torstai 29. kesäkuuta 2017

Olipa kerran Popa 1v



Popa eli tutummin Poppeli, Poppana, Pops, Popsis, Pop, Luikku Lippo Ruotonen tai kauppias Muikkunen täyttää tänään kokonaisen vuoden. Onnea rakas!

Vuosi sitten valvoin facebookin välityksellä Kulon synnytystä. Elettiin siskoni hääviikkoa ja tähän liittyvä jännitys piti siskoani hereillä. Hän höpötteli omia häähössötyksiään ja minä pentuhössötyksiä. Seuraavana päivänä siskoni oli hermostua siihen kun hääjuttujen sijasta minä opettelin tunnistamaan nämä hurmaavat marsut ja tuntemaan ne nimeltä.

Pentujen syntymästä käynnistyi hyvin pennuntuoksuinen kesä. Kulo sai synnytyksen jälkeen kohtutulehduksen ja kasvattaja tarvitsi apua pentujen hoidossa. Valvoin Kulon ja viikon ikäisten pentujen kanssa koko yön ja pakkojuotin äitikoiralle vettä sekä huolehdin siitä että se käänsi kylkeänsä. Valvoin myös toisen yön pentujen varaemon kanssa kun Kulo tarvitsi apua imetyksessä.

Kun kriittisestä vaiheesta oli päästy niin ravasin pentujen kanssa puuhastelemassa harva se päivä. Leikin niiden kanssa, pussailin niitä ja imppasin ihanaa pentujen hajua. Kulon pennuista tuli kaikista minulle valvavan tärkeitä. Niiden kasvua ja kehitystä oli aivan ihanaa seurata vierestä. Lemppareiksi nousivat pentueen puuhakkaimmat pennut koska ne jaksoivat viihdyttää kyltymätöntä pentujen ihastelijaa pisimpään. Yksi näistä "aina hereillä" tättähääristä oli Popa.

Vitsailin Katrille jo pentujen ollessa 3-viikkosia, että Popan pitäisi muuttaa meille koska sen nimi sopii perheemme P-teemaan. Ja kuinkas sitten kävikään: Popa muutti meille.

Millainen Popasta on kasvanut?

Popaa on vaikea kuvailla. Se kuuluu niihin tyyppeihin jotka pitää kokea uskoakseen. Popan kanssa ei ole koskaan tylsää. Sen persoonaa hallitsee aivan valtava toiminnanhalu. Popa kyllästyy helposti ja etsii jatkuvasti jotain älyllistä haastetta. Sen puuhastelusta tekee hassua se, että se ei perustu päättömään reikäpäiseen säätämiseen (vaikka se joskus näyttää siltä) vaan enemmänkin sellaiseen "hmm... mitä jos?"- pohdiskeluun. Joskus se päättää kokeilla mitä tapahtuu jos kiipeää sohvan selkänojan päälle ja heittää pallon sieltä lattialle tai vierittää sen selkänojaa pitkin alas. Joskus se kokeilee mitä tapahtuu jos se tiputtaa haarukan kukkarukkuun. Näin Popallisena en enää ihmettele ollenkaan jos eteisessa ei ole kuin yksi pari jokaisesta kenkäparista, sohvatyynyen alta löytyy tiskialtaasta varastettu lusikka tai päähäni lentää keskellä yötä frisbee.

Popa ehtii kaikkialle ja keksii ihan kaiken. Se avaa kaapit, ovet, laatikot ja jopa pesukoneen. Popa murtautuu häkistä ulos, kiipeää tiskipöydälle ja ryömii sohvan taakse.

Popa on varsinainen älykkö. Se on todella nopea pääkopaltaan, yhdistelee asioita ja oppii ihan silmänräpäyksessä. Tämä tekee siitä haastavan koulutettavan. Se ei anna rähmäkäpälyyttä helposti anteeksi. Oppiessaan Popa on todella aktiivinen ratkomaan pulmia. Se janoaa oikeaa vastausta ja haluaa ymmärtää mitä siltä halutaan. Epäselvään ohjeistukseen se vastaa kimeällä vastalauseella. Jos ohjaaja on epäreilu niin se kuuluu ja kuuluu kovaa.

Pentuna Popalla oli ongelmia rauhoittua. Se lisäsi väsyessään vain vauhtia siihen asti kunnes se rauhoitettiin häkkiin tai syliin. Nyt Popan kotikäytös on rauhoittunut paljon. Se on edelleen eneginen puuhastelija, joka keksii omia hienoja projektejaan. Nykyään se vaan ymmärtää milloin se väsyy ja rauhoittuu lepäämään (ainakin joskus..)

Popa on todella kiihkeä. Se kiihtyy nollasta sataan sekunnissa jos sille antaa pienimmänkin syyn. Arkikäytös on ollut ja on edelleen reaktiivisen apinan kanssa varsinainen työsarka. Kun Popa oli 3kk sairaslomalla, se saattoi kiljua yhtä soittoa koko lenkin ajan ja kiihtyä pienimmästäkin vihjeestä. Nykyään lenkkeily alkaa jo sujua kun pahimmat paineet pääsee purkamaan metsälenkeillä ja treenaamiseen. Silti sen kanssa täytyy olla aina "askeleen edellä" neitiä ja työstää tilanteita jossa nuppi pääsee kuumumaan. Tälläisiä tilanteita ovat vielä jotkut koirien ohitukset, metsän/treenikentän lähestyminen, koirakavereiden näkeminen ja jostain syystä liikennevalot. Popalla ei ole arjessa silmänkäyttöä eikä pyörien, autojen ym. jahtaamista.

Tällä hetkellä sanoisin että Popa on hieman kovahko paimeneksi. Se on itsevarma ja seisoo vahvasti omilla tassuillaan. Popa ei omasta mielestään tarvitse ketään ja me ihmiset olemme täällä häntä varten. Neidin luonto on hyvin kaukana siitä nöyrästä ihmisen varjosta jollaiseksi bordercollieita joskus kutsutaan. Popa tekee hommia hommien itsensä takia (tai lelun), ei missään tapauksessa miellyttääkseen ketään. Se on onneksi todella yhteistyöhaluinen ja helposti koulutettavissa vaikka kiltiksi sitä ei oikein voi kutsua.

Popalla on tosi korkea työmoraali ja sitä on ilo kouluttaa. Se työskentelee hyvin häiriöistä, säästä tai paikasta huolimatta. Se antaa aina parhaansa. Priyan ailahtelevaisuuden jälkeen Popan työmoraali tuntuu aivan taivaalliselta. Rakastan sen tapaa työskennellä! Se on kiihkeä ja intensiivinen, mutta kuitenkin äärettömän keskittymiskykyinen ja järkevä. Popa palkkautuu hyvin lelulla ja taistelee raivokkaasti. Popa ei ole kovin ahne, mutta palkkautuu tarvittaessa myös ruualla. Popa on sitkeä työskentelijä, joka ei helpolla luovuta.

Popa on hassulla tavalla sosiaalinen. Olen joskus vitsaillut että sen on pakko olla autistinen lapsinero. Popa rakastaa kaikkia koiria ja ihmisiä varauksetta... jos sitä kiinnostaa. Popa ei edes tervehdi minua kun tulen kotiin jos sillä on jotain muuta tekemistä. Se saattaa toisena päivänä kulkea kavereidensa ohi ja teeskennellä että he ovat ilmaa. Sitten toisena päivänä se tyrkyttää rakkauttaan väkisin ihan kaikille. Popa ei myöskään osaa lopettaa rakkautensa tyrkyttäistä. Mitä enemmän kaveri näyttää hammasta tai työntää sitä pois niin sitä kovempaa Popa tulee takaisin. Ainakin vielä yksivuotiaana Popa tulee kaikkien ihmisten ja koirien kanssa juttuun. Se ei ole koskaan pelännyt mitään eikä ketään ja on sosiaalisissa suhteissaan hyvin sovinnollinen.

Popalla on muumit hyvin järjestyksessä laaksossa. Sillä ei ole ongelmia äänien tai alustojen kanssa. Popa selvittää itse omat ongelmansa. Jos se säikähtää jotain niin se menee reagoinnin jälkeen itse tarkistamaan mörön.

Popa ei suinkaan ole täydellinen koira. Sen kanssa on ollut haastetta ja toistakin. Treenatessa työskentelemme paljon ääntelyn (komennushaukku) kanssa ja vireen tasaamisessa. Arjessa taas reaktiivisuuden ja rauhoittumisen kanssa. Olen silti niin kiitollinen siitä että sain juuri tämän kultakimpaleen itselleni. Popastaon tullut minulle lyhyessä ajassa todella tärkeä perheenjäsen. Popa on rakastettavan raivostuttava persoona!

Kiitos Katri-kasvattaja siitä että luotit tämän kultakimpaleen meille.



















1 kommentti: