sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Olipa kerran piparihaaste

Mutku Popa halus myös reenaan..

Vihdoin joululoma! Viimeinenkin tentti ja tehtävä on raapustettu tältä vuodelta. Saatoin ahmia hieman liikaa kursseja tälle syksylle joten loppukiri oli melkoinen. Nyt saa kuitenkn hetken huokaista ja siirtyä joulun viettoon. Popa ei ole ollut avuksi. Se on nakannut minua aktivointipallolla kun luen tenttiin, vienyt muistiinpanojani kun kirjoitan esseetä ja keksinyt kaiken maailman kiusaa päänmenokseni.

Nyt seuraa muutamat sanaset treeneistä tältä viikolta. Ensin Priyan valkkutreenien koulutuksesta, sitten Popan torstain penturyhmästä ja lopuksi Popan tämän päivän tokokoulutuksesta.

Priyan valkkutreenit

Keskiviikkona meillä oli Riitta Kivimäen koulutus. Katsoimme vähän asioita jotka meillä oli kotiläksynä marraskuun koulutuksesta. Meidän piti treenata Priyan kanssa erilaista sosiaalista palkkaa ja liikkeiden välejä. Priyan entinen vapautus avasi neitosen sanaisen arkun ja aloitti välittömästi napsimisen/huutamisen. Nyt lähden liikkeelle eri tavalla (tosi vaikeaa selittää miten, mutta "pyörien" enkä peruuttaen)  ja liikun enemmän väleissä. Samalla on tarkoitus pitää minua, jännittävää hermokimppua, rauhallisena.

Priyan perusasennot pääsivät myös syyniin. Heh, ihan kun niiden hiomisesta joskus pääsisi eroon. Teimme myös kisatreenin josta löytyi seuraaminen, luoksetulo ja tunnari. Kokeilin uutta vapautusta niihin ja yritin lietsoa rennompaa asennetta itseeni. Prii oli yllättävän hyvin mukana.

Neiti punainen on lähiaikoina ollut taas oikein kiva. Olen pohtinut että onko tämä taas joku ohimenevä vaihe vai olenko tehnyt lähiaikoina jotain eritavalla aiheuttaakseni asennemuutoksen. Popan kanssa treenatessa kriteerini ovat selkeytyneet. Katson sen kanssa vähemmän asioita sormien välistä (koska ehkä luotan sen kestävän pientä nipotusta paremmin, en tiedä). Ja mustavalkoisuus on levinnyt myös Priyan treeniin. Olen vaatinut Priyalta enemmän ja yllätyksekseni se on vastannut antamalla enemmän.

Popan pentutoko 

Torstaina meillä oli tämän vuoden viimeiset Riitan tokot. Harjoittelimme "käy siihen"-rauhoittumista alustojen avulla. Popa ymmärsi idean tosi nopeasti ja haki alustalle makaamaan. Se jopa odotti vapautusta yllättävän hyvin. Jos neiti nousi ennen vapautusta niin lopetin kehumisen ja jähmetyin paikalleni kunnes Popa asettui taas alustalle.

Tunnin toinen tehtävä oli piparihaaste. Tällä kertaa emme laittaneet pipareita koirien suuhun (ainakaan tarkoituksella) vaan opettelimme piparitargettia nenällä. Lähdimme liikkeelle käsitargetista, jossa oli pipari. Koira siis koskee pipariin tehdessään targettia. Poppeli Ei tässä vaiheessa edes ymmärtänyt että kädessäni oli mitään erikoista. Omalla ihanalla työnarkomaanin asenteellaan se tahkoi targettia piparista välittämättä.

Sitten aloimme laskea kättä alaspäin maahan ja lopulta lattialle asti. Tästä hivutimme pikkuhiljaa piparin lattialle ja käsi pois yhtälöstä. Jossain vaiheessa kun pipari oli jo lattialla, popa sattui nuolaisemaan piparia. Silmät laajenivat ja se tajusi piparin olevan ruokaa. Alkoi armoton komennus. Poppana haukkui piparia ja tarjosi sille peruutusta, maahanmenoa, pomppua ja istumista. Peruutin hieman takaisinpäin harjoituksissa ja sain Popan taas kasattua. Se alkoi tarjota piparitargettia ihan omalla tyylillään: täysiä kohti, saalisloikalla kohti ja nopea nokkaisu kohti piparia (ettei se vahingossa joudu suuhun). Riittakin nauroi että oli jotenkin niin Popamainen suoritus.

Poppeli selviytyi mielestäni piparihaasteesta hyvin. Se ei missään vaiheessa lamaantunut vaikka joutui koskiessaan luopumaan piparista. Jumiutuessaan se lähti aina tarjoamaan vaihtoehtoja vimmatusti kunnes löysi taas oikean asian. Kokeilin samaa Priyan kanssa kotona ja siellä minua odotti vahvasti jumiutuva koira joka loppujenlopuksi söi piparin.

Lopuksi teimme häiriöluoksetuloja ja seuraamisen tarjoamista häiriössä. Popa työskenteli taas tosi hyvin kanssani. Vaikka tässä vaiheessa namit olivat jo loppuneet. Mikä Priyan tapauksessa tarkoittaisi että treenit olisivat loppuneet. Palkkasin Popaa vain lelulla ja se teki taas ihan huikealla asenteella. Kyllä Popa osasi tuhmakin olla. Lopputunnista, kun olin viemässä Popaa pois kentältä, se ottikin jalat alleet, karkasi piparikulholle ja hotki useamman piparin suuhunsa. Popan kiltteys loppuu jostain syystä aina siihen kun treenit ovat ohi.

NIIN kiltti Popa tulee ja ryöstää ihan nätisti lelun suusta


Popan sunnuntain tokot

Tänään meillä oli Piia Karisen koulutus. Treenit kuuluivat Piian vetämään kouluttajakoulutukseen ja tänään aiheena oli treenisuunnitelman teko. Nolottaa ihan myöntää että enhän minä mitään suunnitelmaa tehnyt etukäteen. Tai tein, mutta Popa muutti suunnitelmia. Se kohelsi jonkinlaisen kolarin torstaina lenkillä niin että se oli seuraavana päivänä ihan jumissa etupäästä. Lauantaina liikkuminen oli jo normaalia, mutta halusin ottaa varman päälle ja pitää neitosen vielä puoliksi levossa. Ei siis riekkumista eikä leikkimistä.

Suunnitelma meni siis uusiksi. Tein setin jossa otin ensin seuraamisen tarjoamista, sitten perusasentoja, sitten seinätargettia post-it lapulla ja lopuksi käy siihen-käskyä maton avulla. Yleisön tiukan silmän alla kouluttaminen oli KAMALAA. Sekoilin koko ajan naksuissa ja vahvistin paniikissa mitä sattuu. Halusin koko ajan vain pois kentältä.

Sain muutaman hyvän huomion treeneistä. Popan seuraamisen ja sosiaalisen palkan välissä oli tauko jonka aikana neito katoaa. Tässä vaiheessa se yleensä suivaantuu ja alkaa haukkumaan (höyrykattilalla kiehahtaa siis vähän). Se ei siis täysin osaa suorilta vaihtaa sosiaalisesta palkasta seuraamiseen. Sain ehdotukseksi palkata namulla sosiaalinen palkka ja sitten jatkaa siitä seuraamiseen. Popa vastasi tähän aika hyvin eikä sillä kiehunut enää välissä.

Toinen seuraamisen huomio liittyi samaan asiaan kun mitä Riitta huomasi viime torstaina eli Popa nuoleskelee seuruussa.  Puhuimme käsitargetin opettamisesta seuruuseen ja palkka tulisi aina targetin tai sosiaalisen palkan kautta. Nuoleskelu on siis palkan odotusta.

Piia puuttui myös Popan taukokäytökseen. Se härvää ja komentaa samalla kun yritän puhua kouluttajan kanssa. Neiti ei ole hyvä rauhoittumaan.  Se ei tyydy istuskelemaan kanssani tauolla ja tuijottele maisemia. Se vaatii hommia ja sillä alkaa nopeasti kiehua kun mamma ei olekaan tavoiteltavissa. Tälläisiin tilanteisiin voisin sheipata maahanmenon. Eli kun en huomioi Popaa ja ristin esimerkiksi käteni tauon merkiksi, Popa tarjoaa maahanmenoa. Popa vapautetaan takaisin töihin kun se makaa rauhassa, ei sillon kun se alkaa sätkimään ja tarjoilemaan painonsiirtoja makuulla (mitä se mielellään tekisi). Popalle vapautus hommiin on iso vahviste sekin joten on tärkeää tiedostaa millaista tunnetilaa vahvistan odottamiseen.

Ymmärsin myös jotain Poppanan sielunelämästä. Olen tähän asti ajatellut että se on kone ja jaksaa paukuttaa toistoa toiston perään väsymättä. Olin väärässä. Se väsyy siinä missä muutkin koirat, se vain näyttää väsymyksensä eri tavalla kun mihin olen tottunut. Siinä missä Priya katoaa, passivoituu tai häipyy nuuskimaan eli "väsyy", neiti Poppeli nostaa kierroksia ja härvää enemmän. Treenatessa siis kierroksien liiallisen nousun pitäisi olla minulle hälytysmerkki että nyt olemme tehneet jo liikaa.

Minä sain lähinnä haukkuja (no okei, sain minä hyvääkin palautetta hienosta sosiaalisesta palkasta), mutta Popa sai taas ylistystä osakseen. Se on kuulemma kovasti äitinsä oloinen ja kouluttajamme sanoin "aivan helmi pentu!" Nöyrästi olen samaa mieltä.


2 kommenttia:

  1. Ai Popakin on jo aloittanut tuon seuraamisessa nuoleskelun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, vähän sanoivatkin että Kulolla on sama tapa :D

      Poista