torstai 10. marraskuuta 2016

Olipa kerran Popan pentujuttuja taas

Kuva: Jenny Söderlund

Se ois sitten taas pentutokopäivityksen vuoro. Aloitimme tällä kertaa harjoituksella, jossa pennun kanssa leikitään, sitten lopetetaan leikki ja odotetaan että pentu tarjoaa maahanmenoa tai istumista. Jatkojalostuksena harjoituksessa opetellan asennon pitoa ja vireen hallintaa, mutta tässä alussa riittää se että koira ottaa asennon. Asennon ei tarvitse olla edes sama vaan koira voi tarjota istumista tai maahanmenoa sekaisin. Seisominen ei tähän harjoitukseen kelpaa asennoksi koska se on helposti passiivinen, istumisessa ja maahanmenossa koira on aktiivinen.

Olen Popan kanssa tehnyt harjoitusta jonkin verran ja se sai nopeasti kiinni jutun juonesta. Tavoitteena olisi että pentu samantien irrotettuaan tarjoaisi jo uutta asentoa. Minä olin hieman turhan hätäinen tapani mukaan ja sain Popalta aikaiseksi puolittaisia maahanmenoja.

Sitten siirryimme aiheeseen jonka parissa vietimme suurimman osan tunnista: sosiaaliseen palkkaan. Teimme yksitellen kierrokset jossa pennulta piti pyytää jokin yksinkertainen tehtävä, kehua ja palkata vasta sitten. Näin viedä läpi ajatusta kehumisesta joka edeltää varsinaista palkkaa. Ensimmäisellä kierroksella varoin kehumasta Popaa liian innokkaasti ja silti sain hieman haukkua aikaan. Tajusin että olen kylä kehunut Popaa ennen lelupalkkaa, mutta harvemmin ennen namipalkkaa. Joten kehun kuullessaan se odotti saavansa lelun, kun työnsinkin sen suuhun vain kuivan namupalan niin herne hypähti pennun nenään ja ääni lisääntyi.

Sain kuulla kunniani Riitalta kun olen muuttanut kehuni hiljaisiksi kuiskauksiksi. Hänen mielestään minun pitäisi antaa kaikua vaan ja pentu opetetaan vastaamaan tähän asiallisesti. Heti kun se alkaa äännellä tai hyppii kiinni hihoihini niin keskeytän kehun ja muutun tylsäksi. Näin kontrasti kehumisen ja tylsäksi muuttumisen välillä on suurempi ja asia on koiralle selkeämpi. En myöskään jatkossa voi kisatilanteessa kehua Popaa peläten että milloin se räjähtää käsiin.

Teimme toisen kierroksen kehumista ja tällä kertaa kaikkien piti kehua oikein kunnolla. Popa vastasi kiljumalla jo puolikkaan kehun kohdalla, muutuin tylsäksi, sitten jatkoin. Tätä sai toistaa muutaman kerran ennen kuin sain edes hetken hiljaisuutta. Se alkoi kiljumisen sijaan tarjota kaikkea mitä vaan keksi. Perusasentoa, maahanmenoa, pujottelua jalkovälistä.. Eikä millään saanut palkkaa nopeammin. Kurja mamma. Siinä se vain kiekui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti