perjantai 20. tammikuuta 2017

Olipa kerran 1 viikko leikkauksesta

Viikko vierähti nopeasti. Enää kolme lusittavana. Tosin siinä vaiheessa kun eläinlääkäri sanoo, että "palaa asteittain normaaliin elämään" niin se työ (kuntoutus) vasta alkaakin. Odotan kyllä innolla sen työn alkamista ja tämän pakkoloman loppumista.



Tähän mennessä Popa on voinut hyvin. Ontuminen loppui kokonaan kolmantena päivänä leikkauksesta. Tänään huomasin ilokseni että pitkän levon jälkeinen hetkellinen jäykkyys on myös jäänyt pois. Popa edelleen venyttelee paljon etupäätään, mutta enää sen ei tarvitse nousta ylös heti venyttelemään vaan se ehtii oikoa koipiaan myöhemminkin.

Liikunta on ollut vain pientä ulkoilua lyhyessä hihnassa n.5-10min kerrallaan.

Popa on piristynyt valtavasti vahvemman kipulääkkeen jäätyä pois. Se teki neitosesta hieman vaisun ja väsyneen. Kirjoitan tähän samalla itselleni muistiin, että Popa reagoi myös rauhoitteeseen hyvin voimakkaasti silloin kun siltä otettiin ensimmäiset röntgenkuvat. Se oli pitkään tokkurainen ja itkuinen eikä oikein halunnut rauhoittua mihinkään vaan "piippaili seinille".

Nyt se alkaa kaikkien meidän harmiksi/iloksi olla oma ihana itsensä. Se yrittää kovasti leikkiä, pomppia, sinkoilla ja rallatella menemään. Me ihmiset ollaan tylsiä kun kiellämme kaiken kivan. Tänään se on aiheuttanut harmaita hiuksia mm. keksimällä miten metallihäkin oven saa auki (?!!!?), ryöstämällä pussillisen marianne-karkkeja ja levittämällä ne ympäri yksiötään. Myös hurjat leikit puruluiden kanssa piti keskeyttää juuri kun ne alkoivat neidin mielestä olla hauskoja.

Aktivointimme on ollut toistaiseksi vähäistä. Popalla on ollut jatkuvasti tarjolla puruluita (joita saa Popa SYÖDÄ, ei heitellä ja hyppiä sitten päin..) ja ruokansa se on saanut tonkea kongeista (lihat) tai etsiä ulkona lumihangesta (nappulat). Muuten Popan elämä on ollut luvattoman TYLSÄÄ. Täytyy kyllä sanoa, että se on suhtautunut pakkolepoon yllättävän hyvin. Jossain sen vilkkaan kuoren alla on siis hyvähermoinen työkoira, jonka pää ei räjähdä vaikka sillä on vähän tylsää.

Ei tämä kuitenkaan mitään ruusuilla tanssimista ole ollut. Välillä tuntuu että olen saanut hakata päätäni seinään oikein kunnolla. Koko ajan saa olla hieman varuillaan ja sydän syrjällään kun Popa päättääkin keksiä jotain typerää. Popa pitää myös jäätävää meteliä kun hänen mielestään pienen bordercollien oikeuksia on rikottu.

Teille jotka mietitte kaulurin kohtaloa, minun täytyy surukseni ilmoittaa että kauluri on menehtynyt. Saimme kasvattajalta toisen lainaan (jota Popa ei riko, eihän?). Odotan innolla maanantaita kun törpöstä pääsee vihdoin eroon. Tänään unohdin ottaa sen pois kun vein Popan aamulla ulos ja neiti keksi käyttää sitä lumikolana.

Kyllä tämä tästä, yksi mennyt, kolme jäljellä (ainakin).


Eilisen päivän aktiivisuus. Tulin itse kotiin seitsemän aikoihin joten siksi puuhapiikki asettuu sinne




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti