torstai 31. elokuuta 2017

Olipa kerran luova, mutta ei sitkeä

Nappasin eilen vapaapäivän kunniaksi irtotunnin koirakoutsilta Mika Jalosen tokokoulutuksesta. Siispä uhmasin alkavaa flunssaa (mikä ei ollut valoisa idea koska olo nyt aika kamala) ja raahauduin ylöjärvelle asti Popan kanssa puuhastelemaan. Tämä raahautuminen johtui projektista jota kutsun nimellä "Popa treenaa eri paikoissa ja vieraiden koirien kanssa". Heräsin vähän aikaa sitten siihen että Poppels ei ole treenannut juuri ollenkaan vieraissa porukoissa ja käynnit uusissa halleissa on nekin laskettavissa yhden käden sormilla.

Treenien aihe sattui olemaan kuin meille tehty. Treenasimme LUSIKKAA (miinus yksi K). Eli käsittelimme koiran luovuutta, sitkeyttä ja kanavointia. Tässä komeilevatkin ehkä kaksi Popalle tällä hetkellä oleellisinta oppia: kuinka kanavoida tunnetilat ja työskennellä sitkeästi vaikka oletusarvot ovat katossa ja nuppi alkaa kuumumaan.

Tokossa me opetamme koirille herkästi oletuksia käytösmalleista joista se saa palkkaa. Se on tarpeellista koska haluamme opettaa koiralle tekniikkaa. Luomme liikkeisiin paljon sitkeitä kimppuja oletusarvoja palkasta. Sen tasapainoksi tarvitaan myös sitkeyttä työskennellä pitkään saavuttaakseen palkan jotta koira osaisi oikealla tavalla työstää koulutustilanteessa pintaan nousevia tunnetiloja. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei todellakaan ole sitä.

Tunnilla meillä oli kolme työpistettä. Yhdessä käsittelimme koiran luovuutta ja sen tarkoituksena oli antaa koiran tarjota ihan mitä vaan se keksii. Nurkkaus oli täytetty erilaisilla korokkeilla ja asioilla, joille koiran oli mahdollista tarjota toimintoja. Seuraava rasti piti sisällään sitkeää työskentelyä: yhdeksän törppöä kuvastivat yhdeksää erimittaista pätkää seuruuta jotka tuli suorittaa palkatta. Koira palkattiin sitkeydestä. Kolmannessa oli kapuloita. Tässä harjoittelimme ärsykekontrollia ja sitkeyttä. Koira sai tarttua kapulaan vasta saatuaan käskysanan ja se ei saanut tarttua hölynpöly-käskysanoilla. Harjoittelimme myös sitkeyttä pyytämällä kolme lyhyttä pitoa putkeen ilman välipalkkaa.

Popa pääsi ensin kapulatreeniin. Neiti on saanut tähän mennessä aika iloisesti tarjota kapulan nappaamista joten harjoitus oli sille aivan uusi. Tapansa mukaan se nappasi juonesta kiinni hyvin nopeasti. Mika kertoi tällä rastilla toiminnan opettamisen ketjusta jonka läpikäynnin jälkeen voidaan sanoa että koira osaa toiminnan. Aluksi se saa opetusvaiheessa tarjota toimintaa (ja tässä vaiheessa tarvitaan sitä luovuutta), sen jälkeen toiminta nimetään ja tuodaan ärsykekontrolliin: toimintaa ei saa tehdä enää muuta kuin käskysanan kautta. Mukaan tuodaan myös hölynpöly-sanat, jotka vahvistavat, että toimintoa ei saa tehdä kuin sen oikean käskysanan kautta. Tämän jälkeen kaavaa rikotaan.

Seuraavaksi Popa pääsi olemaan luova. Neitosella lähti lievästi sanottuna lapasesta kohteiden kanssa. Se esitti aika tyytyväisenä melkoisen repertuaarin erilaisia toimintoja korokkeen kanssa ennen kuin minä ehdin kissaa sanoa. Pitääkö minun edes maitita että ääntäkin vuosi ja melkoisesti vuosikin. Mika kehotti minua lukemaan koiraa tarkemmin. Jos se näyttää siltä, että "höyry alkaa nousta korvista" niin voin pyytää siltä jonkin helpon, sen jo osaaman toiminnan purkamaan kiihtymistä. Meille toimiva tähän on käsitargetin kesto. Homma alkoikin sitä kautta sujua paremmin. Popa sai olla hetken luova sählä ja palkkaa sateli. Kun aloin nähdä ensimmäiset höyrykiehkurat Poppelin korvien välistä niin kutsuin sen purkamaan itseään käsitargettiin ja vapautin sitten uudestaan säätämään korokkeille.

Sitten menimme sitkeysharjoituksiin. Mika kehotti minua hakemaan koirasta sen rajaa missä sen "usko alkaa loppua" ja pyrkiä pönkittämään niitä kohtia. Popan tapauksessa ensimmäiset kiihtymisen merkit oli nähtävissä jo kolmannen seuruun jälkeen. Tätä samaa sitkeästi työskentyä voi harjoitella kotona jollain muilla asioilla kuin tokoliikkeillä. Tätä kautta minä ajattelin lähteä Popan nuppia työstämään. Mika näytti esimerkkinä videon heidä perheensä juniorista joka opetteli sitkeästi työskentelyä pullojen kaatamisella. Sen piti aiemmasta poiketen kaataakin kolme pulloa yhden sijaan.

Samalla rastilla puhuimme ohjaajan improvisaatiosta. Eli siitä kuinka kun koiramme ei tunnu kuuntelevan lisäämme omaa aktiivisuuttamme ja ruokimme näin koiran passiivisuutta. Tämä on ainakin minun perisyntini!

Tämä oli aivan mahtava tunti. Täytyy ehdottomasti mennä toistekin! Popa oli valtavan pätevä eikä ottanut häiriötä ollenkaan vieraasta paikasta tai koirista. Hän oli täysin töissä alusta loppuun asti.

Pakollinen kuvituskuva joka ei liity millään lailla aiheeseen. Popa ja hänen kaksoisolentonsa Taco



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti