

Parin viikon aikana Popa on päässyt treenaamaan vain Onnidogissa (tästä postaus tulossa erikseen). Olin ensin viikon keskisessä Suomessa sukuloimassa ja sen jälkeen viikon Kreetan auringon alla paistumassa. Epäonnekseni tietysti ensimmäiset treenit loman jälkeen olivat Riitan ohjatut tokot. Reissusta väsynyt ja huonosti nukkunut ohjaaja ja riemusta kiljuva työkoira eivät ole kaunis yhdistelmä.

Treenit alkoivat vielä paikkamakuulla edellisen ryhmän kanssa. Samaan riviin asettuivat Marja ja Taco sekä Sanna ja Nila. Poppelilla silmät pyörivät päässä ja haukkua tuli jo matkalla riviin. Paikkamakuusta oli levollisuus kaukana. Rivissä makasi pikajuoksijan lähtöasentoon pingoittunut pieni koira, joka ei tiennyt olisiko se heiluttanut häntää oikealla vai vasemmalla makaavalle kaverille. No, hengissä selvittiin.

Varsinaiset treenit jatkuivat teemalla, jota kutsuttiin "aktiiviseksi rauhaksi". Koiran piti itse yrittää löytää rauhallinen, mutta aktiivinen mielentila tilanteessa jossa se ei saanut ohjaajalta jatkuvaa palautetta tekosistaan. Ideana oli antaa koiran työstää itse omaa mielentilaansa sopivammaksi sen sijaan että ohjaaja yrittää kiertää turhautumisen ympäri erilaisia kikkoja käytämällä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että minä seisoin ja hymyilin Popalle ja Riitta kertoi naksuttimella kun minun oli aika palkata koira. Mitä Popa sitten teki? No se kiljui. Se huusi kurkku suorana ja sääti hihnan mitalla kaikkea omaansa. Minun on pakko varmaan ostaa korvatulpat itselleni ja niille raukoille jotka meidän kanssa joutuvat treenaamaan. Melusaasteen raja meni rikki useaan kertaan.

Sitten yhtäkkiä Popa ymmärsi mistä on kyse. Sen mielentilaa ei voinut sanoa rauhalliseksi, mutta se alkoi hakea hiljaista ja keskittyneempää mielentilaa. Tässä vaiheessa Riitta kehui, että Popa on poikkeuksellisen älykäs koira. Tämä näkyi viikon takaisessa Smartdog-testissäkin (tästäkin tulossa postaus myöhemmin). Kun se vain pääsee turhaumastaan eroon niin se on oikeasti todella älykäs koira joka vastaa ilmiömäisen nopeasti koulutukseen. Minua nauratti se miten kouluttajamme näki tässä tilanteessa Popan älynystyröiden raksuttamisen kun minä pystyin näkemään (tai kuulemaan) vain sen aivottoman huudon. Noh, siksi kouluttajat ovat olemassa. Jotta he kertovat meille myös sen mikä meni hyvin vaikka oma ajatus harjoituksesta jäi aika epätoivoiseksi.

Toinen päivän harjoitus erotti tarjoamisen tottelemisesta. Annoimme koiran ensin aivottomasti tarjota höpsöjä temppuja ja sitten annoimme sille tehtävän (istu, maahan), jossa sen piti totella ja pysyä tehtävässä kunnes se taas vapautettiin ja se sai alkaa tarjoamaan. Tämä oli Popalle todella helppoa. Ainoastaan minä jäädyin enkä muistanut koirani istu-käskyä (olen ollut lomalla..) Muutaman kerran se alkoi huutaa kun joutui odottamaan käskyn alla kauan. Silloin keskeytin koiran ja pyysin käskyn uudestaan. Popa vastasi koulutukseen tapansa mukaan nopeasti ja vaihtoi aktiivisuudesta käskyn alla olemiseen sulavasti.

Tästä se taas lähtee. Kiljuminen toivottavasti taas vähän tasoittuu kun treenaaminen ei ole enää niin hienoa. Ymmärrän kyllä Popaa täysin, onhan mamman pikku professorin kanssa puuhastelu minunkin mielestäni jotain niin hienoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti