sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Olipa kerran Wirnuilevat Korrien opissa

kuva: Jenny Söderlund

Priyan kasvattiporukka järjesti Pekka Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin koulutuksen Agimesta-hallissa Espoossa. Tytöt pääsivät molemmat näiden taitavien silmien alle. Popakin pääsi siis kuokkimaan aussimaiseen seuraan.

Ensin Priya oli Riitan koulutuksessa. Halusin neitosen kanssa tehdä liikkeiden välejä ja aloituksia eli sitä kuuluisaa kokonaisuutta. Kisailmoa pitäisi laittaa menemään ja nämä asiat kaipaisivat eniten hiomista.

Riitta luki mielestäni aika nopeasti Priyasta suurinpiirtein millainen koira se on. Yritän nykyään olla tuomitsematta Priyaa ennen koulutuksia "siksi täksi ja tuoksi" vaan menen sen kanssa kentälle avoimin mielin. Mantrani on siis "koira on itseään toteuttava ennustus". Jos valitan juuri ennen kehään menoa että "no tänään ei ainakaan mikään onnistu koska voin haistaa laaman ilmassa tai aistia ääntelyä" niin arvaa tuleeko siellä ääntelevä laama.

Kuitenkin. Siis Riitta katseli Priyan työskentelyä ja kehui sitä: työskentelee hyvin, mutta se tarvitsee "tökkimistä". Eli herättelyä. Ihan ensimmäinen neuvo meille oli virittelysanat. Tämä on vanha ajatus, mutta se sai Riitan selittämänä minulle uuden merkityksen. Voin opettaa Priyalle viritelysanan niin että se nostaa hieman sen virettä ja saa sen hetkeksi parempaan fokukseen. Minulle virittelysanat ovat olleet vain "vähän jotain mitä hoen lämpimikseni" liikkeiden väleissä. Esimerkiksi paikkamakuussa kun Priya siinä aluksi vaipuu helposti omiin ajatuksiinsa niin voin juuri ennen liikkeen alkua herättää sen oikein ajoitetulla virittelysanalla.

Priyan kohdalla nousi myös ajatus kahdesta erilaisesta tavasta kehua koiraa. Nämä tavat erottaisi tapa jolla elehdin tai ehkä sanavalinnat jota käytän. Koska Priyalta tulee niin helposti ääntä niin Riitta ehdotti että Priyalla olisi erikseen koetreeniin liittyvä kehu josta ei koskaan seuraa palkkaa ja sitten kehu jota saattaa seurata palkka. Näin ainakaan palkan odotus ei saa Priyaa huutamaan mutta minulla on olemassa myös kehu jolla voin taistella kisatilanteessa laamailua vastaan nostamalla hieman turhaumaakin Priyalle.

Kuva: Jenny Söderlund


Priyalle tehtiin myös häiriköntiä perusasennossa. Riitta ehdotti parin viikon kokeilua jossa katsoisin että alkaako Priya nostamaan virettä ja petraamaan häiriöiden esittämisestä. Minulla on hieman skeptinen olo siitä koska Prillikselle on häiriöitä kyllä tehty ja se ei ole mielestäni vastannut häiriöharjoitteluun skarppaamalla erityisesti. Aioin kuitenkin antaa idealle mahdollisuuden ja teen pari viikkoa häiriköintä tehostettuna. Häiriköintiä pitäisi tuoda ensin perusasentoon, sitten liikkeiden väleihin, kehään tuloihin ym. Riitta painotti että Priyan tapauksessa häiriöitä ei aluksi liian lähelle koska se Riitankin mielestä hieman ahdistui jos vieras ihminen tunki liikaa iholle. Häiriön tulisi Priyan kanssa myös vaihdella säännöllisesti koska se tottui nopeasti samana toistuviin häiriöihin.

(Ja sitten se miksi paisuin ylpeydestä: sain kehua palkkauksestani.)

Kuva: Jenny Söderlund

Popan kanssa menin Pekan eteen. Kysyin häneltä yksikertaisen kysymyksen: " mitä sinä teet pennun kanssa?" Sieltä alkoi sitten tulla harjoituksia kuin kaupan hyllyltä. Popa pääsi maistamaan vähän kaikkea pienissä määrin.

Aloitimme kaukoilla. Pekka kertoi tekevänsä kaukojen vaihtoja alusta asti jotta koiran kroppa oppii oikeita liikeratoja. Näytin ne alkeet mitä ollaan sähelletty jo Popan kanssa ja näyttivät kuulemma hyvältä.

Sitten teimme käsitargettia vähän joka suunnasta ja perusasennossa. Seuraamista teimme myös hieman imuttamalla. Popa sai kehuja hyvästä takapäänkäytöstä. Pivottitreeni paistoi siis läpi pyllyn pyörityksessä. Popa pääsi maistamaan myös hieman ruutuun juoksemista lelun perässä ja luoksetuloa (jossa Popa ei äännellyt kun avustaja vei sen poispäin minusta, Popa on saattanut kerätä itselleen paineita kun minä jätän sen ja se purkautuu haukkuna luoksetulossa).

Sitten niihin harjoituksiin jotka olivat meille hieman vieraampia. Pekka halusi työstää pentua vuorotellen namilla ja lelulla, jotta se oppii vaihtamaan eri palkkausalueelta toiselle. Hän halusi tehdä tämän nimenomaan työskentelyn kautta, ei erillisenä tehtävänä niinkuin me olemme tehneet jotta koira oppisi oikeasti työskentelemään molemmista palkoista eikä vain vaihtamaan niiden välillä tehtävänä (eli leikkii vain koska saa namin).

Puhuimme myös sosiaalisesta palkasta ja sen rakentamisesta. Popa tarjosi perusasentoa, siinä rauhallinen kehu ja sitten vasta palkka. Pekka oli samaa mieltä kuin Piia meidän kouluttajakoulutuksessa siitä että Popalle ei liian railakasta kehua vaan rauhallinen kehu riittää.

Seuraavaksi harjoittelimme "tokopönötyksen" kouluttamista positiiviseksi. Pennulle siis opetetaan että passiivisena tokoseipäänä seisovan ohjaajan luokse kannattaa ladata ihan täysiä. Tätä tarvitaan jatkossa kehässä useassa kohdassa luoksetuloissa ja noudoissa. Teimme harjoitusta jossa jätin Popan avustajalle ja lähdin lelua heilutellen kävelemään poispäin. Käännyin ympäri ja otin tokopönötysasennon. Silloin avustaja päästi pennun irti ja minä vapautin sen palkalle. Kun harjoitusta on toistettu jonkin verran hallilla niin sitä voi kokeilla ihan luonnossa. Lenkin varrella ottaa tokopönysasennon ja katsoo mitä tapahtuu. Palkkaus heti jos koira juoksee railakkaasti kohti.

Lopuksi teimme vielä noutoa. Poppana ei ole tehnyt noutoa kapulalla vaan kaikella muulla mahdollisella. Pekka halusi että teemme kuitenkin noudon kapulan kanssa jotta pennulle tulee alusta asti kapulasta "rahaa jolla saa ostettua jotain hyvää" eikä itsessään "sitä hyvää". Heitin kapulan ja pentu perään. Kun se tarttui kapulaan niin palkkasana ja palkkaus luokseni lelulla. Pekka teetti meillä heti noudon perään luoksetulon kapulan ohi jotta korostimme vielä kapulan mitättömyyttä hauskana vempeleenä.

Kuva: Jenny Söderlund
Pieni mustavalkoinen oli aivan järkyttävän pätevä. Eräs katselijoista sanoi sitä oikeutetusti lapsineroksi. Sellainen se on, mamman oma neropatti ja luokan priimus. Ei taaskaan häirinneet häiriöt tai uusi halli kun sillä on se hommat, ruuat ja lelut. Tuli oikein hyvä mieli kun kuulin tekemisestämme kommentiksi että me näytetään Popan kanssa onnellisilta yhdessä. Mielestäni tää on jotain niin hienoa. Aivan mahtavaa jos hyvä fiilis ja meidän molempien rakkaus yhteistyötämme kohtaan näkyy ulospäin. Parempaa palautetta en olisi voinut toivoa.

Pakko vielä kehuskella itseäni vaikka se ei kuulu suomalaisiin yrmyihin tapoihin (vaikka edes sen takia että voin lukea tämän silloin kun mieli on maassa). Sain molemmilta kouluttajilta hyvää palautetta selkeästä ja hyvästä palkkauksesta. Annan siihen itseäni hyvin mukaan ja molemmat koirat vaikuttavat palkkaukseen tyytyväiseltä. Minulla on myös itselleni toimiva ja koiralle selkeä systeemi joka toimii meille loistavasti. "Kiss" lelun palkkasanani sai kyllä hieman huvitusta aikaan.

3 kommenttia:

  1. Popa oli hurrrrjan söpö ja kiltti pieni! Ihastuttava :) En kauheasti ehtinyt teidän tekemisiä nähdä, nopealla silmäyksellä molemmat koirat kuitenkin vaikutti tosi päteviltä. Hymyilytti Popan riemu Pekan treenissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Söpö se ainakin on mutta osaa kyllä olla pieni pirulainen. treeneissä se on kyllä hellyyttävän tosissaan :D

      Poista
  2. Pätevät koirut ja pätevä Milli. :-)

    VastaaPoista