torstai 1. joulukuuta 2016

Olipa kerran ollako kiltti vai tuhma

Minun piti kirjoittaa blogiin seuraavan kerran vasta jouluna. Totesin näin ystävälleni vasta toissapäivänä kun kahlasimme lumityrskyn läpi toiveena väsyttää kaksi hyvin energistä bortsunalkua. Syynä tähän suureen blogiangstiin on se että hukun koulutehtäviin ja tentteihinkin pitäisi ehtiä lukea. Sitten on tietysti vielä nämä koirat jotka tarvitsevat osan ajastani vaikka en tallentaisikaan muistoa tästä ajasta blogiin. Blogi saa siis olla tässä tilanteessa prioriteettilistalla alimpana.

Kirjoitampa nyt kuitenkin.

Popasta on tullut täys kaheli kun 5kk napsahti mittariin. Se ei ole enää mikään pikkupentu vaan teinihirviö alkaa selvästi nostamaan päätään. Se ei nuku koskaan ja keksii kaikenlaista kivaa heti kun silmäni välttää. Se osaa kiivetä pöydille ja avata kaapit. Olen ollut lähiaikoina paljon kotona sen kanssa päiviä lukemassa tentteihin, mikä ei ole osoittautunut ihan hirveän valoisaksi ideaksi. Pentu on melkein saanut Macbethistä päähänsä useampaan otteeseen. Olen sitä mieltä että ainut syy miksi meille määrätään niin paksuja tenttikirjoja on se, että voin tarvittaessa kolkata pentuni niiden avulla (tosikoille tiedoksi, tämä oli vitsi).

Palautteeseen varhaisteinimonsteri vastaa katsomalla minua ilmekään värähtämättä:
"Älä sinä ala minulle avautumaan. Etkö näe että minulla on projekti kesken?" Ja projekti voi olla muistiinpanojeni repiminen tai Jonin salikenkien silppuaminen. Toisten koirienkin palaute menee helposti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kokonaisuudessaan päättelen ettei Popa ole tietoinen siitä että nyt on joulukuu ja joulupukin tontut kurkkivat jo ikkunoista. Näillä perustein taitaa meidän kakara mennä "tuhmien listalle" eikä jouluaattona kuusen alta löydy Popalle kuin risuja.

Sitten taas toisaalta huomasin eilen jotain yllättävää: Popa on ihan hitonmoinen tosikko. Tamskin tokon valmennusryhmät järjestävät pikkujouluihin tokonäytöksen, jossa minä olen joulupukkina (jep, niimpä. Aivan loistava rooli minulle). Popan olisi tarkoitus olla roolissa: tuhma tonttu. Ajattelin että Poppeli on oikein loistava kahelilapsi, joka aiheuttaa kaaosta ympärilleen. Mutta mitä vielä: ei se ollutkaan. Neiti tuijotti vaan minua kysyvästi: "enhän minä voi täällä riehua yksikseni  kun me tehdään täällä hommiaYHDESSÄ."

Totaalinen tosikko siis. Huomasi kai joulupukin (eli minun) olevan paikalla itse nin teeskenteli hetken kilttiä.

Tänään koin jonkinlaisen valaistuksen Riitan tokoissa. Popa on oikeasti TOSIKKO työnteon suhteen. Siitä asti kun 7-viikkoisena ensimmäisen kerran raahasin sen hallille ja lähdin tekemään sen kanssa hommia niin neiti ei ole huomannutkaan muuta kuin minut (ja sen namut ja lelut). Se haluaa koko pienen bortsun olemuksellaan tehdä hommia kanssani. Olin sillä hetkellä pakahtua ylpeydestä ja rakkaudesta pientä koiraa kohtaan. Ihan sama mitä joulupukin "kiltit ja tuhmat"-lista sanoo, minä ostan tuolle eläimelle kuusen alle vaikka koko maailman.

Itse tokoissa teimme perusasentoa, seuraamista ja keskustelimme leluun kiinni jäämisestä. Perusasennon kanssa keskityimme Popan päähän (joka pyörii kuin väkkyrä). Riitta neuvoi tekemään "lyhyempiä" toistoja (eli käännyn uuteen toistoon vain vähän) ja auttamaan päätä pysymään tässä vakaampana ensin namulla. Tehdään kotiläksynä siis näitä.

Seuraamisessa etsintäkuulutettiin Millin rentoutta. Popa seuraa ihan jäätävän hyvällä asenteella kun mina muistan kävelä rennosti eteenpäin. Teimme kaikki neljä koirakkoa samaan aikaan ja pyörimme ympäri kenttää nappaillen koirilta seuraamista kun ne hakutuivat vasemmalle puolellemme. Pops oli ihan täysillä mun kanssa. Vaikka siihen tuli siskoa ihan viereen moikkaamaan niin tosikko senkun jatkoi seuraamista. Se on HIENO.

Lopuksi saimme kotiläksyä liittyen leluun kinni jäämiseen. Ajatuksena oli tehdä kahden lelun leikkiä niin että koira leikkii yhdellä lelulla ja sitä häiriköidään toisella. Lelua saa vaihtaa vasta käskystä ja käskyn sai antaa vasta kun koira oli täysillä mukana. Leluhäiriöön siedätetään pikkuhiljaa asteittain niin että aluksi lelu vain on paikoillaan, sitten se liikkuu ja lopuksi sitä voi pudottaa maahan tai heittää.

Tälläistä siis työstetään eteenpäin kunhan koulujutuilta ehdin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti