perjantai 17. maaliskuuta 2017

Olipa kerran osteopaatilla

Tänään kävimme Popan kanssa Pirkkalassa hakemassa mielenrauhaa ja uutta näkökulmaa mustavalkoisen pirulaisen kuntoutukseen. Popan siskon omistaja suositteli meille käyntiä osteopaatilla jo tammikuussa. Koska meillä ei ollut valmista hoitosuhdetta osteopaattiin niin varaus meni yli kuukauden päähän. Olisikohan sitä pitänyt lähteä lukemaan osteopatiaa. Näyttää siltä että töitä riittää.

Tänään Popa kuitenkin pääsi Maaria Kaiperlan hyppysiin Pirkkalassa Dogcaren tiloissa. Maarian kotivuilla osteopatiaa kuvataan seuraavasti:

Osteopatia on hoitotiede, jonka lääketieteen Tri A.T.Still loi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Still kehitti menetelmän, joka vahvistaa elimistön omia puolustusmekanismeja. Samalla menetelmä auttaa elimistöä parantamaan itse itseään. Pohjois-Amerikasta hoitomenetelmä rantautui Isoon Britanniaan, jota pidetään nykyisin yleisesti osteopatian emomaana.

Osteopatia ei ole hierontaa, ”niksauttelua” tai fysioterapiaa, vaan kokonaisvaltainen hoitomuoto. Sen avulla pureudutaan ongelmien syihin ja alkuperään, eikä pelkkiin seurauksiin. Perusajatuksena on, että vain esteetön selkärangan toiminta mahdollistaa elimistön terveen nestekierron ja hermoviestinnän. Jos näissä toiminnoissa on häiriöitä, häiriintyy koko elimistö tai sen osa-alueita aiheuttaen erilaisia oireita tai sairauksia. 

Popa oli vastaanotolla aluksi ihan liekeissä. Se karkasi minulta kerran koko huoneesta ja rallatteli hetken omiaan käytävällä. Se yritti tonkea roskista ja sättäili ympäriinsä. Maaria kyseli meiltä aluksi taustatietoa siitä miksi olimme vastaanotolla. Kerroin, että Popalta on tähystetty molemmista olkapäistä ocd 9 viikkoa sitten. Se ei ole ontunut enää ensimmäisen viikon jälkeen, mutta on toistuvasti jäykkä liikkeellelähdöissä ja venyttelee mielestäni etupäätään häiritsevän paljon. Hierojalla se on käynyt kahdesti ja jumittaa selästään ja lapojen ympäriltä. Se myös pureskelee paljon takapäätään iltaisin, etenkin vasemmalta puolelta. 

Maaria alkoi töihin näiden tietojen perusteella. Oli ihan käsittämättömän mielenkiintoista nähdä Popan reaktio hoitoon, Aluksi se oli vähän sen näköinen ettei ehtisi tässä makoilla. Sitten Maaria pääsi kohtaan joka tarvitse hoitoa. Koko koiran ilme muuttui ja se alkoi kuunnella tuntemuksia. Hoidon edetessä se siirtyi ihan sijaistoiminnoille ja alkoi pakonomaisesti rapsuttaa itseään. Sen ilme vaihtui kuuntelevan valppauden ja hämmästyksen välillä. Lopuksi se huokaisi syvään ja rauhoittui.

Popasta löytyi hoidettavaa oikein urakalla. Koko koira tuntui olevan tukossa koko lanneselästään ja etupäästä aina niskaan asti. Pahiten osumaa oli ottanut vasemman takajalan alue. Maaria arveli että se on ollut todella kipeä. Popa yritti koko hoidon ajan "piilottaa" vasempaa takajalkaansa alimmaksi ja reagoi sen alueen käsittelyyn selvästi eniten. Lopuksi takapää saatiin rentoutumaan ja Popa vastasi tähän huokaisemalla syvään ja rentoutumalla patjalle.

Hoidossa edettiin todella koiran ehdoilla. Maaria ei pakottanut Popaa mihinkään ja antoi sen valita itse oman asentonsa. Hän sovelsi omaa hoitoasentoaan koiran mukaan. Minun tehtäväni oli vain pysyä Popan pään lähellä jotta kakara tunsi olonsa turvalliseksi.

Hoidettavaa oli liikaa yhdelle kerralle, joten Popa sai uuden ajan kuukauden päähän. Maaria käski liikuttaa Popaa niinkuin tähän astikin olen liikuttanut. Se saattaa hoidon jälkeen hetkellisesti muuttua huonommaksi ennen kuin liikkuminen alkaa parantua. Mielenkiinnolla odotan onko osteopatiasta apua Popalle.

Tämä on vanha kuva hierojan vastaanotolta kolmisen viikkoa sitten. Oli pakko keksiä joku kuvitus tähänkin postaukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti