tiistai 9. toukokuuta 2017

Olipa kerran kiihkoapinan supervahviste

Me ollaan käyty nyt neljä kertaa ulkona treenaamassa Poppelin kanssa. Tulos on ollut hyvin Popamainen. Vire on katossa, kaikki on kivaa ja olemassa ei ole huonoja ideoita (Popan mielestä). Teinikoiralla on tällä hetkellä kultakalan kapasiteetti keskittyä ja höyrykattilan kyky koota itsensä vaikeassa tilanteessa. Meillä on ollut kyttäämistä, rallaamista ja nuttu pystyssä huutamista kaikelle.

Tänään me olimme kevään ensimmäisissä Riitan treeneissä saamassa tukea kiihkeän apinan kanssa treenaamiseen. Riitta painotti meille teinikoirien omistajille kentälle tulon tärkeyttä. Teinikoirat voivat olla aikamoisia pommeja, niillä on kiihkeyttä ja ominaisuuksia vaikka mihin, mutta pääkoppa ei kehity aivan samaan tahtiin. Päässä heiluu siis tavaraa, mutta keskenkasvuinen kakara ei saa niitä vielä järjestykseen ilman apua, Jos tälläisen ruutitynnyrin kanssa treenaa kentällä vain liikkeitä meininki katossa niin kohta meillä on kisavalmiit koirat jotka räjähtävät heti kun auto kurvaa treenikentän pihaan. Treenikenttä on koiralle supervahviste, jonne se on tottunut räjähtämään heti kun tassun laskeutuvat autosta.

Riitta halusi, että valjastamme tämän supervahvisteen ja opetamme koirille sen mielentilan, jolla kentälle pääsee. Kentälle mennään nimittäin autosta asti yhdessä ohjaajan kanssa. Jos koira on jo autossa räjähtämässä, ulostulon voi ottaa useampaan kertaan. Koira saa tulla häkistä ulos vain luvan kanssa, kun se hyppää alas, ohjaaja sanoo nopeasti palkkasanan (ennen kuin koira ehtii juosta mihinkään) ja heittää palkan takaisin autoon. Koiralle muodostuu nopeasti toimintaketju, jossa se jää odottamaan autosta hypättyään jos palkka lentääkin takaisin autoon. Nuori koira tarvitsee tapoja jolla purkaa kiihtymistään. Niiden kanssa harvoin vain paikoillaan odottaminen vie asiaa eteenpäin. Riitan sanoin: kiehuvan kattilan päälle kun laitat kannen niin se kiehuu vain jossain vaiheessa yli. Autosta pois/autoon hyppiminen auttaa koiraa purkamaan kiihtymystä.

Seuraava vaihe on opettaa koiralle mitä sen kuuluisi tehdä autosta/häkistä poistumisen jälkeen. Se voi olla esimerkiksi kontakti, istuminen, perusasento tai vaikka maahanmeno. Tämän jälkeen kentälle mennään yhdessä koiralle opetetulla tavalla. Meidän kaikkien koirille on opetettu seuraamisen tarjoaminen joten nämä kaverit menevät jatkossa kentille yhdessä ohjaajan kanssa seuraten. Jos kriteeri ei täyty niin ohjaaja peruuttaa takaisin ja aloittaa alusta.

Jos matka on koiran tasoon nähden liian pitkä ja siltä ei voi vaatia koko pätkää seuruuta niin autosta tullessa koiralta vaaditaan perusasento (tai vastaava), se palkataan ja viedään palkalla kuljettaen lähemmäs kenttää. Sitten siltä vaaditaan seuraamista/mukana kulkemista kentälle asti. Itse kentälle pääsy toimii koiralle supervahvisteena jonka se saa oikeasta kehääntulosta.

Tämä kesä panostetaan Popan kanssa siis kentälle tulon ohjelmointiin. Vaikka se ei mitään muuta osaisi syksyllä, mutta tekee tämän oikein niin olemme jo pitkällä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti