torstai 6. lokakuuta 2016

Olipa kerran riiwiö Riitan treeneissä



Mulla oli tänään Riitan treeneissä mukana riiwiö. Popa on hieman koetellut arkielämässä lähiaikoina. Hihnakävelymme muodostuu tällä hetkellä siitä että kaheli kakara hyökkii napsimaan Priyaa, minua tai maassa lojuvia keppejä, lehtiä ja roskia. Tai sitten se roikkuu omassa hihnassaan tai Priyan niskanutuissa. Tai haluaa päästä ehdottomasti moikkaamaan kaikki vastaantulijat. Tai se se rynnii päättömästi ympäriinsä. Kaikki muu paitsi asiallinen jolkottelu kelpaa.

Tänään siis kun olin ensin saanut hermoromahduksen raahattuani hihnassa Priyan, Popan, häkit ja itseni pysäkiltä hallille, en odottanut treeneiltä mitään ihmeellistä. Popalla ei ollut kummoisia pisteitä puolellaan ja olisin voinut myydä sen ensimmäiselle vastaantulijalle. Bussissakin se keksi vihdoin että täällähän on ihmisiä. Ja koska tytteröisellä on mälsää niin se mielellään vähän moikkailisi kaikkia. Se jopa istui komentamaan huomiota erään mummon eteen.

Niin, siis Popan pisteet olivat treenien alettua niin matalalla että taas teki mieli tehdä siitä rukkaset. Näin treenien jälkeen olen taas sitä mieltä että en myisi tuota kultakimpaletta mistään hinnasta.

Tänään meillä oli kertaustunti ja katsoimme oikeastaan vaan vanhoja juttuja hieman eteenpäin. Ensin istumista. Istuminen on ollut meille pieni päänsärky. Se saatiin aikaiseksi houkuttelemalla koiraa namilla ylhäältäpäin. Kun koira siirtää takatassujaan mahan alle niin aluski naksu ja palkka tästä liikkeestä. Siitä pikkuhiljaa yritettiin saada aikaiseksi liikettä kasvatettua niin että koira "kerää takapuolensa ja kävelee istumaan etujalat paikallaan. Tämä on nopein tekniikka istua jäävissä. Popalle tämä oli päänsärky koska höselöllä ei ollut mitään käsitystä mitä sen takalajat tekivät. Se ymmärsi nopeasti että jalkojen pitäisi liikkua, mutta suunnassa oli hieman hakemista. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin kun sain kuin sainkin neidin tajuamaan harjoituksen idean. Kun Popa jotain tajuaa kerran niin se oppii sen. Tänään se tarjosi hienoja istumisia. Jatkoimme harjoitusta peruuttamalla itse hitaasti taaksepäin ja vedimme pentua namilla mukaamme. Siinä pentu tarjosi istumista samalla tekniikalla. Siitä naksu ja nami.

Sitten siirryimme maahanmenojen tarjoamiseen. Tämä on ollut toinen päänsärky (tässä vaiheessa te varmaan mietitte että miten ajattelen Popaa niin kultakimpaleena treenien jälkeen). Opetin Popan aluksi kaivamaan samalla kun se menee maahan. No tästä päästiin mutta nyt se tunkee syliin ja puree mennessään maahan. Sain ohjeeksi opettaa maahanmenon tarjoamisen makuualustalle kauas minusta jotta lähelläni olemisen käytös saataisiin tehokkaasti purettua.

Sitten siirryimme pivottiin. Popa on tehnyt lähiaikoina korekkeella vain perusasentoja joten sain heti sättimistä toisen puolen unohtamisesta. Täytyy tehdä Popasta koiratanssikoira ja opettaa molemmille puolille perusasento. Teimme tänään heikompaa kierrosta. Popa alkoi lopuksi hyvin hakea myös tätä "väärää kierrosta" vaikka minulla oli vaikeuksia palkkauksen kanssa. Otan nyt oikein haasteeksi opettaa myös toisen kierroksen jotta en tee pennustani (ja itsestäni) kieroa jo tässä vaiheessa.

Sitten siirryimme seuraamisen tarjoamiseen. Kävelimme ympäri kenttää ja kun pentu haki kontaktia vasemmalla puolella niin naks ja palkka seuraamiskohtaan. Popa on alkanut tarjota seuraamista hienosti. Aluksi se otti vähän häiriötä ympärillä pyörivistä siskoista, mutta kun ymmärsi että nyt tehdään tätä niin alkoi tarjota seuruuta muista välittämättä. Hieno pupsi!

Lopuksi käsitargettia. Tätähän Popa osaa paukuttaa. Riitta kysyi että olenko kellottanut targetit. Hän viittasi tuskaisiin treeneihin Priyan kanssa aikaisemmin kesällä jolloin tekemämme targetit kellotettiin. Minuutissa piti saada ainakin 15 toistoa. En koskaan Priyan kanssa päässyt edes lähelle tätä ja näistä kellotuksista tuli minulle melkoinen mörkö. Mainitsin möröstä Riitalle ja hän totesi vaan että kyllä tuo pentu helposti 15 toistoa tekisi tuohon tahtiin.

Sitten siihen miksi tuo pentu on niin kultakimpale. Se tekee mun kanssa vaikka kentällä hilluu samaan aikaan ihmisiä ja siskoja, taustalle kuuluu pauketta ja haukkumista. Se tarjoaa aktiivisesti toimintoja ja on kiinnostunut siitä mitä haluan opettaa. Se lähtee aina mukaan mun hullutukseen, leikkii mun kanssa ja syö naminsa. Sille on ihan sama saako se lelun palkaksi vai namun, jopa mun hullutus riittää. Se haluaa tehdä hommia just mun kanssa siellä kentällä eikä kenenkään muun. Yksikään aikaisemmista koiristani ei ole keskittynyt noin hyvin tai ollut noin motivoitunut tuon ikäisenä. Kaiken lisäksi se on sopivasti hullu ja tykkään siitä juuri tuollaisena.

Lopuksi video siitä kun Priya tunnistaa pilttipurkeista eukalyptyksen tuoksun ja ilmaisee sen. Priya on ollut tässä luonnonlahjakkuus.






3 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus! Mulle jäi vaan vähän epäselväksi tuo istumistekniikka jäävässä istumisessa, niin osaisitko vielä tarkentaa, mitä sä siis tarkoitit? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://www.youtube.com/watch?v=hBOwp90hUPo

      Tuossa videolla kohdassa 1:27 Popa tekee kaksi tälläistä istuista. Eli koira istuu etutassut paikoillaan :)

      Poista
    2. Kiitos paljon, tuo selvensi! :)

      Poista