maanantai 5. syyskuuta 2016

Olipa kerran Tuire Kaimion luento

Perjantai-ilta suhahti Tuire Kaimion luennolla. Tässä postauksessa pohdin jotain luennolla läpikäytyjä asioita omin sanoin. Tuikun luennot ovat kyllä aivan super mielenkiintoisia. Hänellä on kouluttamiseen erilainen näkökulma kuin meillä perus koiraharrastajilla. Luentojen sisällön kääntäminen tavallisen koiraharrastajan käyttöön vaatii hieman omaa ajattelua, mutta sieltä saa ongittua aivan mahtavia ajatuksia omaan tekemiseen. Tässä postauksessa yritän avata jotain omiani. Huomatkaa että luennon sisältö on mennyt minun pääni läpi joten lopputulos on sen mukainen.

Tiia oli myös tehnyt luennosta hyvät muistiinpanot.

Motivointi ja koulutus
- Ajatuksia Tuire Kaimion luennolta 2.9.2016

Kuva: Jenny Piittinen

Mitä koira haluaa?

Olen aikaisemminkin sanonut, että vaivun tämän kysymyksen parissa syvälle johonkin omiin oletuksiina ja tylsiin uskomuksiin. Välillä huomaan ajattelevani että ei koira voi palkkaantua muusta kuin ruuasta tai satunnaisesti siitä kaupan kalleimmasta söpön värisestä pörrölelusta. Tosiasiassa palkka on sitä kaikkea mitä koira haluaa

Tuikku kehotti tarkkailemaan omaa koiraa ja kirjoittamaan ylös kaiken mistä se pitää, myös sellaiset joista emme itse niin välitä. Popa esimerkiksi rakastaa vessaharjaa. Voimme yrittää kääntää näitä meille epämiellyttäviä asioita jollain lailla omaksi eduksemme tai keksiä niistä koulutuksessa hyväksyttävämmän version. Sivuhuomautuksena tähän että en aio kuljettaa jatkossakaan vessaharjaa treeneissä mukana. 

Tarkkailuni perusteella Popa 9,5vko tykkää esimerkiksi: ihan kaikesta mikä liikkuu, pienistä kivistä (se sylkee niistä suustaan lattialle ja jahtaa niitä), materiaaleista jotka upottavat vähän sen tassujen alla, siitä että puhallan sitä kohti ja höpsöttelen, kaivaa, silputa, hypätä tassuilla kohti jotain, syödä (erityisesti pehmeitä ja ällöttäviä ruokia), juosta, omia lelun, päästä Priyan tai jonkun muun kivan koiran tai ihmisen luo, kantaa vessaharjaa, tuijottaa variksia, silputa paperia, nuuhkia maata, tonkea mutaa.. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Näitä kaikkia pystyn käyttämään hyödyksi koulutuksessa. 

Kun lista koiran mielihaluista on valmis niin ne laitetaan tärkeysjärjestykseen. Tässä kannattaa käydä läpi erilaisia leluja ja erilaisia nameja. Jos koira saisi valita ottaisiko se nakkia vai makkaraa? Onko hajun nuuskiminen mieluisampaa kuin nami? onko pallon perään juokseminen kivempaa kuin vetoleikki? 

Lista todennäköisesti elää tilanteesta toiseen, mutta se on silti jonkinlainen selkäranka koiran mielihaluista. Listan kärkipään jutut olisi Tuikun mielestä hyvä säästää vaikeisiin tilanteisiin. Jos käyttää näitä "huippupalkkoja" ihan arkisissa jutuissa niin sinulle ei jää minkäänlaista varaa nostaa palkan arvoa jos tilanne käy vaikeammaksi.

Monipuolinen palkkapaletti

Samasta syystä palkkapaletti kannattaa pitää monipuolisena ja vaihtelevana. Torstain treeneissä Riitta kehotti meitä palkkaamaan pentua monipuolisesti ja keksimään koko ajan uusia tapoja leikkiä sen kanssa jotta se oppii palkkautumaan monista asioista. Tuikku puhui saman asian puolesta. Sosiaalistamiskauden aikana kannattaa näyttää pennulle erilaisia tapoja leikkiä ja palkkautua. Pennun lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluva kiinnostus siihen mistä toinen koira on kiinnostunut yhdistyy myös ihmiseen ja pentu on luonnostaan kiinnostunut leluista josta ihminen kiinnostuu. 

Olemme Popan kanssa yrittäneet venyttää leikkimisen käsitettä. Olemme kaivaneet yhdessä kuoppaa, leikkineet hippaa ja silppuneet paperia. Olen kutittanut Popaa mahasta ja puhaltanut sitä kuonoon. Olemme leikkineet roskilla, rasvapurkilla, naksuttimella, pullolla, kolinapurkilla sekä paljon myös 
ilman lelua.

Kuva: Jenny Piittinen

Palkkasanat

Luennolla tuli ilmi mielenkiintoinen ajatus erilaisista palkkasanoista. Palkkasana tuo koiralle tietyn oletusarvon siitä mikä palkka on. Lelua edeltänyt palkkasana saa yksinään koiran nousemaan saalitusmoodiin ja ruokaa edeltävä saa sen kuolaamaan. Palkan odotus eli ehdollinen vahviste vaikuttaa aivoihin eri lailla kuin pelkkä palkan saaminen (dopamiinin vs. serotoniin vaikutus). Joskus oletusarvo käy liian suureksi ja palkkasanan kuuleminen saa koiran kilahtamaan eikä se pysty keskittymään. Tälläisissä tapauksissa palkkasanan voi yrittää ottaa pois jos tehtävä sallii sen ja palkka vain ilmestyy ja palkkaustilanne rauhoittuu vähän. Eri tavoilla tuleville palkoille voi myös ehdollistaa oman sanansa. Paikaltaan maasta napattava pallo aiheuttaa erilaisen tunnereaktion kun lentävä pallo. 

Tuikku esitteli ajatuksen myös siitä että ympäristöpalkoille (esim. nuuskiminen) esitettäisiin oma palkkasanansa. Tämän opettamiseen hän esitteli harjoituksen jossa annetaan koiran nuuskia hajua ja kun tämä on itse valmis luopumaan siitä, annetaan namin palkkasana ja palkataan koira namiin. Tämän jälkeen annetaan nuuskimisen palkkasana ja koira voi jatkaa nuuskimista. Näitä kahta vuorotellaan kunnes koira pystyy vaihtamaan nuuskimisen namiin ja toisinpäin. Koiraa voi tämän jälkeen palkata vapauttamalla sen nuuskimaan hajua. 

Tunne-ehdollistuminen

Tuikun työ on mielenkiintoista koska hän ei vain opeta eläimille käytöksiä vaan niiden pitäisi "näytellä tiettyä tunnetilaa". Eläimen pitäisi kulkea rauhallisesti huoneen poikki ja juosta sitten kiihtyneenä toiseen suuntaan. Tunne-oppiminen näyttelee siis isoa osaa tälläistä koulutusta. Omassa lajissani tokossa tunne-oppiminen on myös omalla tavallaan tärkeää. Jos ajatellaan että koiran pitää suorittaa liikkeet tietyssä mielentilassa ja vaihdella tätä mielentilaa liikkeiden välillä (esim. Ruutu ja tunnari). 

Vahvisteen laatu vaikuttaa siihen millaisen tunnetilan koira oppii liikkeeseen. Jos sama tehtävä opetetaan käyttäen erilaisia vahvisteita, lopputuloksena voi olla aivan erilainen suoritus. Eri palkkaustyyleistä tehtävään voi tulla myös palkalle tyypillisiä käytöstapoja. Jos esimerkiksi kuonokosketus targettiin on opetettu namilla, siihen saattaa tulla syömiseen liittyvää käytöstä tai jos lelulla niin saalistaiseen liittyvää käytöstä.

Tunne-ehdollistuisen vuoksi erilaisilla tilanteilla, ohjaajan eleillä, palkkasanoilla, käskyillä ym. voi olla ennalta opittu tunnetila joka syttyy tilanteessa. Myös vihjeet ja käytös itse laukaisevat tunnetilan koirassa. Jos esimerkiksi ruutuun koira on palkattu aina pallolla, ruutuun juokseminen laukaisee palloon liittyvät tunnetilat koirassa.

Tunne-ehdollistumisen vuoksi palkkapaletti kannattaa pitää laajana jotta opetettavaan liikkeeseen pystyy hakemaan oikeanlaista palkkaa.

Keskittyminen

Tuikun luento muistutti koulutustekniikan tärkeydestä. Se on kaiken selkäranka. Jos ohjaajan koulutustekniikka on epäpuhdasta tai epäselvää, koira väsyy koulutukseen nopeasti ja sillä ilmenee keskittymisongelmia. Tuikku muistutti että ongelmien ilmetessä kannattaa ensimmäisenä katsoa peiliin ja miettiä oliko oma tekniikka kunnossa. Videoimalla kouluttamistaan voi saada vihiä omista pakkoliikkeistään ja yrittää saada itseään kiinni kaiken maailman virheistä. 

Leikkiminen

Älä katso sitä miten muut leikkivät koiriensa kanssa vaan tutustu siihen miten sinun koirasi haluaa leikkiä. Leikkimistä on montaa erilaista tyyppiä. Luennolla kehotettiin tarkkailemaan sitä miten eri leikkityylit vaikuttavat koiraan. Eri tyylit on myös hyvä laittaa rankingjärjestykseen parhaasta huonoimpaan ja kehittää tätä kautta vahvistepalettia.

Leikkiminen on tärkeää suhteen kehittymiselle! Minä en ainakaan tiedä mitään hauskempaa kun koirieni kanssa leikkiminen ja niiden kanssa höpsöttely.

Leikkimisessä Tuikku piti tärkeänä hyvän irrotuksen opettamista jotta ikävä irrottamistilanne ei väritä koko leikkiä. Irrottamista hän harjoittelee niin että kun koira luopuu lelusta itse, se saa uuden liikkuvan lelun tilalle. Koira oppii että irrottaminen on kannattavaa. 

Koiran on hyvä oppia myös se milloin ohjaaja ei halua leikkiä. Tuikulla oli käytössään "taukosignaali". Se voi olla mikä vaan, vaikka tietty hattu jonka ohjaaja laittaa päähänsä, käsien ristiminen, kännykän ottaminen esille.. Ideana on selkeästi kertoa koiralle hetki kun leikki loppuu ja alkaa. Taukosignaalia pidetään yllä kunnes koira rauhoittuu ja kun se on rauhoittunut, taukosignaali poistuu ja leikki aloitetaan uudestaan.

Saalistusleikeissä ohjaajan täytyy varoa sivuttaissuuntaista liikettä silloin kun lelu on koiran suussa. Turvallisuus ennen kaikkea. Samoin koiran roikottaminen ilmassa lelun avulla rasittaa koiran niskaa kohtuuttomasti. Leikin tulisi tapahtua niin että koiran niska pysyy vartalon tasolla ja kiskominen on edestakaista, 

Tuikku kehotti leikkimään leluilla saaliseläintä. Päätä vaikka että pörrölelusi on hiiri ja matki sen avulla hiiren liikettä. Miten hiiri liikkuu? Se ei hypi päättömästi paikasta toiseen vaan se kipittää suoraviivaisesti pakoon, sukeltaa ehkä ämpäriin ja pyristelee siellä. 

Koiran kanssa kannattaa leikkiä silloin kun sitä leikityttään. Pennun iltavillin voi ladata yhteen tiettyyn leluun, joka kaivetaan esiin vain iltavillejä varten. Myöhemmin tämä lelu tuo koirassa iltavillin esille tilanteessa johon halutaan pala tätä hullua hetkeä. 

Ruokapalkinnot

 Ruokapalkintoja on nopeampi ja helpompi käyttää kuin lelu tai ympäristövahvisteita. Uuden asian opettamiseen tarvitaan paljon toistoja lyhyessä ajassa joten nami sopii siihen usein muita vahvisteita paremmin. Ruokapalkkojakin on eri arvoisia. Häiriöttömässä tilassa ruuan ei tarvitse olla niin arvokasta kuin häiriössä treenatessa. Ei kannata opettaa koiraa "liian hyvälle" tässäkään tapauksessa vaan pitää ne superherkut takataskussa häiriöisempää ympäristöä varten. Koiraa ei kannata myöskään opettaa siihen että ruokaa saa vaikka kourallisen kerrallaan koska sen jälkeen se yksi napu voi tuntua "pettymykseltä".

Jos tehtävään halutaan erilainen tunnetila esimerkiksi lelulla niin vahvistetta pitää vaihtaa ajoissa ruuasta hurjaan leikkiin.

Tuikku varoitti siitä että koiraa ei saa pitää nälässä. Vaikka eläimen pitäisi olla treeneissä hieman nälkäinen niin koira huolestu jokapäiväisestä leivästä samaan tapaan kuin ihminenkin jos tuntee että siitä on puutetta. "Ruoka tulee talon puolesta, mutta herkut tulee ansaita." hän sanoi. Toki koiran omaa ruokaa voi ja pitääkin käyttää koulutuksessa apuna. Muutenhan me innokkaat naksuttelijat syöttäisimme koiramme muodottomaksi herkuista. Mutta kun koulutushetki on ohi niin koiran tulee saada ateriansa loppuun. Jos treenit eivät onnistu niin koiraa ei saa jättää ilman ruokaa ajatuksella "seuraavalla kerralla teet paremmin kun olet nälkäisempi."

Jos tilanne on liian vaikea eikä eläin syö niin ratkaisuna pitäisi olla tilanteen helpottaminen. Vahvistetta voi vaihtaa rankinglistalla ylemmäs joko ruokapalkkojen sisällä tai vaihtaa johonkin koiraa kiinnostavampaan vahvisteeseen (leluun tai ympäristövahvisteeseen).

Sosiaaliset vahvisteet

Koirilla on valmius oppia eri äänensävyjen merkityksiä. Todennäköisesti ymmärrys on opittua, tietystä äänensävystä on seurannut koiralle aina jotain hienoa tai ikävää. Joten pelkkä äänensävy ei yksinään riitä koiralle palkaksi tai rankaisuksi jos siitä ei ole ikinä seurannut mitään hyvää. Sosiaaliset vahvisteina voi käyttää sellaisia asioita joista koira pitää. Priya esimerkiksi rakastaa sitä kun saa hyppiä päälleni ja minä kehun sitä pyrähtäen vähän karkuun. Tämä toimii loistavasti vahvisteena Priyalle. Pelkkä silittely ja rauhallinen kehuminen puolestaan ei punanuttua paljon lämmitä.

Ympäristövahvisteet

Tämä on se oman koulutukseni harmaa alue. Tosiasiassahan kaikkea mitä koira haluaa voi käyttää vahvisteena. Nuuskiminen, toisen koiran/ihmisen luo pääseminen.. pelkästään jonkun asian aloittaminen on koiralle palkitsevaa. Sen ei tarvitse päästä vieraan koiran luo perille asti vaan pelkkä askel lähemmäs toimii palkintona. Koiran ei tarvitse päästä jahtaamaan citykania vaan pelkkä tuijottaminen on palkitsevaa.

Myös ympäristövahvisteita käytettäessä huomaa tunnetila jonka vahviste aiheuttaa. Sopiiko tämä harjoiteltavaan asiaan?

Motivaatio

Ensimmäiseksi: jos koiralle ei kelpaa mikään eikä se pysty keskittymään, tarkista ensin sen terveydentila ja oma koulutustekniikka.

Älä opeta koiraa liikaan hyvään jos vähempikin riittää. Jos todella hyvästä tulee koiralle arkipäivää niin paletista puuttuu liikkumisvara ylöspäin.

Opeta koira pitämään eri vahvisteista: "syö namia, saat lelun jota himoitsit", "leiki hetki niin saat ruokaa". Mieltymys johonkin tiettyyn palkkaan voi olla myös opittua ja tälläisen vaihtelun kautta vahvisteet vahvistavat toisiaan.  Koiralle voi myös opettaa että tietynlainen silitys, hymy ym. ele on hyvä asia ja tätä voidaan hyödyntää esimerkiksi kisatilanteessa. 

2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti ja hyviä ohjeita, jotka herättävät ajattelemaan. Täytyypä pitää näitä asioita mielessä sitten, kun oman koiran koulutushetket tulevat ajankohtaisiksi. :) Pitäisi itsekin toimertua osallistumaan tämmöisille luennoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Tuikku osaa asiansa ja on vielä todella miellyttävä ihminen jota on ilo kuunnella! :)

      Poista