perjantai 13. tammikuuta 2017

Olipa kerran Popan leikkaus

Tänään sain kokea tähän astisen elämäni pisimmät 8h. Vaikka en pidä itseäni mitenkään taikauskoisena ihmisenä niin silti minua kylmäsi ajatus siitä että Popa joutui veitsen alle perjantaina 13. päivä. Yritin olla ajattelematta sitä, mutta viime yönä paniikki otti vallan ja kehitin kaikki kauhuskenaatiot. Ja kyllä, ne pitivät sisällään senkin että koska on perjantai 13.päivä niin ortopedi unohtaa mikä on osteokondroosi ja joutuu googlaamaan sen samalla kuin harjoittelee leikkausta tähystämällä banaania.

Huonosti nukutun yön jälkeen Popa herätti minut kuudelta. Kävimme lyhyesti ulkona ja kiiruhdimme bussilla kohti Nekalan Evidensiaa.

Popa otettiin sisään klo 8, mutta se joutui odottamaan omaa leikkaustaan jonkin aikaan. Minulla oli tästäkin omat kauhukuvani mutta neiti oli hoitajan mukaan ottanut oikein rennosti ja odottanut kiltisti vuoroaan.

Ennen leikkausta siitä otettiin verikoe elinarvojen tarkistamiseksi nukutusta varten ja ne todettiin normaaleiksi.


Popan jättäminen eläinlääkäriin oli kamalaa. Leikkaava eläinlääkäri oli oikein ihanan ja asiantuntevan oloinen, joten Popa oli hyvissä käsissä. Silti joku yliväsynyt ja tunteikas puoli minussa itki sitä että hylkään pentuni vieraaseen paikkaan aivan yksin.

Odotus oli kamalinta ikinä. Onneksi siskoni ja äitini tulivat Tampereelle ja me kävimme läheisessä kaupassa pyörimässä. Joskus yhden aikaan lääkäri soitti: kaikki oli mennyt hyvin!

Tuon lauseen jälkeen en enää kuullut mitään muuta vaan huokaisin helpotuksesta. En ymmärtänyt edes kysyä mitään fiksua. Tähystyksessä oli löydetty molemmista olkanivelistä olkaluun kaudalisella nivelpinnalla osteokondroosimuutos. Irtopaloja ei löytänyt kummastakaan olasta, mikä on hyvä juttu.

Hämmentävää oli että vasemman jalan muutos oli isompi kuin oikean jalan muutos. Popahan on ontunut vain oikeaa jalkaansa ja reagoi siihen taivuttaessa vahvemmin.

Popa sai mukaansa antibioottikuurin, tulehduskipulääkekuurin ja jotain vahvempaa mömmöä jota annetaan 8h välein tarvittaessa.


Tikit poistetaan 10vrk kuluttua. Siihen asti Poppana kulkee paita päällä suojana tai kauluri päässä jotta neiti ei pääse itse operoimaan niitä. Samalla kerralla neidille aloitetaan Cartrophen pistossarja, jonka kotona pistämistä kammoksun jo nyt. Ehkä saan maaniteltua jonkun pistämään sen puolestani. Tikkien poiston jälkeen Popa aloittaa myös fysioterapian.

Elämä jatkuu nyt ihan totaalilevolla. Käydään vain pihassa asioilla 10-15min.
Vältetään liukastumista, pomppimista ja ryntäilyä (mikä on helpommin sanottu kuin tehty).

Popa sai heräillä vielä eläinlääkärissä neljään asti, jonka jälkeen haimme sen kotiin. Autolla, emme sentään bussilla tällä kertaa.

Popa oli syönyt hyvällä ruokahalulla toipilasmuonaa eläinlääkärissä. Pesi oikein kupinkin. Kävelemään se ei kuitenkaan pystynyt joten kannoimme neidin autoon.



Kotona Popa on vain nukkunut lämpimässä peiton alla. Askartelin t-paidasta sille suojan tikkien päälle. Koko illan aikana Popa on vain kääntänyt muutaman kerran kylkeä, muuten sairashäkissä on ollut hiljaista ja rauhallista. Nautitaan nyt tästä, kohta meininki voi olla jo vähän railakkaampaa.







8 kommenttia:

  1. Toipumista pikku potilaalle ja omistajalle pitkää pinnaa parantelun kanssa, kokemuksesta tiedän et ei ole helppoa!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä toipilasaikaan ja tulevaan kuntoutusjaksoon!

    VastaaPoista
  3. Loistavaa, että leikkaus sujui hyvin ja ettei ollut irtopaloja. Peukut on pystyssä, jotta toipuminen lähtisi käyntiin hyvin!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että leikkaus sujui hyvin, tsemppiä toipilasaikaan!

    VastaaPoista
  5. Kiitos tsempeistä! Niitä tarvitaan tuon hulivilin toipilasaikaan :)

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä! Nyt vaan malttia. Kun vaan jaksaa pusertaa maltilla kuntoutusajan, niin lopputulos on varmasti parhain mahdollinen. Ja jos jotain positiivista, niin nyt on Popan aika opetella rauhoittumista. :D

    Me kulutettiin Milon kanssa helposti puoli tuntia kolmensadan metrin matkalle, kun annoin Milon silloin haistella ihan kaiken mahdollisen. Ruuankin voi nakata lattialle / ulos, niin siinä kestää hetki etsiä ja nenä käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo ruokien heittely ulos! Voisin syöttää Popalle jonkun ruuan ulkona niin että heittelen nappuloita hankeen ja sen pitää etsiä niitä. Kiitos!

      Poista