keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Olipa kerran hoitokoirat

Facebook muistutti minua mielenkiintoisesta faktasta: meillä on ollut viime viikon aikana hoitokoira joka vuosi kolmen vuoden ajan. Kyseessä on ilmeisesti todella suosittu lomaviikko koiranomistajille. Tänä vuonna vedin hoitokoira-systeemin vielä ihan toiselle ulottuvuudelle kun meillä oli vieraileva tähti kylässä kaksi viikkoa putkeen. Ensin vieraili Popan sukua kun Tina-sisko tarvitsi hoitopaikkaa, sitten oli Priyan sukukokouksen vuoro kun Prilliksen Gatsby-veli oli kylässä. Onneksi minulla kiltit ja sopeutuvaiset koirat ja mies, joka rakastaa koiria yhtä paljon kuin minä. Tällä hetkellä kaksi koiraa tuntuu todella vähäiseltä ja lenkillä oli hieman alaston olo ilman kolmatta hihnaa.

Yhden aamulenkin ajan ne olivat samaan aikaan hoidossa

Olen täysin vakuuttunut että Priyasta on kasvanut niin sosiaalinen ja sovinnollinen koska olen pitänyt sen kanssa paljon hoitokoiria. Se tottui jo nuorena siihen että sen kotiin saattaa tulla vieras koira viikoksi asumaan ja tämä on vahtiviettiselle aussiellekin ihan ok. Se on oppinut elämään erilaisten koirien kanssa rauhallista rinnakkaiseloa. Toki tässä on kyse myös persoonasta, mutta uskon että tottumisella on myös näppinsä pelissä siinä, että Prillis hyväksyy kotiinsa mukisematta kaikki. Kaikki saavat nukkua sen sohvalla, leikkiä sen leluilla ja kerjätä rapsutuksia sen omistajilta. Popasta on hyvää vauhtia kuoriutumassa samanlainen. Se ottaa hyväntahtoisesti kaikki vastaan ja elää (omalla popaisella tyylillään) rauhallista rinnakkaiseloa kaikenkarvaisen tyyppien kanssa. Olen aika ylpeä että minulla on kaksi niin sosiaalista koiraa.

Tyttöjen sukulaisia on mielenkiintoista hoitaa. Tina-sisko osittautui ihan samanlaiseksi kuin Popa! Silloin pentulaatikossa olin ihan yhtä ihastunut Tinaan kun Popaankin joten minulla on ilmeisesti tietynlainen maku koirien suhteen. Tinalla oli ihan samanlainen "mitä maailma voisi tänään minulle tarjota"-asenne kuin Popalla. Tytöillä osui leikit loistavasti yksiin ja Tina oli suosittu painikaveri niin Popan kun Priyankin kanssa. Priya tarvitsee leikkikaverikseen tietynlaisen nartun. Se leikkii hyvin kaikkien urosten kanssa, mutta liian nöyriä narttuja se "simputtaa" mielestäni liikaa. Tinalla oli juuri sopivasti asennetta leikkimään myös Prilliksen kanssa.

Priyan veli Gatsby oli minun yllätyksekseni ihan samanlainen kuin Priya!! Olen nähnyt Gatsbyä aikaisemmin vain hyvin erikoisissa tilanteissa joissa se ei ehkä ole näyttänyt niitä parhaita puoliaan. Nyt viikon aikana rakastuin siihen ihan uudella tavalla. Se oli meidän tyttöjen kanssa todella sovinnollinen. Tytöt saivat tehdä sille ihan mitä vaan. Popa roikkui sen niskassa kynsin ja hampain, paimensi sitä, kiljui sille, hyppi päälle ja heitti sitä lattialle. Priya sen sijaan oli veljelleen nyrpeä ja komensi sen kauas hänen arvokkaasta takapuolestaan. Myöhemmin selvisi että Priya teki juoksuja ja oli siksi tavallista kiukkuisempi vähän kaikille uroksille. Gatsby raukka vaan joutui tulilinjalle koska eleli PMS-Priyan kanssa samassa talossa. Silloin kun Priya unohti olla sitruunan niellyt ämmä niin se vei veljeltään kaikki kepit, juoksi sen kumoon ja louskutti korvan vieressä. Merle herrasmies sieti tämänkin kohtalon rauhallisena. Gatsby vaikutti hyvin samalla tavalla hyväpäiseltä ja lehmänhermoiselta kuin Priya. Se myös löysi lenkillä jokaisen kuraojan ihan kuin siskonsa ja rakasti juosta Popan perässä lenkillä monttu auki kiljuen: IHAN KUIN PRIYA. Huuto oli juuri samanlainen saaliskiljunta. En ollut aivan varma kumman turvasta mylvintä välillä irtosi. Kun iltaisin silittelin Gatsbyn päätä pimeässä niin se tuntui ihan samalta kuin siskollaan. Nämä hoitokoirat ovat juuri tämän vuoksi minulle niin arvokkaita: on mahtavaa tutustua tuttuihin koiriin ihan uudella tavalla.

Gatsby erosi Priyasta ainakin yhdellä merkittävällä tavalla: se teki kaiken huomattavasti kovempaa kuin Priya. Siinä missä Priya näytti kiihtymystään vain vähän niin Käpy-herra näytti koko voimansa. Hassua sanoa näin Priyan kohdalla, mutta se on samalla tavalla kiihkeä kuin Gatsby. Priyakin kiihtyy tietyissä tilanteissa. Se vaan näyttää kiihtymisensä eri volyymillä, mitä velipoika. Testailin vähän myös treenata Käpsyttimen kanssa ja wau se oli kyllä hieno otus! Potkua löytyi juuri sopivasti! Jos mulla olisi aussien paikka vapaana niin varmasti kuolaisin Gatsbyn tulevaa pentuetta.

Tytöt ovat hoitokoirien viihdyttämisen lisäksi treenailleetkin. Popa on yrittänyt ratkoa seuraamistaan eteenpäin, opetellut maahanmenoon parempaa tekniikkaa, noutoa ja ohjatun suuntia. Priya on pistänyt kokoon koiratanssin ohjelmaa.

Tässä lyhyt video Popan ohjatun noudon alkeista.



Tytöillä alkoi myös juoksut. Luitte oikein: tytöillä!! Meillä juostaan siis sopivasti synkronoidusti. Tytöt veivät tämän BFF-jutun hieman pidemmälle kuin toiset.

Molemmat on tosi innoissaan pöksyistä..

1 kommentti:

  1. Ompas hassu yhteensattuma noissa hoitoajoissa :D

    Ihana ja osuva kirjoitus Käpyläisestä! Vielä tätäkin kautta valtaisa kiitos sen hoitamisesta! Gatsby ei olisi voinut viettää viikkoaan paremmin ♥

    VastaaPoista