perjantai 10. maaliskuuta 2017

Olipa kerran Popan ensimmäiset treenit tähystyksen jälkeen

Eilen tapahtui jotain historiallista ja Popa pääsi mukaan ensimmäisiin Riitan tokoihin melkein 3kk. Minun oli tarkoitus pitää Popa vielä poissa torstain treeneistä tuonne 13vko asti (mitä voidaan tällä hetkellä pitää tämän projektin maalilinjana jos kaikki menee hyvin). Priya kuitenkin päätti toisin. Se aloitti vuosisadan valeraskauden. Punainen on ollut todella turvonneen oloinen, väsynyt, haluton ja haaveileva. Se tekee pesää ja maitoa. Halusin ottaa siltä kaiken ylimääräisen treenin pois ja antaa sen potea valeraskautensa rauhassa. Priyan toivuttua täytyy vakavasti harkita sen sterkkaamista.


Poppana pääsi siis puolittain hommiin. Sovimme, että se tekee vain tunnin rauhalliset harjoitukset. Meidän onneksemme Riitta oli kuitenkin suunnitellut toipilaalle sopivan tunnin ja Poplata jäi vain perusasentoharjoitus väliin.

Aloitimme tunnin paikkamakuuharjoituksella. Olemme tehneet paikkamakuuta ideana rauhoittuminen rivistöön. Keskitymme luomaan pennuille ensin oikeaa mielentilaa paikkamakuurivistöön häkin ja makuualustan avulla. Pennuille on jo aikasiemmin opetettu rauhoittuminen häkkiin ja alustalle ja paikkiksen mielentilaa luodaan nyt näiden tuttujen apuvälineiden avulla. Tässä harjoituksessa ei ajatella nyt sfinksinä makaavaa koiraa vaan rentoa ja rauhallista koiraa, joka makaa rivissä luottavaisena.

Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että Popalta pääsi hieman meteliä. Se pysyi alustalla, mutta tarjosi sen päällä kaukoja, lonkalle menoa, peruutusta ja kylkimakuuta hirveänä hyrränä. Riitta pyysi minua ottamaan sen pannasta pois alustalta jos se alkaa ääntelemään ja kehumaan sitä rauhallisesti jos se oli hiljaa. Palkkausväli tulisi Popan kanssa pitää maltillisena. Kiihkeän koiran kanssa tiheä palkkausväli asiassa jonka se jo osaa nostaa helposti odotusarvoa liikaa ja se aiheuttaa hätäisyyttä ja turhaantumista.

Toisessa harjoituksessa harjoittelimme paikkamakuun toista puolta eli sitä sfinksinä makaamista. Koiralle asetettiin namu eteen ja sitä siveltiin kyljestä. Kesken sivelyn koiran vapautetaan namille. Kun koira kestää sivelyn paikoillaan, sitä aletaan töniä kevyesti kyljestä. Sen kuuluisi pitää tassunsa paikoillaan tönimisestä huolimatta. Jos tassu liikkuu niin namu katoaa ja koira saa uuden tilaisuuden. Harjoituksen ideana on luoda koiralle selkeä kuva paikoillaan pysymisen ideasta.

Popalle tämä harjoitus on tuttu kuntoutuksesta. Hallilla se kuitenkin osoittautui vaikeaksi. Perinteinen "kyllä se kotona osaa" tilanne. Popa iski silmänsä kiinni siskoonsa Loveen eikä kyennyt enää keskittymään. Harjoitus oli siitä tylsä ja koska en voinut palkata neitiä mielenkiitoisemmin niin tunsin olevani hieman aseeton. Popalle Loven tuijottaminen oli palkitsevampaa kuin minun palkkani. Tyydyimme vain palkkaamaan Popaa siitä että se katsoi ympäristön sijaan namia.

Lopuksi keskustelimme perusasennosta ja tarkemmin meidän kriteereistämme siinä. Riitta pyysi meidät miettimään mikä on perusasennon kriteerimme. Tarkoittaako perusasento sitä että "tule sivulleni ja pidä kontakti minuun" vai tarkoittaako se vain "tule sivulleni" ja meillä on erillinen käsky kontaktin pitoon. Tässä asiassa kannattaa olla reilu koiralle alusta asti. Mustavalkoisuus vie pitkälle ja näin pennun koulutuksessa on mahdollista toteuttaa omaa kriteeriään alusta asti.

Riitta kertoi itse pitävändä omana kriteerinään sitä, että sivulletulo tarkoittaa samalla myös katsekontaktia. Koira saa katsoa ympäristöä vain ohjaajan luvalla. Tällä tavalla koira on aina sivulla ollessaan töissä eikä ohjaajan tarvitse miettä onko se täysin kuulolla vilkuillessaan ympärilleen. Ohjaajalla on myös vastuu vapauttaa koira jotta sen ei tarvitse olla rankassa asennossa kauaa eikä vastuu ole koiralla.

Kotiläksyksi saimme miettiä perusasentomme kriteeriä ja sit miten haluamme jatkossa toimia sen kanssa. Saimme kotiläksyksi myös käsitargetin keston (ilman että Popa syö kättäni samaan aikaan).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti