lauantai 11. maaliskuuta 2017

Olipa kerran 2kk tähystyksestä

Aika on laukannut eteenpäin ja voin innoissani todeta että Popan tähystyksestä on jo 8 viikkoa. Eli nostetaan malja sille, että yksi elämäni hermoja kiristävimmistä projekteista on kestänyt jo kaksi kuukautta. Tämän kunniaksi polkaistiin käyntiin uudet jumppaohjeet fysioterapeutilta.

Viikot 9-12

Liikuntaa 40min 3-4krt päivässä. Meillä on kahdenlaisia lenkkejä: toisissa hakeudutaan epätasaisiin maastoihin, kävellään hiljalleen ja etsimme mäkiä mäkitreeniä varten. Toisissa lenkeissä mennään tasaisella, mutta kovaa. Tässä on nyt käynyt nyt niin että minä, kaiken hikoilun vihaaja, joudun käymään juoksulenkeillä. Ohjelmaan lisätään nimittäin hiljalleen lisääntyviä juoksupätkiä, jossa minä hölkkään ja Popa joutuu ravaamaan pitkää ravia kanssani. En ole oikein vielä sisäistänyt miten tämä toteutetaan koska juoksuaskeleni aikana Popa vetää kierrokset kattoon ja yrittää singota täysiä eteenpäin tai roikkuu kiinni hihassani. Asia sisältää siis hieman opettelua. Vapaampaa liikkumista toteutetaan myös flexin kanssa.

Popa käy uimassa 2krt/viikossa ja se RAKASTAA tätä. Jopa suihkusta on tullut miellyttävämpi kokemus koska sen jälkeen saa pulahtaa ihanaan altaaseen.

Vanhoista jumppaliikkeistä ohjelmassa on edelleen ristikkäisten tassujen nostelut, etupää ja takapää tasapainotyynyllä tönimiset ja takapään voimaharjoitus, jossa Popa seisoo etupää korokkeella ja takapää tyynyllä.

Jumppapallon kanssa ollaan kokeiltu kaikenlaista erilaista. Popa seisoo sen päällä ja antaa tassuja minulle vuorotellen. Ollaan kokeiltu myös asennon vaihteluita. Lisäksi Popa on opetellut kahdella jalalla kävelyä niin että sen etupää on tyynyllä ja minä pyöritän palloa eteen ja taaksepäin niin että Popa "kävelee" mukana.

Popa on opetellut myös takapäänsä peruuttamista erilaisille alustoille ja yhä pienempiin vateihin ahatautumista (kaikilla neljällä tassulla "4-in-1").

Voimaharjoitus käännetään tällä viikolla myös toisinpäin eli Popan etupää on nyt tasapainotyynyllä ja takapää ylempänä alustalla.

Lisäksi meidän pitää harjoitella lihasvoimaa ja liikkuvuutta istumaan/seisomaan/maahan toistoilla niin että Popa tekee ja ylläpitää asennot korrektisti. Eli toisin sanoen tehdään kaukoja! Vihdoin jotain tokomaista.

Lisäksi treenaamme syviä lihaksia cavalettiharjoituksella, jossa Popan pitää nostella koipiaan hieman kohotettujen rimojen yli.

Elämä helpottuu nyt myös sillä lailla että Poppeli saa itse kävellä rappusia! Meneväisen kakaran vangitseminen syliin kesken lenkin poraiden ajaksi onkin ollut ihan hemmetin ärsyttävää, joten mielelläni annan sen tehdä tämän homman itse.

Pitäkää peukkuja että olkäpäät kestävät tämän seuraavankin askelen kuntoutuksessa ja voimme jo neljän viikon päästä alkaa pikkuhiljaa elää normaalia elämää.

Ja sitten ihan toiseen aiheeseen. Pitää päästä toteamaan että koiraharrastuksen parhaita puolia on kyllä koirien lisäksi ystävyyssuhteet. Sekä koirien että ihmisten väliset. Minusta on mahtavaa seurata kuinka Popa 3kk tauon jälkeen pääsee hieman vapaammin moikkaamaan sille rakkaita tuttuja koiria. Niiden välille kehittyy aitoja ihania suhteita, joiden ilmentymistä on aivan mahtava seurata. Samalla minua surettaa koska huomenna Priya pääsee viimeiselle lenkille (ainakin pitkään aikaan) yhden "lapsuudenkaverinsa" kanssa joka muuttaa pois. Näiden koirein välillä on ollut aina ainutlaatuinen suhde ja meille tulee hurja ikävä tätä koirakkoa. Toivottavasti törmäämme heihin vielä.

Popa siis pääsi tänään uimaan bestiksensä Voltin kanssa ja näillä tyypeillä pulikoinnin jälkeen yhteinen kaivuuprojekti. Näillä kahdella osuu kyllä niin jutut yhteen (niinkuin omistajillaankin).

Siinä on intohimoisen insinöörin ja äkkipikaisen bisnesnaisen yhteinen projekti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti