tiistai 25. heinäkuuta 2017

Olipa kerran kesän viimeiset tokot

Poppelin kanssa suoritimme tänään Riitan kesän viimeiset tokot. Elokuussa mennään leirille ja syyskuussa jatkuu treeniryhmä, joten valitettavasti koutsimme ei vielä pääse meistä. Teemana meillä oli seuraaminen ja perusasento. Minun lempparini (tämä oli sarkastinen ilmaisu). Onko se ihan ok jos alan pillittämään joka kerta kun ajattelen Popan seuraamista?

Huono kännykällä videolta otettu kuva koristamaan


Ensin perusasentoa, joka olikin yllättävän hyvällä mallilla. Joku on taas käynyt kouluttamassa Popaa silloin kun mä en ole kotona. Nyt se osaa jopa käskystä tulla perusasentoon. Pyysimme koiran maahan ja ohjaaja siirtyi koiran viereen niin että se joutui lähtemään perusasentoon suoraan maasta. Popa teki harjoituksen alusta asti oikein ja erotteli peruasentokäskyn muista käskyistä joita olemme tehneet samasta asetelmasta. Perusasennon pään pyöritys on jäänyt myös mystisesti pois (edelleen etsintäkuulutan sitä henkilöä joka käy kouluttamassa Popaa minun puolestani).

Uusi ongelma saatiin kuitenkin esille: Poppeli ei istu omilla luillaan vaan liimautuu tosi tiiviisti jalkaani. Varmaan peruja siitä kun olen yrittänyt saada kanapään rauhoittumaan. Liimasin sen siis jalkaani kiinni (?). Nyt päästiin irrotuspuuhiin.

Seuraaminen sen sijaan, voi itku! Jo parin metrin matkalla esitelimme kaikki ongelmat: painaminen, näykkiminen, kirahvikaula, nuoleminen, tökkiminen ja napsiminen. Jos näitä ei ilmene niin sitten "huoh eikö tehtäis jotain kivaa"-seuruu. Revin kaikki hiukseni päästä tämän seuruun kanssa. Korjausohjeeksi sain puhuttelun mustavalkoisuudesta ja siitä etten saa myöskään lähteä mukaan siihen jos Popa heittää "tee ite"-kortin peliin.

Seuruussa riittää meille kyllä työsarkaa, kauhistus!

Toissapäivänä neiti näppärä teki ihan ensimmäisen koetreeninsä: kaukot, kapulan pito ja luoksetulo. Neiti oli aika pätevä! Kaukoissa saimme aikaiseksi kolme vaihtoa kun sanoin yhden käskyn, kapulasta irrottaminen oli hieman haastavaa ja luoksetulossa neiti kolahti iloisesti päin. Mutta muuten kokonaisuus oli hieno. Popa oli innokas, mutta ei äännellyt ja välit se tuli mukana juuri niinkuin olemme harjoitelleetkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti