sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Olipa kerran OnniDog´16 lauantai



"On se festarielämä rankkaa!" Toteavat yhteen kuoroon englanninspringerspanieli Wentti (8v), amerikancockerspanieli Panu (4v) ja austaralianpaimenkoira Priya (3v). Heidän seurassaan seikkaillut bordercollie Popa (10vko) uhosi että hän olisi jaksanut vetää vielä putkeen toisen mokoman treeniviikonlopun.

Viime vuonna kävimme siskoni Marikan kanssa katsomassa OnniDog-tapahtumaa hänen opinnäytetyötänsä varten. Siellä istuessamme laiturin nokassa ihailemassa veneestä hyppiviä koiria, päätimme itse raahata omat koiramme tänä vuonna kokeilemaan moista. Viime viikonloppuna tästä päätöksestä tuli vihdoin totta kun OnniDog´16 avasi ovensa kolmannen kerran. 

OnniDog on koirafestari jossa rannekkeen lunastamalla saat mennä kokeilemaan erilaisia lajeja koirasi kanssa ja kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja. Suunnittelimme Marikan kanssa nappaavamme treenikalenteriin vain lajeja jotka eivät ole meille kovin tuttuja säilyttääksemme kokemuksemme kokeilumieleisen fiiliksen. Ainoastaan Panu kävi tekemässä vähän agilityä, joka on luppakorvalle ennalta tuttu laji. 

Lauantai



Aamu valkeni Jyväskylän Keljossa aivan liian aikaisin. Olin herännyt yöllä käyttämään pentua pissalla useamman kerran joten silmäluomet meinasivat painua väkisin kiinni herätyskellon soitua. Panu murahti harmistuneena ja katosi peittojen väliin piiloon. 

"Minä en ainakaan nouse." Se tokaisi. 

Priya hyppäsi sänkyyn keräämään tuttuun tapaansa rapsutuksia. Se venytti itsensä päästä varpaisiin suureksi pötkyläksi ja heitteli ilmaan hyvän huomenen hymyjä. Popa huomasi että täällä herätään ja alkoi tarmokkaasti purra vankilansa kaltereita.

Pihalla unihiekat varisivat silmistä kun kohtasin kolean syyskuisen ilman. Neljä koiraa poukkoilivat keskenään ympäriinsä ja katosin laskuista kuinka moni niistä oli tehnyt tarpeensa. Hytisten kutsuin ne sisälle ja suuntasin aamupalalle.

Marjapuuro ja paahtoleipä katosivat alas Marikan ja 98-vuotiaan mummoni seurassa. Aamupalalla käytiin neuvottelua päivän aikataulusta. Tuttuun tapaani en ollut miettinyt mihin aikaan me kaksijalkaiset saamme seuraavan kerran jotain mahantäytettä joten tästä hetkestä piti ottaa kaikki irti. 

Autoon pakkautuminen oli sitten oma projektinsa. Neljä koiraa, kaksi ihmistä ja kaikkien edellä mainittujen tavarat vievät yllättävän paljon tilaa. Wentti, Panu ja Priya matkustivat takakontissa, mutta Popan asumus piti rakentaa takapenkille. Kun vihdoin kurvasimme pihatieltä ulos kohti Himosta niin olimme jo auttamattomasti myöhässä aikataulusta. 

Onneksi vältyimme ilmoittautumisen jonolta ja pääsimme suoraan todistamaan koiriamme rokotetuiksi. Ranteen ympärille sidottiin OnniDog-ranneke ja seikkailu pystyi alkamaan! 

Tapahtuma alkoi vasta heräillä aamuisen sumuverson alla. Paikalle tippui muutamia koirakoita palloilemaan ja etsimään seuraavaa treenipaikkaa.



Olimme Marikan kanssa jakautuneet ensimmäisille tunneille. Marika meni Wentin kanssa venyttelytunnille ja minä hääräsin Popan kanssa viereisellä kentällä koiratanssin parissa.

Venyttelutunnin veti Maria Pesonen. Sen tarkoituksena oli lämmitellä koira ja ohjaaja kevyellä jumpalla päivän koitoksia varten. Wentti on aika kuuma ja kiihkeä tapaus kun sille päälle sattuu. Se on vähän älytön ja se kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Meille tämän tunnin tarkoitus oli saada tämä 8-vuotias ferrari rauhoittumaan vähän vaikka tarjolla on namia ja ympärillä toisia koiria. Wentti keskittyi hyvin tekemään vaikka jumppaaminen muistutti välillä hieman enemmän sähellystä kuin sulavaa liikettä. Marika raportoi että tunti oli oikein hyödyllinen ja sieltä lähti mukaan uusia ideoita

Sillä aikaa naapurikentällä Popa harjoitteli leikkimään häiriössä. Halusin viedä sen heti aamusta johonkin koulutukseen harjoittelemaan pääasiassa häiriössä työskentelyä. Poppana sai puuhastella vanhoja tuttuja juttuja uudessa paikassa. Varsinaiselle tunnille pystyimme osallistumaan vaan ihan vähän.

 Tunnin ohjaanana toimi Sanna Rinkinen. Tunnilla käsiteltiin HTM:n alkeita. Seuraamista harjoittelimme korokkeen avulla. Tähän harjoitukseen Popakin pystyi osallistumaan. Lisäksi muut koirakot keksivät ja kokeilivat erilaisia tapoja sitoa HTM:n seuraamisasennon yhteen sulavaksi kokonaisuudeksi. Poppana toimi häiriöstä huolimatta tosi hyvin. Se pystyi työskentelmään täysillä vieraassa paikassa vaikka samalla kentällä palloili neljä tuntematonta aikuista koiraa omistajineen.

Tunnin jälkeen Popa sai aamuruokansa häkkiinsä ja me suuntasimme metsän reunaan esine-etsintää varten. Tälle tunnille osallistuivat Wentti ja Priya. Kouluttajamme Elli Kinnunen jakoi meidät kolmeen ryhmään sen mukaan millainen kokemus meillä oli esineruudusta. Wentti on etsinyt hanskoja metsästä ennenkin joten se pääsi kakkosryhmään. Priyan esineruutu-treenit ovat olleet aika satunnaisia, mutta silti meidät laitettiin kolmosryhmään.



Elli kertoi aloittavansa esine-ruudun treenaamisen tallaamalla metsään "nuppineuloja". Koira jätetään avustajalle kauemmas ja ohjaa tallustelee metsään jättäen jälkeensä oman hajuisensa vanan. Vanan päähän jätetään esine ja esineen ympärille tallotaan leveämpi alue "nupineulan pääksi". Pikkuhiljaa tätä nuppineulan päätä aletaan kasvattaa kunnes voidaan aleta treenat kaistaleilla. Kaistaleet ovat ohuita tallattuja alueita, joiden välissä on puhdasta tallaamatonta aluetta. Esine löytyy tallatun kaistaleen sisältä.

Wentti ja Marika harjoittelivat nuppineulan tallaamista. Wentti kirmasi metsään heti luvan saatuaan. Se heitti kunniakierrosta muutaman kerran metsän ympäri niin että tanner tömisi ja ilma täyttyi höseltävästä nuuskutuksen äänestä. Kun herran maltoi paikantaa esineen niin se heitti sen voitonriemuisena ilmaan ja juoksi uuden kunniakierroksen. Tämä oli hyvin Wenttimäinen suoritus.

Priya pääsi harjoittelemaan kaistaleilla. Se näki kuinka kouluttajamme seisoi kaistaleen taka-rajalla ja heilutteli esinettä, mutta neiti vietiin pois esineen viemisen ajaksi. Priya lähti etsintään omaan verkkaiseen tyyliinsä, mutta se teki tarkkaa työtä ja löysi esineen. Minä sain palautetta liian laiskasta palkkauksesta. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt pakata Priyalle purkki mukaan, josta se voisi saada palkkansa. "Kourallinen nameja" tuntui tässä vaiheessa vähän kurjalta palkkiolta. Jälleen kerran lelua ehdotettiin myös palkaksi, mutta koirani tuntien tiedän ettei sillä ole neitokaiseen vauhtia lisäävää vaikutusta. Se ottaisi minulta vaan lelun ja jäisi sen jälkeen odottamaan ruokaa. Priyalle suositeltiin motivaation kasvatusta nuppineulojen avulla.

Esineitä etsiessä oli nälkä päässyt kiipeämään vatsaan. Mahat muristen kaahotimme läheiseen Hesburgeriin syömään. Tai "läheiseen" oli hieman väärä ilmaisu koska ajoimme herburgerin perässä jonnekin Jämsän keskustaan asti. Päivä oli pilvinen ja kolea joten uskalsimme jättää koirat torkkumaan autoon. Ehdin juuri ja juuri tilata ruokani ja käydä vessassa pesemässä broilerin kivipiiran jämät käsistäni niin Marika ilmoitti: "meillä on 5min aikaa syödä."Yritäpä siinä nauttia lounaastasi. Ehdin imaista ranskalaiset äkkiä kitusiin ja hampurilainen lähti mukaan autoon.

Vuorossa oli koko viikonlopun kohokohta ja syy, jonka takia alunperin innostuimme lähtemään OnniDogiin: VEPE!

Ahtauduimme autolla pelottavan kapeasta portista sisään rantaan. Siellä kouluttajamme Jenni Hautamäki otti meidät vastaan. Popa pääsi aluksi ihmettelemään rantaa, venettä ja vedessä kelluvia merkkejä. Se rallatteli pitkin hiekkaa, tökki vettä ja kaivoi kuoppia valtavalla hepulilla. Jenni kertoi vesipelastuksesta lajina ja antoi meidän valita muutaman liikkeen mitä halusimme harjoitella.

Liikkeet tehtiin koulutuksessa koiran ehdoilla. Esimerkiksi veneestä hppäämistä harjoiteltiin ensin rannalla ennen kuin koiraa kipattiin veteen. Tätä ennen harjoiteltiin itse veneeseen menoa. Wentti pääsi ensin ihastuttamaan uimataidoillaan ensin. Tämä herra rakastaa uimista. Se nosti kierroksensa kaakkoon heti kun näki vettä ja sille puettiin pelastusliivit ja uimahattu päähän. Koska Wentti on jo kahdeksanvuotias herra, mutta ei ymmärrä aina omia rajojaan, sillä on pidetty uidessa pelastusliiviä vaikka spanieli on ollut aina valtavan hyvä uimaan. Uimalakki estää sen ettei vesi mene luppakorviin ja aiheuta näin ikävää tulehdusta herkissä korvakäytävissä.



Wentti pääsi ensin harjoittelemaan veneestä hyppäämistä. Wee on ollut ennenkin veneessä joten se hyppäsi tottuneesti kyytiin. Luoksetulon kuultuaan se nosti hirveän metelin ja kiljui veneen reunalla. Yhdellä molskahduksella luppakorva loikkasi veneestä ja ui rantaan. Kylmästä kyvystä huolimatta se oli saman tien loikkaamassa takaisin veneeseen. Papparainen pääsi loikkamaan veneestä vielä toisen kerran ja tällä kertaa uimahyppy tapahtui ilman huutokonserttia. Veneessä matkalla hyppysyvyyteen se kylläkin rääkyi malttamattomana.

Priya pääsi myös kokeilemaan uimahyppyjä. Koska Priya ei ole ollut koskaan veneessä, sitä palkattiin aluksi vain veneeseen menosta ja luoksetulosta. Priyan uimahyppyä ei edeltänyt hullu huutokonsertti. Se kurkkasi reunan yli veteen ja laskeutui sievällä molskautuksella alas. Toisella yrittämällä se uskalsi jo hypätä kuuluisan "ilmalennon ilmalennon" mitä olemme tottuneet näkemään koirauimalassa. Priya kuitenkin päätti että se tyytyy uimaan vain kylpylän lämmössä eikä suostunut enää kastautumaan veteen toisella kierroksella.

Wentin toinen kierros tehtiin veneen hakua. Kouluttajamme yritti saada spanieliherraa leikkimään patukalla tai veneen narulla nähdäkseen lähteekö luppakorva vetämään sitä. Wentti ei ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. Se tuijotti malttamattomana Marikaa ja vettä. "Eikö kukaan tajua heittää nyt heittää sitä!"



Sitten liikettä kokeiltiin vain suorilta. Marika piti Wenttiä rannalla ja käski sen tuoda veneestä heitetyn köyden. Luppakorva ampaisi matkaan ja haki köyden veneestä. Menoa ei haitannut ollenkaan perässä raahautuva kumivene. Papparainen pääsi tekemään kolme hakua ja sitten se siirtyi kuivauksen ja jäähdyttelyn jälkeen autoon takin alle lepäämään.

Priya the maakrapu pääsi tekemään esineen vientiä veneeseen, mutta koska tassuja ei haluttu kastella niin teimme sitä vain maan kamaralla.

Priyan jälkeen Panu pääsi kokeilemaan veneilyä. Aloitimme Panun treenit kertomalla että tässä on spanieli joka ei ui. Panu on kerran uponnut jopa pinnan alle kun unohti syödä palkkansa ja uida samaan aikaan. Panu raukalla oli kuitenkin niin jo nälkä (nämä olivat sen ensimmäiset treenit ja hiukopalat olivat jääneet saamatta) että se kahlasi jopa mahaan asti veteen. Olimme yllättyneitä ja ylpeitä Pannarin yllättävästä motivaatiosta.




Popakin pääsi tutustumaan veneilyyn. Sille sheipattiin veneeseen menoa ja esiteltiin vähän heiluvia airoja ja muita veneilyyn liittyvää varustusta.

Märikinä ja väsyneinä suuntasimme takaisin OnniDogin pääalueelle ja palkitsimme itsemme vohveleilla. Tämän herkuttelun jälkeen Poppana pääsi saalisviettitestiin. Tästä testistä kerroin jo aikaisemmin Popan 11-viikko postauksessa (josta löytyy myös video koko testistä). Lyhyenä kertauksena: se oli ihan jäätävän hieno olento.

Testin jälkeen menimme ostoksille Berran kojulle. Marika osti uuden treeniliivin sekä uudet hihnat luppakorville. Itsehän ajattelin pitää kukkaron nyörit tiukasti kiinni. Siinä odotellessa Popa kuitenkin iski silmänsä pinkkiin leluun joka roikkui teltan seinällä. Se nappasi sen suuhuns ja alkoi hulluna kiskoa sitä. Tulkitsin tämän ostopäätökseksi joten kevensin lopakkoni sen verran että hieno kakara sai lelunsa.

Tässä vaiheessa päivä alkoi jo painaa kaikkia (paitsi Popaa joka riehui ihan fiiliksissä lelunsa kanssa). Päivän viimeinen koulutus oli Nose work. Kouluttajanamme toimi Annina Brörjund. Koulutukseen osallistuivat Panu ja Priya. Myös Popa pääsi hieman tutustumaan, mutta koska sen etsintä päätyi enemmän irtaimiston tuhoamisyrityksiin niin tutustuminen sai jäädä lyhyeksi.



Teimme ensin kierroksen jossa koirat pääsivät tutustumaan koreihin ja etsimään niistä nameja. Korit laitettiin erilaisiin, mitä kummallisimpiin muodostelmiin ja niiden seasta koira sai etsiä ruokaansa. Panu ratkaisi etsimisen asettumalla makuulle ja simputtamalla korimuodostelmaa luovuttamaan herkkunsa. Popa kyllästyi namien etsimiseen ja alkoi vimmatusti repiä yhtä koria palasiksi. Priya sentään loisti ja käytti taitavasti nenäänsä namujen löytämiseen.

Vaihdoimme harjoitukseen jossa korissa oli namin lisäksi haju, jota haluttiin että koira etsii. Olen tämän viikon aikana kotona opettanut Priyan etsimään eukalyptystä ja kolmen hyvin lyhyen setin aikana se on oppinut ilmaisemaan purkkien sisältä oikean tuoksun. Käytin eri metodia kun mitä tunnilla käytettiin. Kouluttajamme laittoi ruokaa valmiiksi sinne missä tuoksu oli ja koira oppi tätä kautta etsimään oikeaa tuoksua. Minä opetin Priyan tarjoamisen kautta niin että se kun se kosketti purkkia jossa oli eukalyptystä, se sai palkan. En huomioinut sen yrityksiä tökkiä häiriöpurkkia. Ilmaisuksi Priya tarjosi itse pitkää nenäkosketusta purkkiin joten annoin sen ilmaista löytönsä niin. Kolmen treenin jälkeen punainen osaa ilmaista pitkällä kuonokosketuksella kuuden purkin joukosta sen missä on eukalyptystä.

Koulutuksen jälkeen raahauduimme loppulenkille neljän koiran kanssa. Autossa meillä oli väsynyttä sakkia. Takakontista kuului tyytyväinen koiran kuorsaus. Ne latasivat akkujaan jo seuraavaa päivää varten. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti