sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Olipa kerran Kujeloiden pikkujoulut

Rover, Love, Tina, Nila, Metka, Popa ja Maili (kuva: Katri Mure)
Tänään Lempäälä vapisi kun Kujelot pitivät pikkujoulujaan. Tai oikeasti se taisi mennä niin että me ohjaajat istuimme ringissä, söimme ja pidimme terapiaistuntoa. Pääsivät pupelot sitten vähän hommiinkin. Paikalla oli edustettuna seitsemän yhdeksästä Kujelosta. Nartuista Popa, Nila (Nani), Love (Rudi), Metka (Cafú), Maili (Zaza) ja Tina ((Xavi). Uroksista ainoastaan Rover (Pele) pääsi paikalle. Mukana oli myös Katri -kasvattaja ja pentujen "kummitäti" Mari huskyjensa kanssa.

Kävimme ringissä läpi tuntemuksia omasta pennusta, niitä hyviä ja huonoja. Oli aivan mahtavaa kun sai avoimesti kertoa myös oman koiransa huonoista puolista. Rakastan Popaa, se on minusta aivan mahtava tyyppi. Kuitenkin se osaa olla myös todella ärsyttävä pieni pirulainen. Oli mahtavaa kun pystyi sanomaan tämän ääneen ilman pelkoa siitä että kukaan tuomitsee minua. Priyallakin on aivan mahtava kasvattiporukka, mutta sen isosta koosta johtuen en ole koskaan kokenut voivani samalla lailla puhua avoimesti ongelmista oman koiran kanssa (paitsi viime kesänä pelkästään Priyan pentueen kesken porukka oli sopivan pieni "terapiaringille" ;)).

Oli hauska kuulla miten samoja piirteitä pennuista löytyi. Monella on tasainen ja vakava tosikkopinta, jonka alla jyllää kiihkeä ja sinnikäs taistelija. Tämän ainakin tunnistan Popassa. Pentueesta löytyi myös toinen hieman omahyväinen tyyppi, joka ei välitä aina edes moikata omaa omistajaansa kun se tulee kotiin (niinkuin Popa..) Myös leluun kiinni tilttaaminen oli tuttua muuallakin. Kaikki kuulostivat kuitenkin loppupeleissä tyytyväisiltä omiin pentuihinsa. Ja miksipä ei, aika hienon oloisia kakaroitahan ne on.

Päästiin me vähän treenaamaankin. Tein muutaman toiston häkkileikkiä. Popa oli ehkä vähän vedottoman oloinen. Kiskoin sen liian nopeasti unilta hommiin enkä sytytellyt tarpeeksi. Se heräsi paremmin vasta myöhemmin.

Kuva: Katri Mure

Tein sen kanssa Riitan tuntien kotiläksyjä. Popan leluun tilttaamisongelmaa lähdimme purkamaan niin että leikitän Popaa kahdella lelulla. Tässä vaiheessa se ei vielä jää kiinni leluihin vaikka heiluttelen niitä ja teen häiriötä leikkiin. Sitten jätän toisen lelun maahan ja jatkan leikkiä toisella lelulla. Pyydän lelusta irti ja odotan aktiivisuutta. Leikki jatkuu kun Popa on aktiivinen minua kohtaan. Tässä vaiheessa tilttaus yleensä tapahtuu. (Ongelma on siis pahin heti leikin jälkeen ja etenkin maassa olevat lelut jotka minä olen jättänyt.) Joskus se ei pysty jatkamaan leikkiä vaan jää kiinni maassa olevaan leluun. Tässä tapauksessa siirryn namipalkkaukseen ja palkkailen Popaa aktiivisuudesta nameilla. Sitten yritän samaa taas lelulla. Sille namien kanssa lelusta irtoaminen on helpompaa kuin lelun. Joskus käymme leikkien hakemassa jätetyn lelun mukaan leikkiin ja jätämme sen sitten taas. Lopuksi lelu jää kentälle ja me lähdemme pois (EN siis saa koiran nähden laittaa sitä takaisin taskuun, jotta sille ei jää ajatusta "höh, toi vei sen.")

Voihan lelutiltti.. Hieman saa neidin kanssa tätä vielä treenata. Ainakaan en voi moittia puuttuvasta motivaatiosta leluja kohtaan kun intohimoa ois vaikka muille jakaa.

Popa oli taas ilmiömäinen keskittymiskykynsä kanssa. On se niin hieno! Se treenasi mun kanssa taas vieraassa hallissa sisarusten (ja huskyen) ympäröimänä.

Kävimme lopuksi vielä Metan, Nilan ja Mailin kanssa lenkillä. Sisaruksilla oli aika vauhti päällä!


Kuva: Katri Mure




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti