tiistai 17. tammikuuta 2017

Olipa kerran epätoivoista aktivointia

Jaa-a. Tänään oli sitten sellainen päivä. Tämän päivän jälkeen julistan tehtävän mahdottomaksi: Popaa ei saa pidettyä ehjänä levossa neljää viikkoa.

Sain vinkiksi antaa Popan haistella teepusseja. Nenän käyttö rauhoittaa.

Päivä neljä valkeni jo hieman puuhakkaammissa merkeissä. Neiti latelee jatkuvasti sääntöjä joiden mukaan meidän pitää elää jotta se pysyy rauhallisena. Jos Popa ei saa riehua, mekastaa, pomppia, rynniä, sinkoilla eikä kirota niin ei saada me muutkaan. Me elämme yksitoikkoisen tylsässä talossa, jossa hellyydenosoitukset täyty jakaa joko salaa tai mahdollisimman rauhallisesti. Kävelin äsken keittiöön ja nauroin jollekin Jonin tyhmälle jutulle: lopputuloksena Popa sinkaisi ylös ja aloitti portin takana kimeän "epäreilua"-huudon.

Popa nostaa metakan jos mitään kiinnostavaa tapahtuu. Se nostaa metakan jos mitään kinnostavaa ei tapahdu. Se nostaa metakan jos minä olen kotona, mutta poistun liian pitkäksi aikaa näkyvistä. Se nostaa metakan jos minä teen ihan mitä vaan (muuta kun istun tässä patjalla ja räplään kannettavalla. Silloin se sentään nukkuu.) En jaksa edes aloittaa avautumista siitä mitä se tekee kun minä lähden pois Priyan kanssa (se kuului nimittäin rappukäytävään asti). Toistaiseksi olen sentään saanut lähteä yksin ulos ilman teatraalista metakkaa. Kiitos Popa edes tästä.

Minulla on valtava kriisi sen aktivoinnin kanssa. En halua toistaiseksi naksutella sille mitään. Jos olet sattunut näkemään Popan hommissa niin tiedät miksi. Sen oppimishetket ovat aika raisuja ja sisältävät yleensä muutakin kuin sitä mitä yritän neidille opettaa. Yritin tänään epätoivoisena tehdä sen kanssa nenäjuttuja mutta nekin päättyivät siihen että Popa alkoi olla mielestäni liian raisu. Ei siis mitään naksuttelua eikä namin piilotusta ennen kuin eläinlääkäri ja fysioterapeutti antavat luvan. Ei tuon koiran kanssa.

Tämän päivän aktivointi on liittynyt ulkoiluun. Koska se on ollut vieläkin yllättäen aivan kamalaa. Popa on hieman reaktiivinen ja etenkin nyt teini-iässä siltä pääsee haukku helposti epäilyttävissä tilanteissa. Nyt kun se on ollut reilun viikon pääasiassa sidottuna sisätiloihin niin reagointi on räjähtänyt käsiin. Ulkoilumme on siis tiheää naksuttelua ja rauhallista palkkausta maahan lasketulla namilla. Palkkaan sitä rauhallisesta kävelystä ja siitä kun se ei reagoi. Luojan kiitos me asumme keskellä hervantaa vilkkaassa paikassa koska jos Popa ei nyt kuukauteen pääsisi näkemään esimerkiksi autoja tai vieraita koiria niin se voisi kehittää niistäkin itselleen jonkun typerän ongelmakäytöksen.

Ehkä meidän aktivointi liittyykin tällä hetkellä arjen käytöksen ylläpitämiseen. Teen sen kanssa pikkupentujen yksinoloharjoituksia niin että lähden Priyan kanssa oven taakse ja palaan takaisin. Ulkona harjoittelemme rauhassa kävelyä ja asioiden kohtaamista. Popalla on koko ajan tarjolla järsittävää ja ruuan se saa pakastetuista kongeista (sekä ulkoilun yhteydessä palkkana).

Tänään oli siis hieman vallattomampi päivä. Kävely on kyllä parantunut entisestään. liikkeelle lähdötkin ovat jo parempia vaikka vielä selvästi epäpuhtaita. Jos tähän loppuun sanon että se on vieläkin ollut Popaksi väsynyt ja nukkuu paljon niin uskooko kukaan minua..

Laitoin Popalle aktiivisuuspannan takaisin kaulaan (se on ollut tämän viikon Priyan kaulassa). Minulla välähti että pystyn käyttämään sitä apuna Popan kuntoutuksessa koska se mittaa minulle valmiiksi sen kuinka paljon toipilas on päivässä ollut liikkeellä ja miten raskaasti se on liikkunut.


10 kommenttia:

  1. Voi Popa <3 pitkää pinnaa vaatii varmasti kuntoutus, teiltä molemmilta! Joten tsemppiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi kun mulla olisi tuon Priyan pitkä pinna. Siitä olis iloa tässä tilanteissa :D

      Poista
  2. Voin vaaaaaan kuvitella, mitä epätoivon hetkiä etenkin tuollaisen elohiiren kanssa saa kokea pakkolepo-aikana. Selmalta meni kinttu 5kk iässä (ilmeisesti revähdys tai vastaava lääkärin mukaan) ja oltiin täyslevossa muistaakseni 2 viikkoa. Sekin otti jo voimille ja muistan edelleen, kuinka kuumotteli päästää se vapaaksi ekaa kertaa levon jälkeen. Pelkäsin, että se menee syystä x rikki uudelleen. Mutta siitä se elämä onneksi tasoittui taas.

    Paljon voimia ja tsemppiä Popan kanssa, ota päivä kerrallaan! Toivon todella, että se kuntoutuu täysin ja pääsette jatkamaan siitä, mihin jäitte. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Inhottavaa katsoa kun toinen haluaisi niin kovasti jotain, ihan mitä vaan, virikettä. Eikä sille oikein voi kertoa että tämä on sen omassa parhaaksi ja se ei ole ikuista.

      Poista
  3. Popa kuulostaa niin äitinsä tyttäreltä, että ihan naurattaa :D Mä oon Kulolta ihan tiukasti kieltämällä suitsinut kaiken ylimääräisen säätämisen, sen jälkeen kaikilla on ollut mukavampaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuo kakara tarvis kurinpalautuksen :)

      Poista
  4. Mutta kun ei kipeetä niin kauheesti voi komentaa ;) Kiitos Milli, mä sun raporttien ansiosta odotan entistä suuremmalla kauhulla huomisen jälkeistä elämää... Meillä asuva mustavalkoinen iloeläin on iloinen niin kauan, kun saa hyppiä, pomppia ja juosta. Eli seuraavan kerran joskus keväällä... APUA :D

    VastaaPoista