sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Olipa kerran hubaa vappua

Iloista vappua kaikille! T: Priya, Popa ja  hoitokoira Ilo


Olipa kerran maailman rasittavin olennon häiriötreenit



Jos joku sattuu eksymään blogiini toiveissaan oma hieno mustavalkoinen ferrari, bordercollie, jota aika usein rotukeskusteluissa kutsutaan "aivan ihanan helpoksi koiraksi, joka on töissä vauhdikas, mutta kotona näkymätön." niin minä voin pudottaa sinut pilvilinnoista todellisuuteen. Popa on ihan hemmetin ärsyttävä.

Ensinnäkin: se on aina skarpimpi kuin minä ja tuntuu jotenkin omaavan yliluonnollisen huomiokyvyn jonka perässä hidas ihmisolento ei kykene pysymään. 

Toiseksi: Se on ihan saakelin sitkeä. Jos sen hörökorvien väliin eksyy yksikin idea niin se ei pääse siitä millään eroon. 

Kolmanneksi: Se ei osaa lopettaa mitään hauskaa. Koko sen pienen elämän ajan se on ollut huono lopettamaan iltavilliä/aamuvilliä/muuten vaan villiä/leikkiä/projektia. Mutta nyt se on myös keksinyt, että hän ei lopeta koskaan treenaamista (se ei kirjaimellisesti tule kentältä pois), eikä hän lopeta koskaan aikuisten koirien kiusaamista (ei vaikka aikuinen koira kertoo hyvin selvästi mielipiteensä). 

Neljänneksi: ihan kaikki. Jopa se, että se näyttää ihan dorkalta kun se katsoo  mua kohti hörökorvineen ja puikkokuonoineen. 

Vihaan Popaa ja rakastan sitä samaan aikaan. En voi lakata nauramasta sille samalla kun minun tekisi mieli tehdä siitä mustavalkoinen turkis näihin vapun "keväisiin" ilmoihin (meillä tulee lunta..). Popa ei ainakaan jätä ketään kylmäksi. Popa on hauska. Todennäköisesti jos tapaisit Popan niin nauraisit ihan kippurassa sen jutuille ensimmäisen tunnin ja sen jälkeen siitä voisi tehdä sen turkiksen. 

Mutta hei täytyy keskittyä positiiviseen. 

Ensinnäkin: hitsi se on hieno treenikoira. (Paitsi lähiaikoina silloin kun sen loistavat ideat ovat levinneet kentälle asti). Keskittyminen ja palo hommiin on jotain niin hienoa. Jaksan joka kerta yllättyä siitä miten hyvin se oppii ja nappaa koulutuksesta kiinni hidastamatta vauhtiaan. 

Toiseksi: Sillä on hyvä pää kirahvinkaulan päällä. Popa ei missään tapauksessa ole levoton tai ylivilkas vaikka näistä teksteistä saa joskus sellaisen kuvan. Se on vain ihan hemmetin energinen, älykäs ja sitkeä työkoira. Popa on tasapainoinen tyyppi, jolla keulii juuri sopivasti (okei, joskus hieman liikaa). Se pystyy rauhoittumaan, se vain ei aina halua. Se ei hätkähdä muutoksia, ääniä tai alustoja. 

Kolmanneksi: Sillä ei ole vihaista karvaa koko koirassa. Popa on ainakin tässä huimassa 10kk iässä niin ylisosiaalinen ja iloinen koira, joka on kaikessa rakkaudessaan jopa hieman ärsyttävä. 

Neljänneksi: Kaikki!! Popa on persoona. Maailman paras koira. Vaikka sen kanssa elämä muistuttaa välillä komediashowta niin vaihtaisi sitä mihinkään. Olen joutunut keskeyttämään tämän postauksen kirjoittamisen nyt kuusi kertaa koska a) Popa oli hakenut vaatekaapista ratsastushanskani b) Popa haki tiskialtaasta haarukan c) Popa kiusasi hoitokoiraamme Iloa niin että tämä oli täysin ahdingossa x3 ja d) Popa oli kiskomassa sohvan istuintyynyä irti sohvasta. 

Torstaina meillä oli talvikauden viimeiset Riitan treenit. Teemana raivostuttavalla kakaralla oli häiriötreenit. Teimme kaikenalista tuttua talvikauden treeneistä, mutta Riitta oli keksinyt harjoituksiin twistin.

Ensin teimme häkkileikkiä ringissä niin että lähetimme pentuja häkkeihin tai alustoille ristiin ratsiin. Aikamoinen häiriö siis, mutta pennut keskittyivät mainiosti. Jos tehtävä on tarpeeksi helppo niin suurikin häiriö ei haitannut suoritusta. 

Sitten levitimme kentälle leluja ja avoimia ruokakuppeja. Koiraa ei saanut käskeä mukaan mutta sitä sai kehua ja palkata onnistumisesta. Popa oli oikeastaan aika pätevä tässä pelissä. Kerran se meinasi käydä ruokaan käsiksi, mutta kuunteli kutsuani hyvin. Sitten teimme vielä luoksetulot kaiken tämän rojun läpi. Sillä aikaa kun yksi suoritti niin muu luokka odotteli paikoillaan siinä ympärillä joko avoimessa häkissä tai alustalla.

Haasteet jatkuivat 10 sekunnin stabiililla asennolla (josta Popakin suoriutui toisella yrityksellä) ja 10 sekunnin katsekontaktilla. Sitten siirryimme minun inhokkitehtävääni: peliin, jossa on tarkoitus saada mahdollisimman monta käsitargettia 30 sekunnin aikana. Minulle on jäänyt mokomasta traumat Priyan kanssa koska en ikinä saanut tarpeeksi monta toistoa lyötyä läpi joten tunnen jonkunlaista periaatteellista ahdistusta koko haastetta kohtaan. Poppeli nokki kuitenkin reilu 20 toistoa 30 sekunnin aikana (sekosin laskuissa).

Sitten jatkoimme esineen nostoilla. Riitta oli laittanut maahan 10 satunnaista esinettä ja koiran piti tuoda kaikki käsitargettiin. En saanut itse ensin koskea esineisiin vaan Popa joutui itse tarjoamaan esineen tuomista. Esineiden joukossa oli myös lakupötkö, jonka ohjaaja sai syödä jos koira toi sen targettiin asti. Popalla on tosi vahva esineen nosto. Se toi minulle vaivatta metallilusikan, pienen koristekiven, heijastimen, muovisen valohommelin, lapasen, sen lakun ja kaikkea muuta. Ainut joka tuotti ongelmia oli talutushihna. Senkin Popa nosti, mutta metelin (ja kaiken muun tarjoamisen) jälkeen aivan lukosta nostaen.

Oli kyllä aivan superhauska tunti!



tiistai 25. huhtikuuta 2017

Olipa kerran Popan tokoilua



Kuvasin eilen Popan koiranpäivä-treenejä videolle ja tein niistä koosteen. Kameran akku loppui kesken, joten en saanut ihan kaikkea kameralle. Pidemmittä puheitta, tässä siis Poppelin 10kk hommia:



Mobiililaitteissa näkyvä video löytyy tästä.

Tehtiin seuraamista, tunnaria, kapulasta luopumista ja jopa yksi nouto (joka olikin sitten ensimmäinen tähystyksen jälkeen), lisäksi muutama perusasento namiavulla (jotta pää pysyy aisoissa, en ole oikein vieläkään saanut tätä toimimaan). Kameralta jäi pois takapalkka treeni ja paikkamakuu taukoalustan avulla. Muistuteltiin myös kosketusalustaa, mutta huomasin nopeasti että tämä kannattaa tehdä kotona koska Poppeli päätti pistää bileet pystyyn alustan kanssa.

Priyalla oli rallyn alkeiskurssin viimeinen kerta. Teimme ihan oikeaa kisarataa. Priya lahnusti radan läpi ihan kunnialla, se olisi saanut 96 pistettä joten eiköhän me uskalleta viralliseen kisaankin osallistua.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Olipa kerran Poppelin pääsiäisviikon treenilöitä

Heräsin tässä ajatukseen että Popa on kohta jo kisaikäinen. Todella pelottava ajatus. Se on ihan täysin kakara eikä todellakaan henkisesti kypsä kisakentille (saatika sitten osaamisen puolesta).



Heräsin myös siihen että sen kanssa pitäisi tehdä jotain tavoitteellisesti. Olen nyt kuukauden yrittänyt löytää sille treeneissä a) aivoja b) malttia c) korvia. Mieluiten siis näitä kaikkia. Nyt kun homma alkaa ainakin suurinpiirtein pelittää niin sitten pitäisi kai poistua mukavuusalueelta ja opetella jotain uutta.

Popa on sellainen koira joka vaatii haasteita. Se heittää helposti läskiksi hommat jos ne on liian yksinkertaisia. Haaste tai kriteerin tiukentaminen saavat sen syttymään homman eri tavalla. Allekirjoittaneen pitäisi siis tuoda sille näitä haasteita vaikka hän tykkäisi surffailla mukavuusalueella.

Heräsin myös siihen että en ole pitkään aikaan kirjoittanut treenejä ylös (johtuen siitä että olen surffaillut vaan mukavuusalueella tekemättä mitään uutta). Siispä tässä nyt Popan tän viikon treenilöistä.

Popa on tällä viikolla opetellut nostamaan esineitä pureksimatta niitä. Sitä on tehty käsitargetin avulla. Popa osaa tuoda esineitä minulle käsitargettiin. Jos se korjaa otettaan esineestä niin target menee piiloon ja otan esineen Popalta pois. Se pääsee targettiin vain tasaisella otteella. Popa on vastannut tähän todella hyvin ja jopa pienet ja ohuet esineet tuodaan targettiin siististi.

Popa on tehnyt myös seuraamista ja perusasentoa. Perusasennossa ongelmana on edelleen (yllättäen ongelma ei ole korjaantunut itsekseen..) eläväinen pää. Perusasentoa ollaan haettu myös oikealla puolelle koiratanssia varten. Seuraamisessa olen yrittänyt saada itseäni nostamaan kriteeriä ja ottamaan käskysanaa mukaan. Seuruussa ongelmana on välillä liikaa kuumuminen joten olen ollut varovaisempi vireen kanssa. Ääntä olen saanut paremmin kuriin parantamalla omaa liikkumistani. Popan ääni tulee helposti jos sillä on huono lähtöasento. Silloin se alkaa huutaa kun ei omasta mielestään pääse tarpeeksi selkeästi seuraavaan toistoon.

Poppeli on myös palannut samojen vanhojen lelusta henkisesti irrottamisen ja silmäilyn ongelmiin. Tätä me saadaan työstää ja paljon. Kapulat on myös erittäin paha häiriö. Voisin kirjoittaa tästä ongelmana ihan oman avautumispostauksen. Lelujen palauttamisen kanssa ollaan myös tehty tällä viikolla hommia nyt kuin niiden kanssa päättömästi juokseminen olisi niin kivaa..

Kaikenlaista muutakin ollaan tehty. Popa on opetellut alustalle rauhoittumista, kaukoja sun muuta. Kaikkea pitäis treenata mutta olen ollut vielä tosi varovainen. Pelkään että Popa hajoaa minä hetkenä hyvänsä. Milloinhan tästä suurimmasta pelosta pääsee eroon? Tiedän että minun tulee kytättyä sitä sen koko elämän ajan jossain määrin, mutta olisi kiva päästä jonkinlaiseen arkeen pääni sisällä. Popa on kestänyt liikunnan ja treenin lisäämisen täysin ilman takapakkeja. Silti haluaisin kääriä sen pumpuliin.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Olipa kerran 3kk tähystyksestä



Kolme kuukautta sitten minusta tuntui, että tämä päivä ei tule koskaan. Katsoin Popan vanhoja treenivideoita ja pillitin sitä että minun hieno pentuni könkkää menemään kolmijalkaisena. Ihan uskomatonta, että saan nyt sanoa: Popan tähystyksestä on kulunut 3kk.

Kolmen kuukauden merkkipäivän kunniaksi kävimme toisen kerran Maaria Kaiperlan käsittelyssä. Popa oli paljon tasapainoisemman tuntuinen kuin viime kerralla. Hoidon jälkeen se oli todella väsynyt. Minun vilkas ikiliikkujani lötkötti täysin rentona lattialla ja hölkkäsi puoliunessa perässäni bussiin. Kotona se on ollut sikeässä unessa koko päivän.  Popa hoidettiin voimakkaammin kuin edellisellä kerralla. Tavoitteena oli saada lukkoja auki, mutta myös auttaa Popaa käyttämään takapäätään tehokkaammin, jotta painoa saataisiin pois etupäältä.

Tästä asiasta Popa on ollut hyvin innoissaan: se on päässyt juoksemaan vapaana. Viime perjantaina lukko vihdoin napsahti auki Poppelin remmissä ja piru oli irti. Täytyykö minun edes kertoa että kovaa mentiin ja korvat unohtuivat?



Osasi se myös mennä asiallisesti.



Popa on päässyt myös takaisin treenaamisen makuun. En voi muuta tehdä kun hehkuttaa. Popan kanssa on niin hieno tehdä hommia. Itselläni menoa jarruttaa vielä pääkopan sisällä hirveä peikko, joka pelkää antaa Popan riehua. Meillä ei ole mihinkään kiire, joten edetään hitaasti ihan jo minun hermorakenteeni vuoksi.

Kesä näyttää tällä hetkellä aivan mahtavalta. Popan kanssa tokoa ja Priyan kanssa rallya sekä molempien kanssa vähän koiratanssia ja hakua. Toivottavasti Popa nyt vain pysyy kunnossa niin päästään toteuttamaan tätä suunnitelmaa!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Olipa kerran aprillipäivän hommia



Rasittava bordercollielapsi on tällä viikolla taas muistuttanut miksi en ole tehnyt siitä rukkasia. En edes tiedä miten kuvailisin sitä fiilistä mikä minulla on kentällä Popan kanssa. Minä vain rakastan, rakastan ja rakastan tuota koiraa. Se tekee kaiken hullunkiilto silmissä ja niin aidosti minun kanssani. Tykkään kuin hullu puurosta. Mikään ei tunnu olevan tarpeeksi minulle eikä Popalle. Treenaamisen aloittaminen varovasti on tuntunut vaikeammalta kuin kokonaan pidättäytyminen. Me ruokimme toistemme malttamattomuutta. Lasken, päiviä, minuutteja ja sekunteja siihen kun saan vihdoin elää normaalia elämää Popan kanssa.

Samalla pään sisältä on noussut peikko, joka kuiskaa epäileviä ajatuksia. Mitä jos Popa ei olekaan viikon päästä vielä valmis? Mistä minä tiedän milloin voin päästää irti ja antaa Popan juosta? Eihän sitä tiedä jos ei kokeile. Mutta mitä tehdä kun ajatuskin kokeilusta pelottaa?

Projektin päättymisen ajattelu on samalla ihanaa ja kamalaa. Ensimmäisen osteopatian jälkeen Popa on ollut todella hyvässä kunnossa. Jäykkyys ylösnousetessa on jäänyt kokonaan pois, venyttely vähentynyt ja lanneselän jyrsiminen unohtunut. Toinen hoitokerta on reilun viikon päästä ja toivottavasti viimeisetkin kompensaatiosta johtuvat jumit jäisivät sinne. Popa tulee tarvitsemaan tiheää lihashuoltoa ja nivelrikkoa ehkäisevää hoitoa koko ikänsä, mutta toivottavasti tämä projekti olisi tältä erää tässä. Jokapäiväistä jumppaa jatkan vielä siihen asti kunnes uakallan päästää Popan pidemmille lenkeille irti (jumppaan sitä sitten vain muutaman kerran viikossa, niinkuin Priyaa). Koira huolehtii itse omasta pilateksestaan kun se pääsee liikkumaan vapaasti maastossa. Lisäksi kesällä hyödynnän uintimahdollisuutta ja Popa saa pulahtaa järveen aina tilaisuuden tullen.

Kesä on täynnä suunnitelmia minulle ja Popalle. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin että terveysmurheet olisivat tältä osaa tässä ja pääsisimme toteuttamaan niitä. Terveysmurheiden unohtuminen tuntuu vauhdikkaan neidin kanssa hieman utopistiselta ajatukselta. Tänään se on aiheuttanut huolta syömällä muovia. En tiedä nielikö se yhtään palaa mutta työnsin sen varmuudenvuoksi täyteen tankoparsaa.

Tässä muuten huomasi taas miten erilaisia Priya ja Popa ovat. Jouduin syöttämään parsat Popalle puoliksi väkisin. Priya olisi tässä vaiheessa vetänyt herneen syvälle nenään. Popa vain katsoi minua "jaa, lisää parsaa? syö ite."

Sitten tämän päivän treeneihin. Vietimme Marjan kanssa pari tuntia hallilla tokon parissa.

Popa teki läksyjä:

Aluksi tehtin etupalkkaa eli opetin koiralle vihjesanaa "lataa täysiä eteenpäin, palkka löytyy sieltä." Popan tapauksessa palkalle lataaminen tarkoitti vain yhden askeleen laukkaa eteenpäin. Riitan kehotuksesta opetin Popalle tähän sen, että otan sitä kiinni vyötäisiltä kun hetsaan palkalle. Koira oppii tästä kosketuksesta jo suuntaamaan eteenpäin ja tätä voi hyödyntää jatkossa. Ei tietenkään kisoissa, mutta treeneissä.

Sitten pitkästä aikaa seuraamista. Ajattelin että Poppeli olisi unohtanut jo koko seuruun. Mutta ei! Se lähti tarjoamaan sitä aika nopeasti ja pystyin jo vaatimaan samanlaisia pätkiä kuin "mihin jäätiin". Seuraamisessa jouduin hieman painimaan vireen kanssa, Popa haukkui ja pari kertaa tunsin hampaat reidessäni. Näistä keskeytin ja rauhoitin kiljukaulaa. Ei sen seuraamisen ihan noin hienoa pitäisi olla.

Sitten tehtiin vielä istumista eli pomppuja etutassuilla. Popa on rakenteeltaan pitkäselkäinen hujoppi joka mielellään istuu pitkänä röhnössä. Sille on riitan tunneilla opetettu istumisen ryhdin kohjaus pienellä pompulla etutassuilla. Näissä treeneissä keskityin pompun nimeämiseen. Tätä rakennamme myöhemmin myös maahanmenosta istumisen kunhan pomppu onnistuu ensin välillä löysä istunta-ryhdikäs istunta.

Tauon jälkeen Popa pääsi tekemään takapalkkaa eli sanaa, joka tarkoittaa "lataa täysiä taaksepäin niin löydät palkan". Näissä palkkasanoissa etu ja taka tarkoittavat koiran eteen ja koiran taakse laitettavaa palkkaa.

Sitten teimme istumista etutassut paikoillaan jäävien istumista varten. Popalla on selvästi kehonhallinta parantunut tässä kuntoutuksen aikana koska sama harjoitus näytti neidin tekemänä hieman kömpelöltä ennen saikkua. Nyt takamus lentää paikoilleen aikas näppärästi.

Popa olisi jo kuukauden päästä kisaikäinen. Naurattaa ajatuskin siitä. tuntuu että meillä jäi pentuaika ihan kesken kuntoutuksen vuoksi ja koko homma on täysin alkutekijöissään.

Priyakin pääsi hommiin. Lyhyesti se teki kisatreenin (jossa pääsi vain muutama haukahdus ja yksi haahuilu!!) ja rallyn juttuja (saksalaista, oikealla seuraamista, perusasentoa, eteentuloa)