sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Olipa kerran pikkujoulut



Näin Tamskin valkkuryhmäläisenä, sain ensimmäistä kertaa mahdollisuuden osallistua valmennusryhmien tokonäytökseen. Olen aina rakastanut kaikkea tälläistä, joten tartuin innoissani mahdollisuuteen. Kyseessä oli pikkujoulunäytös seuran omiin pikkujouluihin. Minulle annettiin tärkeä rooli joulupukkina (jos tunnette yhtään minua niin huomaatte tässä pienoisen ironian, ole aika pieni, hoikka, ujo ja kimittävä enkä ole mitenkään erityisen hyvä lasten kanssa). Popa sai puolestaan oikein luonneroolin tuhmana tonttuna, joka aiheuttaa sotkua. Tämän sotkun saapuvat siivoamaan sitten kiltit tontut eli "oikeat tokokoirat". 

Lauantaina sitten juhlimme näitä pikkujouluja. Popa pääsi esiintyjänä mukaan juhlimaan. Se ihastutti juhlijoita kiipeämällä jokaiseen syliin joka vain tarjosi rapsutuksia ja mielisteli muita nelijalkaisia vieraita. Säännöllisesti se tuli luokseni tarjoamaan perusasentoa ja haukahti kimeästi jos hänen HIENOON PERUSASENTOONSA ei vastattu asianmukaisilla kehuilla. Jos tällä hetkellä (kun neiti oli omasta mielestään töissä) joku yritti tulla moikkaamaan pentua, se tapitti minua tosissaan ja tuntui pitävän moikkaajaa eräänlaisena häiriöharjoituksena. Jaksan aina vain ihmetellä tuota työnarkomaania. Se ei voi hellittää edes pikkujouluissa. 

Popa pääsi myös leikkimään 8kk vanhan Syy-bordercollien kanssa. Näillä kahdella oli varmasti pikkujoulujen kovin meininki. Popa yritti muutaman kerran tarjota kesken leikin rakasta perusasentoaan.. Siis ihan käsittämätön tosikko. 

Itse esitys meni loistavasti. Tai niin loistavasti kun kun se voi mennä yhtien treenien jälkeen. Popa suoritti oman "karkaavan pennun" roolinsa pilkulleen oikein ja minäkin olin kuulemma oikein hyvä pukki. Toivottavasti joskus Popan kanssa pääsemme paremmin osallistumaan näytöksiin. Vaikka mikä meitä estäisi. Jos pentu vain pysyy terveenä (mikä on iso JOS koska pikkujouluissakin se juoksi täysiä päin "lahjapöytää") niin sen kanssa on taivas rajana (ja kouluttajan taidot). 

Popa sai pikkujouluissa myös lahjan. Se sai valkata sen itse. Avaamisen kanssa ei jaksettu odottaa jouluun asti vaan pentu avasi lahjansa heti. Sieltä paljastui punainen pallo (jonka Priya takavarikoi heti kun pääsimme kotiin). 



Priyalle kuuluu hyvää. Se on lomaillut hieman tassun kanssa käyneen tapaturman vuoksi. Priyan treenien keskiössä on ollut lähiaikoina kuuntelu ja hereillä pysyminen. Olemme kotona kevyesti tehneet erilaisten temppujen kanssa häiriötreeniä jossa toistan erilaisia sanoja ja Priya saa palkkaa kun se ei reagoi niihin. Sitten olenkin sanonut jonkun käskyn johon Priyan on pitänyt reagoida. Tässä olemme hauskasti päässeet kiinni yhteen neitosen "lehmänkatseen" ongelmista. 

Treenit Priyan kanssa alkavat mennä paremmin kun olen ottanut neidin kanssa uuden moton: "done is better than perfect". Punanutulla ei riitä valitettavasti motivaatio täydellisyyteen eikä minulla taidot täydellisyyden kouluttamiseen. Keskitytään hiki hatussa saamaan "katoamisen" ja pitkien piuhojen ongelmat kuriin niin sitten pääsisimme ehkä vihdoin kisoihin, emme tekemään kymppejä vaan konttaamaan edes johonkin lopputulokseen. Jos saisin sen kotikisoissa onnistumaan edes yhdessä kisasuorituksessa niin että se ei katoa tai ääntele niin olen mielestäni ansainnut mitalin. 

Priyasta on tullut kotona hirveä halinalle. Siinä missä Popa kiihtyy nollasta sataan ja haluaa syödä minut joka kerta kun kehun sitä, Priya nostaa huultansa kepeään hymyyn ja kömpii viereeni nukkumaan. Voiko parempaa kotikoiraa olla?

Minulta kysyttiin joku aika sitten mikä on aussien ja bortsun ero. En voi sanoa olevani asiantuntija tällä alalla koska minulla on ollut YKSI aussie 3-vuotta ja YKSI bordercollie muutaman kuukauden. Silti täytyy sanoa että minun koirieni ero on juuri tässä: Priya on enemmän minun koirani ja vain minun koirani. Se tekee töitä koska haluaa olla kanssani ja hommat on ihan hauskoja (sillon kun jaksaa). Popa sen sijaan on TYÖKOIRA. Se on sen koira kuka tarjoaa sille töitä. Se tekee hommia koska ne ovat sen mielestä aivan super siistejä. Minä olen vain se ihminen joka pitelee palloa. 

Tässä postauksessa ei ollut kyllä päätä eikä häntää! Ensiviikolla meillä on toiset pikkujoulut Popan pentueen kanssa, joten kirjoitellaan ainakin niissä merkeissä! 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti