lauantai 15. lokakuuta 2016

Olipa kerran Popa hidastettuna

Varoitus: tämä postaus sisältää täysin hyödytöntä korkealentoista lauantai-illan pohdintaa ja kaksi lyhyttä videota maailman hienoimmasta pennusta.


Olen tänä talvena kurssilla joka on tarkoitettu seuramme kouluttajille. Opettelemme siellä koulutustaitoja suunnittelemalla treenejä, seuraamalla treenejä ja miettimällä kinkkisiä kirjallisia tehtäviä. Niin ja tietysti treenaamalla itse. Meillä oli tänään ensimmäiset käytännön treenit tämän ryhmän kesken. Kouluttajamme toimii Piia Karinen.

 Ennen tätä koulutusta Priya pääsi ensin tekemään hieman omia juttujaan. Sain sille koepaikan katsottua ja tämän uskalluksen jälkeen treenimotivaatio punanutun suhteen on nostanut taas päätään. Ajattelin kerrankin mennä kokeeseen vailla mitään ennakko-odotuksia tai toiveita. Minulla on lahjakortti joten en menetä mitään jos menen kokeilemaan. Koe on tutussa hallissa ja siinä tuttujen treenikavereiden ympäröimänä ei ehkä niin haittaa vaikka kaikki ei menekään ihan putkeen.

Tästä jatkoin suoraan Popan kanssa tähän kouluttajakoulutukseen. Olin täysin Priya-moodissa ja astuin kentälle täydellä räjähdyksellä. Jotenkin en yllättynyt esityksemme yhteydessä meille tuli puhe haukkumisesta ja napsimisesta. Treenien teema oli vahvisteet ja kuinka reagoida niin että koira ei saa vahvisteita joita emme halua sen saavan (esim. lattian nuuskiminen). Ykkösenä minun listallani tässä asiassa on Popan napsiminen. Sain reagointiohjeeksi jähmettyä paikoilleni kunnes neitokainen rauhoittuu. Kaikki kiva siis seisahtuu kun epätoivottava käytös ilmenee. Seisahtuminen pitäisi tulla jo siinä vaiheessa kun Popa haukahtaa koska sen kiehuminen lähtee käsistä jo siinä vaiheessa. Ei se saa aikuisenakaan haukkua vastauksena sosiaaliseen palkkaani.

Toinen "lääke" tähän ongelmaan olisi se että että rauhoitan käytöstäni itse. Minun tämän hetkinen ajatukseni sosiaalisesta palkasta on "nupit kaakkoon ja täysii". Popa ei tarvitse ihan tälläistä tulitusta. Harjoittelu tulisi siis aloittaa rauhallisemmasta kehumisesta sillä tasolla jolla Popa on aktiivinen mutta ei ala vielä haukkumaan. Kun tämä onnistuu niin sitten voimme kokeilla hiljaista ja asiallista suhtautumista kehuihin vaikka vedän vähän nuppeja kaakkoon.

Tämä koulutus oli taas aikamoinen aivopähkinä. Reagoit myöhässä, naksuttelet myöhässä, olet myöhässä... Onneksi sain kouluttajaltamme kannustavaa palautetta että Popsotin on tosi nopea ja tottakai minulla kestää aikaa päästä sisälle sen kouluttamiseen. Minun täytyy kuitenkin varoa etten tee siitä hidasta sillä että Popa oppii peesaamaan minua vaan pyrin pakottamaan itseni nopeammaksi Popan rytmiin.

Treenien jälkeen minuun iski sisäinen pohdiskelija. Olen aina ollut sitä mieltä että "parhaat asiat eivät ole niitä joita haluamme vaan niitä joita tarvitsemme." Tämä on ollut se ajatus jolla olen jaksanut vääntää Priyan kanssa silloinkin huonoimpina aikoina kun lähdin treenikentältä itkien kotiin.

Kehittyäkseni paremmaksi kouluttajaksi tarvitsen Priyan. Priya opettaa minulle irtoamista omasta kuorestani ja hulluttelun jaloa taitoa. Se opettaa minulle kaiken koiran motivoinnista, treenien suunnittelusta ja rytmittämisestä. Olen Priyan kanssa saanut myös itselleni rohkeutta ja itseluottamusta sekä huomannut että olen sitkeä ja ahkera näin halutessani. Tuo punainen hassu hymytyttö jaloissani on minulle kultaakin arvokkaampi opettaja ja sen kautta olen saanut elämääni niin paljon sisältöä.

Joskus viime keväänä keskustelimme ystäväni kanssa millaisen koiran tarvitsen seuraavaksi jotta se omalta osaltaa opettaa minua eteenpäin. Päädyin siihen että minua haastaisi eniten nopea koira joka liikkuu kun elohopea ja oppii nopeasti eikä näin anna virheitäni anteeksi samalla tavalla kuin Priya. Ja mitä kohtalon käsi tarjoilee minulle: juuri tälläisen koiran. Popa on jo nyt 15vko nopea liikkeissään ja vieläkin nopeampi päänsä sisältä.

Tämä on haaste jonka otan ilomielin vastaan.

Tässä pienen elohopean treenipätkiä tältä päivältä. Ensimmäisessä seuraamista ja toisessa kisaamista lelulle ja kutsumista toiseen leluun. Kuvasin nämä koska halusin katsoa tuota lelulle syöksymisen tekniikkaa hidastettuna, tuleeko sieltä pomppuloikkaa lelua kohti.






Tykkään tästä pennusta ihan hurjasti. Joka treenien jälkeen enemmän. Toivon että pystyn olemaan sille se ohjaaja jollaisen se ansaitsee.

2 kommenttia:

  1. Kuule, sä oot sille just täydellinen ohjaaja jos jaksat rakastaa sitä aina sellaisena kuin se on, ja tarjota sille tekemistä ja touhua :) Älä ota paineita siitä että sun pitäisi olla täydellinen, koira se vaan on ja se hyväksyy sut just sellaisena kuin sä oot, teillä on hieno matka edessänne! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana nimike tuo "elohopea"! :D Ja itse myös nopean koiran ohjaajana rupes ihan hymyilyttää tuo "myöhässä, myöhässä, myöhässä" - niiiin tuttua :D Liian yleinen kaava meillä on olla myöhässä ja sitten kun koittaa ennakoida, niin koira tekeekin jotain ihan älöä ja saakin palkan sitten siitä :D Toivon, että harjotus tekee mestarin tässä hommassa..ja mieluiten ennen kuin koira on eläkkeellä! :D

    VastaaPoista