maanantai 30. tammikuuta 2017

Olipa kerran Popa 7kk

Poppana on jo iso tyttö. Mittarissa on kokonaiset 7kk. Tällä kertaa tarjolla ei ole videota koska minulla ei ole juuri mitään kuvattavaa. Ajattelin kuitenkin muistaa pikku pörriäisen kasvamista postauksella ja pohtia fiiliksiä joita typystä on noussut.



Pienestä ja touhukkaasta ilopilleristä on kasvanut aika kiihkeä ja kipakka nuori neiti. Siinä on sisällään roppakaupalla sitä tiettyä ilkikurista vahvaa liekkiä. Popalla silmät lyövät usein kipinää ja tassuista lyö tulta. Sillä on kyllä luonnetta ja vauhti verissä.

Se ei ole vieläkään näyttänyt ohjaajapehmeää bordercollien puoltansa. En ole vielä luopunut toivosta että sen sisällä jossain on nöyrä pieni paimen. Kyllä se siellä jossain on. Jossain hyvin syvällä. Mitään nöyristelijää tuosta ei kyllä tule kasvamaan. Tällä hetkellä se ainakin tuntuu kovemmalta kuin Priya.

Popa ei edelleenkään ole kovin ahne. Mutta se on työhullu apina ja ottaa kaikenlaiset työt vakavissaan. Aktivointihetkien aikana sille on yhdentekevää annanko sille namia. Se ihan oikeasti ottaa namit suuhunsa eikä edes niele niitä. Se on ilmeisesti liian hankala välivaihe joka hidastaa pääsyä takaisin hommiin. Nameja vaan lentää sen suupielistä pois kun se avaa kitansa.

Se ei myöskään ole kovin sosiaalinen. Kuten olen sanonut niin se ei ehdi lepertelemään kanssani. Saikku on tosin tehnyt "hyvää" koska nyt minun kanssani hengailu on ollut sille arvokasta aikaa ja huomaan saavani rakastavan vastaanoton useammin.

Popa on edelleen äänekäs. Sillä on aivan kamala kimeä ääni joka räjähtää pienen bordercollien sisältä valtavalla raivolla. Tällä hetkellä menossa on myös järkyttävä mörkökausi. Se on ollut aina ainakin meillä ollessaan reaktiivinen. Ensimmäinen pöhinäkohtaus sillä oli varmaan 9-viikkoisena. Pöhinä menee onneksi ohi nopeasti eikä popalla ole tapana jäädä murehtimaan pöhinän aiheuttajaa. Yleensä se menee itse tarkistamaan epäilyttävän asian.

Popa painaa tällä hetkellä 15kg. Siitä on kasvanut mielestäni kovin kaunis. Se on sopivan siro, muttei mikään onneton kukkakeppi. Se ei ole liian pitkäselkäinen vaan rakenteeltaan aika kompakti paketti. Sillä on kaunis naama ja ihanat hörökorvat. Olen aina tykännyt pystykorvista.

Popa on kyllä hieno eläin. Sillä on liekkiä, raivoa ja asennetta. Mutta silti sen pääkoppa on hyvin kasassa. Minulla on niin ikävä treenaamaan sen kanssa.




2 kommenttia:

  1. Ihana Popa, se vaikuttaa ihan hurjan hauskalle harrastusotukselle. Tsemppiä toipumiseen, toivottavasti pääsette pian taas yhdessä treenaamaan!

    VastaaPoista