keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Olipa kerran Popa 13vko


Niin se pentu kasvaa ja mittari näyttää nyt jo 13vko. Tällä viikolla minulla on ollut todella kiire enkä ole tavalliseen tapaani ehtinyt heilua kameran kanssa dokumentoimassa pennun elämää. Tallennettuna oli vain muutama valloittava pätkä Priyasta ja Popasta leikkimässä. Tällä viikolla video on siis omistettu Priyan ja Popan hyvin alkaneelle ystävyydelle.

Priya ja Popa ovatkin kuin paita ja peppu. Ne leikkivät yhdessä ja nukkuvat yhdessä aivan lähekkäin. Priya on on pentua kohtaan lopuutoman kärsivällinen ja lempeä. Se kertoo kuitenkin rajansa niin että Popa osaa kunnioittaa niitä. Näiden kahden touhua on ollut aivan mahtavaa seurata.


lauantai 24. syyskuuta 2016

Olipa kerran OnniDog´16 sunnuntai

Postaus lauantaista





Sunnuntai



Sunnuntai aamuna maailma heräsi paksun sumuverhon alla. Minä heräsin jo kauan ennen herätyskellon pirahdusta virkeänä ja käytin nämä hiljaiset minuutit tulevan päivän tapahtumien pohdintaan. Aamu vietettäisiin peltojäljen parissa ja iltapäivä taittuisi uppoutuneena agilityyn, leikkimiseen ja dopoon.

Meillä ei ollut mikään tuli hännän alla, joten söimme ison aamupalan. Koirat kerjäsivät laiskasti pöydän alla. Paitsi Popa joka juoksenteli päättömästi ympäri keittiötä ja leikki sukalla. Sen riemu ei meinannut millään rauhoittua edes autossa kun pakkasimme sen häkkiin. Matkaamme säesti heiluvasta häkistä kuuluva kitinä.

Ajoimme OnniDogin pääalueelle odottamaan kouluttajaamme. Popa palloili alueella mukana ja sai maistaa esittelyssä olevaa namia. Se upposi alas niin hyvin että kevensin lompakkoani ostamalla koirille näitä herkkuja.



Peltojäljen kouluttaja Elsi Pääaho tuli hakemaan meidät pääalueelta ja ajoimme autot pellon reunaan. Kävimme läpi hieman peltojäljen perusteita ja selvitimme jokaiselle oman tason mukaisen treenin. Priya teki kaksi jälkeä, ensin 40 askelta suoraa jälkeä, jossa nameja oli jokaisella askelella. Tallasin sen melko pienin askelin. Priya nuuskutti sen läpi omalla rauhallisella tyylillään. Kouluttajamme suositteli Priyalle pidempiä askeleita ja nameja enemmän harvakseltaan. Sen moottori antoi periksi tihemmätkin namit, mutta se olisi tarvinnut pidempää askelta voidakseen liikkua sujuvammin eteenpäin. Priyan toinen jälki oli pidempi ja siinä oli jo kulma. Priya teki tosi kaunista työtä.

Wentti teki kaksi 40 askelen jälkeä. Se veti jäljen läpi omaan holtittomaan tyyliinsä. Marika raukka sai olla kaksin käsin pitämässä spanielia paikoillaan jotta se malttoi ajaa jälkeä tarkasti. Wentin kanssa askelia piti pidentää reilusti jotta ne sopisivat paremmin sen luontaiseen etenemiseen.

Lopuksi Popa pääsi tekemään pentutreenin. Sille tehtiin kolme lyhyttä jälkeä peräkkäin niin että ensimmäinen ja viimeinen jälki ovat helpompia ja keskimmäinen on haaste. Kouluttajamme rakentaa jäljet pennulle näin, jotta treeni alkaa ja loppuu aina itseluottamusta nostavaan helppoon treeniin. Keskimmäisellä pätkällä koiraa haastetaan ja sille otetaan kaikki uudet jutut.

Poppanan ensimmäinen jälki oli 15 askelta, toinen 20 askelta ja viimeinen 15 askelta. Se lähti hieman kysyvästi liikkeelle. Ensimmäinen jälki meni hieman miettiessä että mitä se mamma nyt haluaa ja miksi maahan on kyvetty namia. Toisen jäljen aikana lamppu syttyi sen päässä. Se alkoi itse hakea seuraavaa askelta löytääkseen namun. Tässä vaiheessa myös vauhti alkoi kasvaa ja sain pidellä Popaa jotta se eteni tarpeeksi rauhassa. Kolmas jälki meni jo täysin sähellykseksi namien perässä. Poppanan mielestä sen olisi pitänyt päästä kiitämään täysiä jäljen läpi ja mieluumin suoraan loppupalkalle.



