maanantai 16. tammikuuta 2017

Olipa kerran päivä 3 lj (leikkauksen jälkeen) ja Priyan treenit

"Älkää uskoko mitä tuo hullu kertoo musta, mää oon oikeesti kiltti."

Viime yönä tämä neiti hieman valvotti. Heräsin kahden aikaan sydäntäsärkevään kiljumiseen. Popa puri häkkinsä kaltereita ja kolautteli lampunvarjostintansa seiniä päin kauhealla metelillä. Normaalisti tälläiseen metelin aiheuttaja saisi aikamoisen puhuttelun. Inhoan sitä että minua herätetään yöllä!! Tässä tapauksessa kuitenkin ajattelin heti että Popalla on joku hätänä. Vein sen ulos, annoin kipulääkkeen, tarjosin sille vettä ja kaivoin kaapista purutikun neidin vihdykkeeksi. Mistään ei ollut apua. Tunnin epätoivoisen yrityksen jälkeen päästin Popan häkistä huoneeseen. Se kipitti iloisena patjalle viereeni, pussasi naamaani ja kömpi kainalooni nukkumaan. Siinä me sitten nukuimme lopun yön ja Popa oli varsin tyytyväinen itseensä.

Tänään kävely on ollut jo aika hyvää. Liikkeelle lähdössä Popa edelleen könkkää, mutta hetken päästä kävely näyttää jo tältä.


Popa käyttäytyi ulkona hetken niin nätisti että uskalsin ottaa kävelyä videolle. Video loppuu kuitenkin äänitehosteeseen, joka pääsee pienestä mustavalkoisesta eläimestä. Tämä äänitehoste aloitti hieman villimmän menon, joten minun piti sammuttaa puhelin ja tarttua taas kahdella kädellä hihnasta kiinni. Ulkoilu tuon kanssa on jotain aivan kamalaa.

Tässä on myös Popan vinkki kaikille toipilaskoirille, joita pakotetaan pitämään typerää lampunvarjostinta päässään. Varasin sille tikkien postoajan 23.1. Mitä luulette, pysyykö kauluri siihen asti hengissä?



Tänään jouduin estämään ensimmäisen popamaisen loikkakoikan kun matto sai kyytiä ja neiti innostui pomppimaan tasajalkaa sen päällä. Se keksi myös hyllyn, jossa on ihana kori laatikkona. Sitä on mukava järsiä aina kun Millin silmä välttää. Popa on myös aloittanut lukemisharrastuksen. Se vaan ei osaa päättää minkä kirjan se ottaisi kirjahyllyn alahyllystä ja kiskoo ne kaikki lattialle.

Silti se on mielestäni edelleen rauhallinen Popaksi ja lepäilee paljon.

Priya on perinyt Popan kaikki treeniryhmät (se käy jopa torstain Riitan pentutokoissa) Popan saikun ajan. Tänään punanuttu pääsi siis pentutokoilemaan omatoimiryhmämme kanssa.

Punainen oli aivan sekaisin. Se on täysin hylätty ja väärinymmärretty pieni olento, joka jää täysin kotona potilaan varjoon. Kentälle päästyään se sekoaa.

Tein kisamaisen setin liikkeestä seisominen, nouto, ruutu. Priya oli innoissaan ja vire pysyi hyvin ylhäällä koko treenin ajan, mutta silti se hoksahtaa joka ikiseen asiaan. Kuulin vähän aikaa sitten yhdeltä kouluttajaltamme hauskasti totuuden meistä. Meno näytää tällä hetkellä hyvältä ja Priya osaa vaikka mitä, mutta silti korttitalo ei ole kovin vahva ja se kaatuu pienempäänkin vastoinkäymiseen. Koska Priyalla ei ole sitä voimaa jolla raivata pieniä esteitä noin vain edestään, niin se täytyy opettaa kohtaamaan häiriöitä jotta se pystyisi käsittelmään niitä.

Tänään siis paneuduimme vähän tähän. Tein mahdolliseman yksinkertaista tehtävää (käsitarget) häiriössä. Priyan pitää pysyä häiriöstä huolimatta aktiivisena ja työskennellä kanssani. Saimme ihan onnistuneita toistoja ja Priya pääsi yli muutamasta vaikeastakin tilanteesta voittajana.

Lopuksi tein vielä eteenlähetystä niin että kävin etukäteen kentällä piilottamassa palloja vähän joka seinustalle ja lähettelin Priyaa niille vuorotellen. Minulla ei oikeasti ole mitään suunnitelmaa miten työstän sen kanssa eteenlähetystä, mutta hitsit Priyalla oli hauskaa! Se oli ihan liekeissä palloista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti