torstai 6. lokakuuta 2016

Olipa kerran Popa moodista Priya moodiin ja takaisin




Punanuttu korkkasi eilen talvikauden valmennusryhmässä. Jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin Priyan kanssa treenaaminen on tuntunut viime aikoina tosi raskaalta. Jotenkin sitä kuvitteli ennen Popaa että kun on kaksi koiraa niin sitä treenailee iloisesti niiden molempien kanssa vuorotellen eikä kummallekaan tule "liikaa hommia". "Tuntihan on helppo jakaa kahdelle koiralle." "Motivaatio kasvaa kun koirat joutuvat kilpailuasemaan keskemään." Nämä ovat lainauksia viattomalta ja tietämättömältä minulta ajalta ennen Popaa.

Totuus on että oman rytmin muuttaminen "koirasta koiraan" on tosi vaikeaa. Tällä rytmillä tarkoitan sitä miten olen sen koiran kanssa kentällä, miten leikin sen kanssa, miten reagoin tiettyihin juttuihin, kuinka nopeasti liikun, mitkä ovat meidän "omia juttuja" siellä kentällä. Priya ja Popa ovat koulutettavuudeltaan kuin yö ja päivä. Ne eivät pidä samoista jutuista. Jos nostatan Popaa samalla lailla hillumalla kuin Priyaa niin minulta tulee pian verta peukalosta ja takin hiha on riekaleina (tämän huomasin aika nopeasti). Priya ahdistuu jos leikin liian rajusti sen kanssa ja Poppana oikein vaatii rajua leikkiä. Koko olemukseni pitäisi siis uuttua jotta molemmat koirat saavat sen ohjaajan mitä tarvitsevat.

Luulen että opin tämän vaihtamisen "Priya moodista" "Popa moodiin" ja takaisin ajan kanssa. Tällä hetkellä se vain ei luonnistu minulta ollenkaan. Treeneissä otan Popan ensin kentälle ja leijailen pilvissä, sitten vaihdan koiraa ja alan katson kelloa, että milloin kehtaan vaihtaa takaisin Popaan. Priya ei saa minulta tällä hetkellä sitä 100% tekemisen iloa jota annan Popalle. Tämä on hieman julmasti sanottu. Priya on minulle korvaamaton ja rakas. Olen vain Popan kanssa saanut maistaa sitä miltä tuntuu se että koira oikeasti haluaa olla kanssani kentällä ja janoaa oppia uusia asioita. Priya EVVK asenne maistuu hieman puulta. Kuvittelin ennen Popaa että pennun tulo vaikuttaisi Priyan motivaatioon piristävästi. Se joutuisi kilpailutilanteeseen toisen koiran kanssa minun huomiostani. Tämä ei ole vielä ainakaan tapahtunut. Ihan sama EVVK Priya minulla on kuin aikaisemminkin. Vaikka se on koko syksyn kulkenut treeneissä mukana vain maskottina tai päässyt tekemään muutaman hassun toiston kentälle. Se antaa silti samaa asennetta kuin ennenkin. Tällä hetkellä valeraskaana se on vieläkin ärsyttävämpi kuin normaalisti.

Takaisin valmennusryhmään ja eilisiin treeneihin. Jos tätä ryhmää ei olisi niin jättäisin Priyan varmasti tauolle tokosta hetkeksi aikaa. Onneksi säännöllinen ryhmä pakottaa minut treenaamaan ja löytämään tekemisen ilon jälleen myös Prilliksen kanssa.

Treenasin ensin tunnin Popan kanssa ennen Priyan treenien alkua. Poppelsson teki erilaisia noutojuttuja ja käsitargettia häiriössä.

Riitan tunneilla ollaan Priyan kanssa tehty käsitargettia niin että koiran tulee suorittaa tehtävää vaikka sitä ärsytetään palkalla samaan aikaan. Ajattelin että bordercolliella on suuri riski jäädä silmällään kiinni liikkuvaan leluun joten otin harjoituksen mukaan "to do" listalle. Tein ensin nameilla niin että Popa tarjosi käsitargettia ja heilutin nameja avoimessa kädessä sen vieressä. Mustavalkoinen jäi tasan kerran kiinni liikkeeseen. Keskeytin tuijotuksen tönäisemällä sen liikkeelle, Popa haukahti kiukkuisesti ja palasi targetin pariin. Sillä syttyi ilmeisesti lamppu päässä koska loput toistot se tarjosi targettia vaikka kuinka yritin huitoa namikättäni. Leluakin sain paiskoa ja heilutella oikein olan takaa ja neiti vaan pystyi irtoamaan siitä targetille. Olen ihan ihmeissäni.

Sitten siirryttiin lelunoutoon. Popa on alkanut vaihtaa kuollutta lelua elävään leluun jo aika kivasti. Voittamansa aarteen se haluaa edelleen omia ja tämän kanssa saa vähän vielä tehdä töitä. Otin nopeita nostoja myös tunnarikapulalla niin että Popa leikki, keskeytin leikin ja odotin että se käy nostamassa kapulaa, sitten leikimme taas. Popalla välähti tämäkin aika nopeasti ja se kävi sujuvasti nostamassa kapulaa saadakseen leikin jatkumaan.

Sitten Priyan valkkutreeneihin. Päätin hyödyntää jännitykseni uudessa ryhmässä ja tein kehääntuloja ja liikkeiden välejä. Priyaa ahdisti samaan aikaan kentällä treenaava musta koira joten se harhaili hieman. Harhailuun puutuin ja otimme liikkeen aina alusta. En osannut ollenkaan leikkiä Priyan kanssa joten tyydyin heittelemään sille lelua palkaksi.

Tämän jälkeen teimme muutaman kierron piristykseksi. Toisella kierroksella otin tunnaria ja kaukoja. Tunnari sujui neitoselta tosi hyvin häiriöstä huolimatta. Siitä on kuoriutunut minun suosikkiliikkeeni Priyan kanssa. Kaukoissa kokeilin takapalkkaa koska Priya nyki hieman eteenpäin ja se toimi neitoselle oikein hyvin.

Toivottavasti saisin tämän ryhmän avulla treenaamisen myös punanutun kanssa rullaamaan!

8 kommenttia:

  1. Tuo moodien vaihtaminen ei todellakaan ole helppoa! Ihan jo arjessa omien koiruleiden kanssa havaitsin, että se mikä esimerkiksi oli toiselle koiralle sopiva huomautus vetämisestä oli aivan liian raju toiselle (ja nyt ei tarkoiteta fyysistä voimaa). Tämän takia jouduin hankkimaan aikoinaan tarpeeksi erilaiset hihnat Eddielle ja Ferolle, että osasin reagoida oikein, jos hihna kiristyi ärsyttävästi. Ei ole helppo omistaa temperamentiltaan ja kovuudeltaan täysin erityyppisiä koiruja :) Enkä ole edes läheskään vakuuttunut löytäneeni Gatsbyllä varmuudella toimivaa Käpymoodiakaan vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelua ei helpota yhtään se määkään ole löytänyt täysin toimivaa Priya moodia :D

      Poista
  2. Voisko Priya vaistota sun asenteen ja sen takia treeni ei luista? Ahdistui toisesta koirasta? Mitä! Onko ennenkin ollut tollaista? :-O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan Priyan kanssa tekeminen on ollut samanlaista, ei siinä ole mitään uutta :D Joskus se toimii hyvin ja joskus ei ollenkaan. Nyt valeraskaana se ei toimi ollenkaan. nyt kun "tiedän paremmasta" niin tuntuu vaikealta tapella Priyan motivaatiopulan kanssa. Ennen jaksoin paremmin :D No kyllä se taas muuttuu paremmaksi Priyankin kanssa kun kun vaan treenataan ja opin vaihtelemaan koirien välillä sujuvammin. Prii on kyllä kotona tehnyt tosi pätevästi noseworkkiä <3 Toko ei vaan ehkä ole sen laji.

      Poista
    2. Tuota toisista koirista ahdistumista meinasin. En ole itse tiennyt/nähnyt ja sillä mietin olisiko voinut vaistota, että omistajaa ei oikein huvittaisi. Onneksi lajeja on monia ja nyt kahdella koiralla niitä voi ehkä jakaa. Tsemppiä teille ja rapsutuksia ihanalle Priyalle <3 Toivottavasti into löytyy Pri-treeneihin, tsemppiä!

      Poista
    3. Tuota toisista koirista ahdistumista meinasin. En ole itse tiennyt/nähnyt ja sillä mietin olisiko voinut vaistota, että omistajaa ei oikein huvittaisi. Onneksi lajeja on monia ja nyt kahdella koiralla niitä voi ehkä jakaa. Tsemppiä teille ja rapsutuksia ihanalle Priyalle <3 Toivottavasti into löytyy Pri-treeneihin, tsemppiä!

      Poista
    4. Aa, joo Priyaahan ahdistaa välillä vähän kaikki :D Se on sellainen herkkäsielu. se näkyy sellaisena vilkuiluna. Ei ihan luota että vieras koira ei karkaa luokse ja sitä pitää "pitää silmällä". Ei kykene ihan toimimaan täysillä. Unohtaa sen sitten kun huomaa että tuo pysyy oman mammansa kanssa ja me ollaan täällä Millin kanssa :) Tutut koirat ei haittaa mutta erityisesti mustat vieraat koirat ovat paha häiriö aluksi. Pääsee se siitä yli nopeasti sitten. Kiitos tsempeistä! Eiköhän se tästä vielä iloksi muutu :)

      Poista
  3. Vaikka mulla on suht samanoloiset koirat niin kyllä eilen taas tuli pieni kulttuurishokki tokossa, kun ensin teki tunnin Voltin kanssa ja sitten haki autossa muhineen Pörrin tilalle. Hitto että Pörri oli pieni sähikäinen tuumailevaan virkamieheen verrattuna. Pörri ehtii tarjota 10 asiaa siinä ajassa, kun Voltti vielä miettii. :)

    Priya taitaa olla ihan tyytyväinen, että Popa juoksuttaa sinua etkä sinä Priyaa. ;)

    VastaaPoista