perjantai 9. syyskuuta 2016

Olipa kerran tavoite joka oli kala

Tällä hetkellä istun äitini tietokoneella. Yllätin juuri pennun nakertamasta vierashuoneen sängyn reunaa (voi apua..) Kyläilymme syy on Jämsässä pidettävä Onnidog-tapahtuma. Huomenna ja sunnuntaina pakkaamme siskon kanssa neljä koiraa autoon ja ajamme Himokselle kokeilemaan erilaisia lajeja. Pääsemme maistamaan mm. vepeä, jälkeä, dopoa, noseworkiä, esine-etsintää.. Onneksi meillä on auto täynnä koiria minkä kanssa treenailla!



Nyt palaamme kuitenkin eileiseen päivään ja Popan seikkailuihin. Aamu valkeni meille jo 6:00 kun suuntasimme bussilla keskustorille hakemaan aamulypsyltä ämpärin. Lähinnä Joni halusi mennä aamulypsyä kuuntelmaan (ja hakemaan ämpärin), minä lähdin mukaan sosiaalistamisen vuoksi. Aamuinen kaupunki ei ollut vielä täysin hereillä joten täysi annos keskustoria jäi tällä kertaa saamatta. Popa sai kuitenkin kuunnella ääniä ja seisoskella keskellä ihmisvilinää.

Tämän jälkeen suuntasimme leikkimään Metka-siskon kanssa. Tytöt saivat hyvät painit aikaiseksi. Tapahtumarikkaan aamun jälkeen Poppis kävi kuorsaamaan ja minä karkasin luennoille. Kun pääsi oli ladattu täyteen tietoa kirjallisuustieteen tutkimusmenetelmien ihmeellisistä asioista niin palasin kotiin riehuvan pennun luokse. Akut ladattu ja taas matkaan.

Minulla oli mukanani rinkka, kaksi häkkiä ja kaksi koiraa. Kantamusteni kanssa raahauduin hallille. Voitte kuvitella että oli mielenkiintoinen matka. Vuorossa oli Riitan penturyhmän toinen kerta.

Riitta aloitti kevyesti kysyen että mikä on meidän tavoitteemme vielä tämän vuoden aikana. Yllättyneenä totesin vastauksen tyyliin: "meidän tavoite on kala. Koska hauki on kala." Myöhemmin ajatellen asetin omassa päässäni tavoitteeksi sen että me pidämme hauskaa. Ilman mitään paineita opettelen tuntemaan Popaa paremmin, vahvistan sille aktiivisuutta ja pidetään hauskaa. Langetin myös tavoitteen omille kouluttajantaidoilleni ja niiden kehittämiselle.

Aloitimme häkkileikillä. Popa tarjoaa häkkiin menoa jo aktiivisesti joten se sai lisätehtävän häkin kanssa. Harjoittelimme luopumista tehtävän sisällä. Menemällä häkkiin sisälle Popa saa palkat esille avoimelle kämmenelleni. Jos se odottaa hetken häkin sisällä eikä rynni heti ulos niin palkkaan sen. Aluksi Popa rynni kauheaa kyytia kohti kättä. Tässä tapauksessa käsi meni piiloon kunnes koira taas tajosi häkkiin menoa. sitten se tuli taas esille.

Toisena harjoituksena teimme kosketusharjoitusta. Koiran kanssa röhnötetään lattialla. Kun Popa kosketti minua niin merkkasin sen ja palkkasin niin että ruokaa saadakseen sen pitää kiivetä minua päin. Popa tarjosi aika iloisesti kunnon tasajalkapompuja minua päin ja kapusi taitavasti namia hakemaan. Harjoituksen idea on opettaa koiralle että ohjaajan kosketus on hyvä asia. Se aloitetaan harjoiteuksella joka vaatii koiran aloitetta.

Sitten teimme pivottia. Pivotti on tämä suosituksi tullut takapäänkäyttöharjoitus jossa koira pyörii alustan päällä etutassut alustalla. Pivotin kautta voidaan sitten tulevaisuudessa rakentaa perusasentoa hyvällä tekniikalla. Tällä hetkellä ainakin minä kohtelen sitä vielä vain hauskana temppuna. Popa on tehnyt jo jonkin verran pivottia ja on siinä vaiheessa harjoittelua että olen saanut ongittua esiin muutamia askeleita takapäällä. Olen saanut liikkeen aikaiseksi säätelemällä kulmaa josta koira tulee alustalle. Heitin popalle aina namin niin että se palaa namilta uuteen toistoon siitä suunnasta missä minä seison. Näin se päätyy alustalle takamus vähän minua päin. Siitä suivaantuneena se käätyi alustalla minua kohti ja merkkasin nämä jalan liikkeet. Palkan annan niin että se joutuu jatkamaan liikettään. Kurssilla kehotettiin käyttämään omaa vartaloaan apuna eli itse siirtymään aina koiran viereen niin että koira väistää todennäköisesti poispäin ja liikkeen saa napattua tästä.

Viimeiseksi teimme maahanmenon poimimista. Ideanan oli se että kun koira laittaa maate, syystä tai toisesta ja tekniikasta välittämättä niin tämä merkataan ja palkataan ylös. Tämä ei ottanut onnistuakseen ollenkaan. Popa hääräsi ja tarjosi koko vahvistehistoriansa läpi. Riitta totesi että harjoittelua kannataa tehdä kotona tilanteessa jossa koira todennäköisesti menee maahan.

Popa oli treenisssä taas aivan mahtava. Se on oppinut rauhoittumaan pieneen kissan häkkiinsä niin hyvin että se ei tarvitse kuin sulloa sinne niin tyyppi kellahtaa jo saman tien. Raukka on joutunut odottelemaan siellä hallilla Priyan pitkien treenien ajan. Okei, on se myös onnistunut pyörimään häkkinsä kanssa ympäriinsä (kyllä, juuri niinkuin hamsteripallo..) ja repimään sen seinästä kangassuikaleen irti. Silti se rauhottuu häkkiin paremmin kuin mihinkään muualle. Heti kun sen kuitenkin onkii häkistä ulos niin se on ihan valmis hommiin. Siellä se vain tekee minun kanssani vaikka siskot puuhaavat ihan vieressä, hallissa on meteliä ja kaikkea muuta kivaa. Se tekee kanssani vaikka minulla on palkat avonaisessa kupissa vieressäni ja lelut siroteltuna ympäriinsä. Se tarjoaa nyt jo tosi aktiivisesti kaikenlaista hassua. Tykkään tuosta pennusta ihan hurjasti!



Treenien jälkeen pakkauduimme taas bussiin ja suuntasimme rautatieasemalle. Popa nukkui bussimatkan häkissään. Herätin sen kuitenkin ihmettelemään aseman menoa. Se oli kiinnostuneempi roikkumaan Priyan niskanutuissa kun ihmettelemään junia. Junassa laitoin sen takaisin häkkin ja se kuorsasi koko matkan jyväskylään. Täytyy sanoa että Priya on aivan loistava esikuva matkustamisessa. Jätin taas huoletta Priyan keskelle asemaa käskyn alle kun kävin kioskilta ostamassa eväitä. Se vain veti sikeitä keskellä vilkasta juna-asemaa.






Siskoni tuli hakemaan meidät asemalta ja suuntasimme äitini luokse Keljoon. Siellä Popaa odottivat siskoni kaksi luppakorvaa, Panu ja Wentti. Aktiivisesta päivästä huolimatta Popa veti kohteessa järkyttävät iltavillit. Eikö se väsy mistään?!

Tänään ollaankin sitten ihmetelty luppakorvien sielunelämää ja käyty metsälenkillä. Huomenna sitten nokka kohti Onnidogia!










1 kommentti: