lauantai 25. maaliskuuta 2017

Olipa kerran tassuilla koreaksi

Kaikki lähti siitä kun luin Popan siskon Nilan blogista maininnan, että he saattaisivat olla kiinnostuneita koiratanssista. Minullahan välähti saman tien että meidän on PAKKO mennä johonkin yhdessä tanssimaan. Tunnen todella vähän ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita tästä ihanasta lajista, joten innostuin siitä ajatuksesta että minulla saattaisi vihdoin olla kaveri, jonka kanssa puida tätä lajia.



Odotettu päivä tuli vihdoin tänään kun pakkasimme koirat autoon ja ajoimme Akaalle Dream team areenalle Salla Haaviston oppiin. Tiedossa oli kokonainen päivä tanssahtelua. Nila ja Popa treenasivat molemmat aloittelijoiden ryhmässä. Meille oli varattu kuusi (? sekosin laskuista) lyhyempää pätkää pitkin päivää, jonka aikana kävimme lajin alkeita läpi.

Aloitimme ilman koiraa harjoittelemalla lyhyen koreografian pirates of the caribbean-musiikkiin. Tässä vaiheessa jo alkoi hymy nousta huulille. Tälläinen on niin minun juttuni. Miksi tuhlaan aikaani marssien jäykkänä ja ilmeettömänä tokokentillä kun saisin tämän lajin parissa liikkua ja esiintyä juuri sillä luovalla hulluudella jota minusta irtoaa. Minua ei ole tehty värittämään linjojen sisällä. Minut on tehty esittämään taistelevaa merirosvoa samalla kun teetän koirallani temppuja. Miksi en ole aikaisemmin tajunnut yhdistää kahta intohimoani: koiran koulutusta ja luovaa tarinankerrontaa.

Osaavammilla koirakoilla oli jokaisella oma aikansa varattuna kouluttajan kanssa jonka aikana he kävivät ohjelmaa läpi. Seurasin koulutusta kuola valuen ja kirosin sitä etten tajunnut ilmoittaa myös Priyaa koulutukseen. Olisin saanut Priyan ohjelmaan uusia ajatuksia. Oli aivan mahtavaa katsoa osaavampien koirakoiden työskentelyä ja sitä miten ohjelmaa oikeasti rakennetaan.

Aloittelijoiden ryhmä aloitti opettelemalla liikkumaan koiran kanssa. Kouluttaja soitti erilaisia musiikkeja ja meidän tehtävämme oli liikkua koiran kanssa musiikin tahtiin. Tokokoiralle ohjaajan erikoinen liikkuminen voi olla uusi ja ihmeellinen juttu ja siksi kouluttajamme piti tärkeänä opettaa koira siihen. Hän tekee pennusta asti koiran kanssa harjoituksia jossa hän liikkuu erikoisesti ja totuttaa näin treenikaverin tulevaan virkaansa koiratanssikoirana. Popalle minun liikkumiseni nousi saman tien päähän. Olen tässä kohta kolme kuukautta hyssytellyt sitä ja tehnyt liikkeitä teeskennellen kivipatsasta. Sitten kun lähdin liikkeelle niin Popalla vähän kilahti. Se haukkui aikalailla koko treenien ajan ja yritti joka välissä maistaa minua. Toivon että tämä tasaantuu kun minun liikkumiseni ei ole enää niin uutta ja hienoa koska muuten meillä on pienoinen ääniongelma työstettävänä.

 Jokaiselle koiralle sopii myös erilainen musiikki. Musiikki tulisi valita niin etä se sopii koiran luonnolliseen liikkumiseen. Hitaalle koiralle (Priyalle) tulisi valita vieläkin hitaampi musiikki, jotta koira näyttää näin nopeammalta. Huomasin aika nopeasti että säpäkälle kakaralle oikea musiikki on nopea ja jollain lailla räjähtävä. Popa liikkui parhaiten yhteen hevin soidessa. Hitaiden kappaleiden aikana se turhaantui ja "juoksi pakoon" kappaletta.

Me aloittelijat teimme viittä perusliikettä: ympäri pyörähtämistä, jalkojen välistä pujottelua, hyppimistä, peruutusta ja ohjaajan ympäri pyörimistä. Näitä liikkeitä opettelimme käyttämään eri tavoilla. Esimerkiksi jalkojen välistä pujottelu muokkaantui käsien välistä pujotteluksi ja koiraa pystyi hypyttämään käsien ja jalkojen yli.

Meidän pyydettiin miettimään joku kappale joka mielestämme sopisi koirallemme ja "koeajaa" se läpi. Menimme kentälle ja temppuilimme siellä musiikin soidessa. Valitsin Popalle Moana-elokuvasta tutun "You´re welcome"-kappaleen. Kappaleen laulaa hieman omahyväinen puolijumala Maui. Moana yrittää pakottaa Mauin mukaansa omaan seikkailuunsa koska pahiksen herääminen oli alunperin puolijumalan syytä. Maui kuitenkin vain kuvittelee, että Moana on tullut kiittämään häntä kaikista ihmeistä mitä Maui on tehnyt. Lopuksi Maui varastaa Moanan veneen ja jättää hänet saarelle.

Minulla on joskus Popan kanssa samanlainen olo. Se tuntuu kuvittelevan että koko maailma pyörii sen ympärillä ja hän on saanut ihmeteollaan aikaiseksi koko elämän. Mäkätykseen se vastaa tyynesti: "Ole hyvä että saat työskennellä kanssani." Lopuksi se jättää minut saarelle ja varastaa veneeni.

Koeajo meni hieman penkin alle koska Popalla kilahti niin pahasti ettei se kyennyt syömään. Teimme vähän temppuja ja riehuimme musiikin tahtiin. Namit neiti kuitenkin sylki ulos sen minkä haukkumiseltaan pystyi. Luulin että olimme päässeet tämän ongelman yli. Nähtävästi liikkuminen oli saikusta kärsineelle Popalle todella paha häiriö.

Lopuksi teimme koirien kanssa sen koreografian mitä harjoittelimme aamulla. Vaikeaa! Varsinkin kun temput olivat Popalle todella tuoreita eikä niihin ehtinyt liittää mitään sanallista vihjettä. Popalla oli kyllä aivan superkivaa ja niin oli ohjaajallakin.

Päähän jäi paljon ajatuksia ja vielä enemmän inspiraatiota oman ohjelman rakentamiseen. Kouluttajamme sanoi, että hänen mottonsa koiratanssissa on: "se mitä et saa piilotettua, korosta!" Tämä mielessä päästän luovuuteni valloilleen ja alan säännöllisesti harjoitella myös tätä lajia varten.

Popa ja Nila. Tuhmempi hihnassa koska se meinasi tälläkin kertaa varastaa veneeni ja hylätä minut saarelle (Kuva: Sanna Kiretti)






2 kommenttia:

  1. Jee koiratanssia! Olen itsekin innostunut lajista maksiksi kasvaneen shelttilapsen myötä ja huomannut kuinka temppujen treeenaaminen on oikeasti esim. tokoa lystikkäämpää hommaa :D Bortsukin on saanut osansa tästä innostuksesta ja sille olisi jo jonkinlainen ohjelmakin suunniteltuna. Odotan innolla, että pääsisi tätä lajia kisaamaan. Ja olisipa hauskaa, jos ryhtyisit tästäkin aiheesta kirjoittamaan, koska tanssahtelijoita ei ole mitenkään liikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtava laji! Täytyy kirjoitella sen minkä osaan :)

      Poista