Nuuskimisen jälkeen kävimme lämmittelylenkin Himoksen hienoissa maastoissa. Seuraavaksi oli vuorossa Marikan ja Panun agility. Kouluttaja Susanna Korhonen oli suunnitellut lyhyen radan kokenemmille agiliitäjille. Marika epäili, että Panu saattoi lähteä mieluummin litomaan kuin juoksi ulkona agilityä. Luppakorva ei ole tehnyt agiltyä aikaisemmin ulkona.

Poppana sai seurailla Panun agilityä kentän laidalta. Sillä oli oma projektinsa kaivaa aarteita hiekasta ja liehitellä alueen kaikkia koiria. Priya ja wentti odottivat häkeissä kauempana. Punanuttu veti herneet nenäänsä agilityssä ja pyöri kevythäkissään niin että se oli romahtanut. Wentti puolestaan onnistui repimään metallihäkkinsä seinän paikoiltaan.

Panulle agilityrata näytti aika helpolta. Luppakorva yllätti meidät eikä karannut kertaakaan kentältä.



Seuraavaksi riensimme läheiselle huoltoasemalle syömään. Koska aurinko paistoi kuumasti taivaalta niin emme uskaltaneet jättää koiria autoon ruokailun ajaksi. Agilityn odotteluepisodi romahtaneine häkkeineen todisti ettei niitä uskaltanut myöskään jättää koiraparkkiin ilman valvontaa. Haimme siis evästä huoltoasemalta ja ruokailimme autossa.

Ruokailun jälkeen Popa osallistui leikkitunnille. Leikimme hieman yhdessä erilaisilla leluilla ja sitten pennut saivat leikkiä keskenään. Popa kiusasi 5kk vanhaa cavalierpentua ja juoksenteli yksinään pitkin peltoa.

Samaan aikaan wentti kävi kokeilemassa viehejuoksua Marikan kanssa. Papparainen oli kiihtynyt tästä hurjasti niin että vieheeltä meinasi lähteä henki. Tämä ei ollut kuulemma ihan viehejuoksun tarkoitus,..



Tästä lähdimme tämän vuoden OnniDogin viimeiselle tunnille: Dopoon. Ohjaajana toimi Susanna Nieminen. Tässä vaiheessa treeniväsymys painoi kaikkia, jotin otimme vain lyhyitä treenejä vaihdellen treenaavaa koiraa. Priya ja Popa pääsivät molemmat kanssani hieman jumppaamaan ja tustustumaan palloihin ja tasapainotyynyyn.

Meitä ohjaajiakin rääkättiin pienellä jumpalla. Minusta ei olisi kyllä saanut yhtään enempää vatsalihaksia irti vaikka joku olisi heilutellut palkkaa nenän edessä joten pidimme treenit kevyenä.

Dopon jälkeen suuntasimme takaisin pääalueelle ja asetuimme jonoon kohti temppurataa. Temppurata oli suunniteltu tapahtuman loppuhuipennukseksi ja jokainen osallistuja sai palkinnon. Rataan kuului erilaisia temppuja ja esteitä josta koiran sai houkuteltua läpi. Marika osallistui ensin Wentin kanssa ja minä sitten Popan kanssa. Tämä olikin hauska loppukevennys raskaalle viikonlopulle!



Meillä oli aivan hurjan hauskaa tapahtumassa ja iloittauduimmekin alustavasti jo mukaan ensi vuoden hulinaan. Parhaiten mieleen jäi koulutuksista vepe ja peltojälki, jotka oli molemmat hauskoja ja samalla erittäin opettavaisia. Niissä kouluttajat olivat osanneet rakentaa pitkät koulutukset niin että jokainen sai kokeilla lajia juuri tarpeeksi. OnniDogin kaltaisen tapahtuman parhaat edut ovatkin mielestäni juuri uusien lajien kokeileminen. En välttämättä lähtisi tapahtumaan tekemään itselleni tuttuja juttuja tai hakemaan oppia esimerkiksi tokoon tai agilityyn. Uusien lajien kokeiluun tapahtuma onkin parhaimmillaan.



keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Olipa kerran Popa 12vko




Popasta tuli eilen iso tyttö. Sen kunniaksi tänään matkustimme ihan kahdestaan bussilla eläinlääkäriin hakemaan piikin niskaan. Itse piikki taisi olla ainut asia jota neiti ei huomannut eläinlääkärikäynnillään. Se lepatteli ympäri asemaa ja tutki jokaisen kolkan. Eläinlääkäri tarkisti sen korvat, hampaat ja silmät. Tai lääkärin omin sanoin: "Tarkistan jos pysyn neidin perässä." Meno oli melkoista lepatusta pöydälläkin. Hampaat löysivät pöydän kulman, pöydän suojamuovin, eläinlääkärin kauluksen ja stetoskoopin.

Kaikki oli kunnossa. Popa on sopivassa kunnossa, ei liian laiha tai pulska. Sen turkki kiiltää ja kroppa näyttää tasapainoiselta. Painoa neitosella on jo 7,2kg.



Poppana on viime viikolla ymmärtänyt että ruoka on hyvää. Aivan kuin lamppu olisi syttynyt neidin päässä ja se on alkanut tavoitella ruokaa. Tämä on helpottanut koulutettavuutta, mutta aiheuttanut myös muita ikävämpiä seuraamuksia. Popasta on kuoriutunut pieni varas. Se yrittää hyödyntää jokaisen mahdollisuuden päästäkseen rötöksiin.



Popa 12 viikkoa on:

- Melkoinen riiviö. Se puree, roikkuu, juoksee, rääkyy.. Popa ehtii joka paikkaan ja on siellä aina hampaat edellä, maistaen kaikkea mikä tielle sattuu.
- Iloinen lepattaja. Se on huoleton kuin kevätauringossa pyrähtelevä perhonen, lepattelee ja pulppuilee  ympäriinsä.
- syntymäonnellinen hännänheiluttaja. Popa ei ole ikinä pahalla päällä. Hauskaa että minulle on sattunut koiriksieni ikuinen pessimisti (Priya) ja ikuinen optimisti (Popa).
- Itsenäinen kulkija. Popa katoaa kuin pieru saharaan eikä sillä ole suurta tarvett pysytellä mamman perässä.
- Seikkailija. Popa tutkii kaiken. Se kiipeilee mitä omituisemmissa paikoissa ja toteuttaa itseään loikkimalla ympäriinsä.

Tässä video Popan viime viikon touhuista.




sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Olipa kerran OnniDog´16 lauantai



"On se festarielämä rankkaa!" Toteavat yhteen kuoroon englanninspringerspanieli Wentti (8v), amerikancockerspanieli Panu (4v) ja austaralianpaimenkoira Priya (3v). Heidän seurassaan seikkaillut bordercollie Popa (10vko) uhosi että hän olisi jaksanut vetää vielä putkeen toisen mokoman treeniviikonlopun.

Viime vuonna kävimme siskoni Marikan kanssa katsomassa OnniDog-tapahtumaa hänen opinnäytetyötänsä varten. Siellä istuessamme laiturin nokassa ihailemassa veneestä hyppiviä koiria, päätimme itse raahata omat koiramme tänä vuonna kokeilemaan moista. Viime viikonloppuna tästä päätöksestä tuli vihdoin totta kun OnniDog´16 avasi ovensa kolmannen kerran. 

OnniDog on koirafestari jossa rannekkeen lunastamalla saat mennä kokeilemaan erilaisia lajeja koirasi kanssa ja kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja. Suunnittelimme Marikan kanssa nappaavamme treenikalenteriin vain lajeja jotka eivät ole meille kovin tuttuja säilyttääksemme kokemuksemme kokeilumieleisen fiiliksen. Ainoastaan Panu kävi tekemässä vähän agilityä, joka on luppakorvalle ennalta tuttu laji. 

Lauantai



Aamu valkeni Jyväskylän Keljossa aivan liian aikaisin. Olin herännyt yöllä käyttämään pentua pissalla useamman kerran joten silmäluomet meinasivat painua väkisin kiinni herätyskellon soitua. Panu murahti harmistuneena ja katosi peittojen väliin piiloon. 

"Minä en ainakaan nouse." Se tokaisi. 

Priya hyppäsi sänkyyn keräämään tuttuun tapaansa rapsutuksia. Se venytti itsensä päästä varpaisiin suureksi pötkyläksi ja heitteli ilmaan hyvän huomenen hymyjä. Popa huomasi että täällä herätään ja alkoi tarmokkaasti purra vankilansa kaltereita.

Pihalla unihiekat varisivat silmistä kun kohtasin kolean syyskuisen ilman. Neljä koiraa poukkoilivat keskenään ympäriinsä ja katosin laskuista kuinka moni niistä oli tehnyt tarpeensa. Hytisten kutsuin ne sisälle ja suuntasin aamupalalle.

Marjapuuro ja paahtoleipä katosivat alas Marikan ja 98-vuotiaan mummoni seurassa. Aamupalalla käytiin neuvottelua päivän aikataulusta. Tuttuun tapaani en ollut miettinyt mihin aikaan me kaksijalkaiset saamme seuraavan kerran jotain mahantäytettä joten tästä hetkestä piti ottaa kaikki irti. 

