perjantai 17. helmikuuta 2017

Olipa kerran kontrollikuvat

Eilen koitti innonsekaisella kauhulla odotettu päivä: kontrollikuvat. Kurkistimme Popan olkapäiden tilannetta ja samalla yritimme etsiä syyllistä epämääräiseen naksumiseen jota olen kuullut neidin takapäästä.

Ortopedi kopeloi aluksi Popan läpi ja minä odotin vieressä henkeäni pidätellen. Popa oli kovasti jumissa lapojen seudulta, mutta ei reagoinut nivelten taivutuksiin. Ennen leikkausta taivuteltaessa kuului sydäntäsärkevää huutoa, joten reagoimattomuus oli hyvä merkki. Takapään sai myös vääntää läpi ilman kipureaktiota. Ortopedi suositteli pikaista lihashuoltoa ja sanoi että todennäköisesti kuvailemani satunnainen jäykkyys johtuu myös etupään lihasjumeista koska nivelkipua sillä ei enää varsinaisesti ole.

Popalle pistettiin piikki peppuun. Sen oli tarkoitus pistää neitoselle unta palloon viidessä minuutissa. Popa päätti toisin ja taisteli sitkeessä hereillä vielä 10min päästä pistämisestä. Sillä oli liikaa tutkittavaa, liikaa nähtävää ja liikaa kuultavaa. Sille laitettiin kanyyli tassuun ja sitä kautta lisää mömmöjä, joiden pitäisi kaataa ikiliikkujakin. Sitkeessä se yritti taistella unta vastaan, mutta viimein se kaatui suoraan melkein suorilta jaloilta nukkumaan.

Alkoi piinaava odotus. Istuin pahoinvoivana odotushuoneessa ja päästin muutamankin rukouksen kaikille tietämälleni jumalille.



Sitten oli aika katsoa kuvia. Meinasin pyörtyä onnesta. Muutokset olivat alkaneet hyvin paranemaan! Maallikonkin silmin oli näkyvillä erilaista pintaa aikaisemmin terävän luun pinnan päällä. Vasemman olkapään hurjempi muutos oli luonnollisesti ehtinyt parantua vähemmän, mutta sekin oli muuttunut aivan erinäköiseksi.

Takapään naksumiseen ei löytynyt syyllistä. Popan lonkat olivat ainakin tässä kehityksen vaiheessa todella siistit (jos sellaisena pysyvät niin selkeät A:t), polvet ja kinteret kopeloitiin ja siellä ei löytynyt mitään epänormaalia. Naksuminen todennäköisesti johtuu siitä että Popalla on takapäässä tällä hetkellä nuoresta iästä ja pitkästä levosta johtuen heikko lihaskunto ja siksi joku nuorista nivelistä pääsee siis napsahtamaan välillä.

Popan suolessa näkyi sivulöydöksenä pala jotain metallilankaa. Lankaa oli aluksi kuulemma etsitty röntgenin pöydältä ennen kuin oli tajuttu että tämä sankari on nielaissut sen. Se oli kuulemma tulossa hyvässä asennossa jo ulos eikä tarvitse olla huolissaan.

Hyvillä mielillä voimme siis jatkaa kuntoutusta!

Ihana Marja tuli hakemaan meitä ja hyvin känninen Popa jaksoi sekavasti heiluttaa hänelle häntäänsä. Matkalla autosta sisälle se yritti kovasti leikkiä hihnallaan. Eikö se rauhoitettunakaan osaa olla puuhastelematta?!

Tänään tähystyksestä on kulunut jo viisi viikkoa. Se tarkoittaa taas 5min lisää aikaa päivittäisiin kävelyihin. Nyt Popa saa liikkua jo 30min kerrallaan. Jumppaohjeet pysyvät samana.

Tällä viikolla Popa on käynyt taas vesikävelemässä. Hienosti se jaksaa puksuttaa menemään tylsässä akvaariossa. Ainakaan tähän mennessä liikunnan nostaminen ei ole aiheuttanut Popalle ontumista. Joskus se on liikkeellelähdössä jäykempi ja vertyy kävellessään.


Tänään viiden viikon merkkipäivän kunniaksi Popa sai taas aivan kamalan hepulikohtauksen aamulla. Se on kyllä sellainen tapaus..




5 kommenttia: