sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Olipa kerran Poppelin pääsiäisviikon treenilöitä

Heräsin tässä ajatukseen että Popa on kohta jo kisaikäinen. Todella pelottava ajatus. Se on ihan täysin kakara eikä todellakaan henkisesti kypsä kisakentille (saatika sitten osaamisen puolesta).



Heräsin myös siihen että sen kanssa pitäisi tehdä jotain tavoitteellisesti. Olen nyt kuukauden yrittänyt löytää sille treeneissä a) aivoja b) malttia c) korvia. Mieluiten siis näitä kaikkia. Nyt kun homma alkaa ainakin suurinpiirtein pelittää niin sitten pitäisi kai poistua mukavuusalueelta ja opetella jotain uutta.

Popa on sellainen koira joka vaatii haasteita. Se heittää helposti läskiksi hommat jos ne on liian yksinkertaisia. Haaste tai kriteerin tiukentaminen saavat sen syttymään homman eri tavalla. Allekirjoittaneen pitäisi siis tuoda sille näitä haasteita vaikka hän tykkäisi surffailla mukavuusalueella.

Heräsin myös siihen että en ole pitkään aikaan kirjoittanut treenejä ylös (johtuen siitä että olen surffaillut vaan mukavuusalueella tekemättä mitään uutta). Siispä tässä nyt Popan tän viikon treenilöistä.

Popa on tällä viikolla opetellut nostamaan esineitä pureksimatta niitä. Sitä on tehty käsitargetin avulla. Popa osaa tuoda esineitä minulle käsitargettiin. Jos se korjaa otettaan esineestä niin target menee piiloon ja otan esineen Popalta pois. Se pääsee targettiin vain tasaisella otteella. Popa on vastannut tähän todella hyvin ja jopa pienet ja ohuet esineet tuodaan targettiin siististi.

Popa on tehnyt myös seuraamista ja perusasentoa. Perusasennossa ongelmana on edelleen (yllättäen ongelma ei ole korjaantunut itsekseen..) eläväinen pää. Perusasentoa ollaan haettu myös oikealla puolelle koiratanssia varten. Seuraamisessa olen yrittänyt saada itseäni nostamaan kriteeriä ja ottamaan käskysanaa mukaan. Seuruussa ongelmana on välillä liikaa kuumuminen joten olen ollut varovaisempi vireen kanssa. Ääntä olen saanut paremmin kuriin parantamalla omaa liikkumistani. Popan ääni tulee helposti jos sillä on huono lähtöasento. Silloin se alkaa huutaa kun ei omasta mielestään pääse tarpeeksi selkeästi seuraavaan toistoon.

Poppeli on myös palannut samojen vanhojen lelusta henkisesti irrottamisen ja silmäilyn ongelmiin. Tätä me saadaan työstää ja paljon. Kapulat on myös erittäin paha häiriö. Voisin kirjoittaa tästä ongelmana ihan oman avautumispostauksen. Lelujen palauttamisen kanssa ollaan myös tehty tällä viikolla hommia nyt kuin niiden kanssa päättömästi juokseminen olisi niin kivaa..

Kaikenlaista muutakin ollaan tehty. Popa on opetellut alustalle rauhoittumista, kaukoja sun muuta. Kaikkea pitäis treenata mutta olen ollut vielä tosi varovainen. Pelkään että Popa hajoaa minä hetkenä hyvänsä. Milloinhan tästä suurimmasta pelosta pääsee eroon? Tiedän että minun tulee kytättyä sitä sen koko elämän ajan jossain määrin, mutta olisi kiva päästä jonkinlaiseen arkeen pääni sisällä. Popa on kestänyt liikunnan ja treenin lisäämisen täysin ilman takapakkeja. Silti haluaisin kääriä sen pumpuliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti