perjantai 3. maaliskuuta 2017

Olipa kerran 7 viikkoa tähystyksestä

Aika rientää! Kahjokakaran tähystyksestä on jo 7-viikkoa ja kohta jo 2kk!! Enää kuukausi hiljaiseloa ja sen jälkeen, jos kaikki etenee suunnitellusti, meidän pitäisi päästä "takaisin satulaan". Odotan kauhunsekaisella innolla, että pääsen taas pienen ferrarini kanssa puuhastelemaan.

Popa kävi äitinsä ja siskonsa kanssa antamassa näytteen geenitutkimukseen jotta tulevaisuudessa tiedettäisiin mikä tämän kamalan ocd:n aiheuttaa


Vaikka odottelen vielä ainakin kuukauden ennen kun aloitan kunnon treenit niin alamme kuitenkin pikkuhiljaa aloittaa hommia jo tällä viikolla. Keskiviikkona Popa pääsikin ensimmäisen kerran käymään hallilla tähystyksen jälkeen. Neiti kiljukaula harjoitteli vain rauhoittumista sillä aikaa kun minä koulutin tokoryhmääni. Halliin sisääntulo ei ollut ihan oppikirjan mukainen, mutta häkissä Popa odotti pääosin hiljaa. Se aloitti kimeän konserttinsa ainoastaan silloin kun sillä oli suora näköyhteys minuun. Luojan kiitos ymmärsin pikkupennusta asti opettaa Popan rentoutumaan häkkiinsä koska tämä pohjatreeni on ollut hyödyksi niin monessa tilanteessa. Minun vinkkini pennunomistajille on siis tämä: opeta se kauhukakara rauhoittumaan häkkiin! Tämä on harrastuskoiralle erittäin tärkeä taito.

Popa pääsi myös ensimmäistä kertaa uimaan. Ennakko-odotukseni pulikoinnista ei ollut mitenkään kovat. Popa inhoaa vettä ja on osoittautunut melkoiseksi "maakravuksi" ja hienohelmaksi kaikissa tilanteissa joihin liittyy kastuminen. Popan siskon Nilan omistaja raportoi minulle videoita aivan kahjosta Nila-uimamaisterista ja minä uskalsin väittää että Popasta ei tuollaista kahjo-uimaria tule.

Olin väärässä.

Popa katsoi kerran kun Priya molskahti lelun perään altaaseen, se kiljui ja molskahti perään. Sitten sitä ei meinannut saada altaasta pois. Se ui kahjona ympyrää, napsi vettä ja omi kaikki lelut. Kun sitä epäreilusti estettiin menemästä altaaseen se kiljui ja napsi kiukkuisena altaaseen menevää Priyaa takapuolesta (tämä oli kyllä ehdoton ei, minun Priyaa ei napsita!!) Sellanen reissu. En voi muuta sanoa taas kun että hullu se on.

Popa on käynyt myös vesikävelemässä ja hierojalla oikomassa lihaksiaan. Se malttoi vähän huonommin tällä kertaa olla hoidettavana ja hieronnan jälkeen se tarkasti hierontatilan joka kolkan kauhealla kiireellä (ihan kuin sillä olisi koko hieronnan ajan ollut valtava tarvetta päästä katsastamaan paikat).

Popa täytti myös 8kk. Olen kokoamassa siitä jumppavideota, mutta tämä ihme tulee toiseen postaukseen.

Popa lähettää terveiset kaikille lukijoille:

Varoitus: tässä videossa on Popan ääninäyte ja se ei ole kaunis.


Siskoni ja spanielit ovat olleet meillä kylässä ja tässä näyte tavasta jolla Popa kohtelee vieraitamme.



Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin toivitetaan Popalle hyvää kahdeksatta viikkoa ja pikaista parantumista. Ja toivottavasti äänenmurrosta..



2 kommenttia:

  1. Mä kanssa haaveilen äänenmurroksesta kimeästi kirkuvan kelpie neitini kanssa ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joillain koirilla vaan on sellainen ääni joka porautuu väärällä tavalla korvaan :D

      Poista