Autoon pakkautuminen oli sitten oma projektinsa. Neljä koiraa, kaksi ihmistä ja kaikkien edellä mainittujen tavarat vievät yllättävän paljon tilaa. Wentti, Panu ja Priya matkustivat takakontissa, mutta Popan asumus piti rakentaa takapenkille. Kun vihdoin kurvasimme pihatieltä ulos kohti Himosta niin olimme jo auttamattomasti myöhässä aikataulusta. 

Onneksi vältyimme ilmoittautumisen jonolta ja pääsimme suoraan todistamaan koiriamme rokotetuiksi. Ranteen ympärille sidottiin OnniDog-ranneke ja seikkailu pystyi alkamaan! 

Tapahtuma alkoi vasta heräillä aamuisen sumuverson alla. Paikalle tippui muutamia koirakoita palloilemaan ja etsimään seuraavaa treenipaikkaa.



Olimme Marikan kanssa jakautuneet ensimmäisille tunneille. Marika meni Wentin kanssa venyttelytunnille ja minä hääräsin Popan kanssa viereisellä kentällä koiratanssin parissa.

Venyttelutunnin veti Maria Pesonen. Sen tarkoituksena oli lämmitellä koira ja ohjaaja kevyellä jumpalla päivän koitoksia varten. Wentti on aika kuuma ja kiihkeä tapaus kun sille päälle sattuu. Se on vähän älytön ja se kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Meille tämän tunnin tarkoitus oli saada tämä 8-vuotias ferrari rauhoittumaan vähän vaikka tarjolla on namia ja ympärillä toisia koiria. Wentti keskittyi hyvin tekemään vaikka jumppaaminen muistutti välillä hieman enemmän sähellystä kuin sulavaa liikettä. Marika raportoi että tunti oli oikein hyödyllinen ja sieltä lähti mukaan uusia ideoita

Sillä aikaa naapurikentällä Popa harjoitteli leikkimään häiriössä. Halusin viedä sen heti aamusta johonkin koulutukseen harjoittelemaan pääasiassa häiriössä työskentelyä. Poppana sai puuhastella vanhoja tuttuja juttuja uudessa paikassa. Varsinaiselle tunnille pystyimme osallistumaan vaan ihan vähän.

 Tunnin ohjaanana toimi Sanna Rinkinen. Tunnilla käsiteltiin HTM:n alkeita. Seuraamista harjoittelimme korokkeen avulla. Tähän harjoitukseen Popakin pystyi osallistumaan. Lisäksi muut koirakot keksivät ja kokeilivat erilaisia tapoja sitoa HTM:n seuraamisasennon yhteen sulavaksi kokonaisuudeksi. Poppana toimi häiriöstä huolimatta tosi hyvin. Se pystyi työskentelmään täysillä vieraassa paikassa vaikka samalla kentällä palloili neljä tuntematonta aikuista koiraa omistajineen.

Tunnin jälkeen Popa sai aamuruokansa häkkiinsä ja me suuntasimme metsän reunaan esine-etsintää varten. Tälle tunnille osallistuivat Wentti ja Priya. Kouluttajamme Elli Kinnunen jakoi meidät kolmeen ryhmään sen mukaan millainen kokemus meillä oli esineruudusta. Wentti on etsinyt hanskoja metsästä ennenkin joten se pääsi kakkosryhmään. Priyan esineruutu-treenit ovat olleet aika satunnaisia, mutta silti meidät laitettiin kolmosryhmään.



Elli kertoi aloittavansa esine-ruudun treenaamisen tallaamalla metsään "nuppineuloja". Koira jätetään avustajalle kauemmas ja ohjaa tallustelee metsään jättäen jälkeensä oman hajuisensa vanan. Vanan päähän jätetään esine ja esineen ympärille tallotaan leveämpi alue "nupineulan pääksi". Pikkuhiljaa tätä nuppineulan päätä aletaan kasvattaa kunnes voidaan aleta treenat kaistaleilla. Kaistaleet ovat ohuita tallattuja alueita, joiden välissä on puhdasta tallaamatonta aluetta. Esine löytyy tallatun kaistaleen sisältä.

Wentti ja Marika harjoittelivat nuppineulan tallaamista. Wentti kirmasi metsään heti luvan saatuaan. Se heitti kunniakierrosta muutaman kerran metsän ympäri niin että tanner tömisi ja ilma täyttyi höseltävästä nuuskutuksen äänestä. Kun herran maltoi paikantaa esineen niin se heitti sen voitonriemuisena ilmaan ja juoksi uuden kunniakierroksen. Tämä oli hyvin Wenttimäinen suoritus.

Priya pääsi harjoittelemaan kaistaleilla. Se näki kuinka kouluttajamme seisoi kaistaleen taka-rajalla ja heilutteli esinettä, mutta neiti vietiin pois esineen viemisen ajaksi. Priya lähti etsintään omaan verkkaiseen tyyliinsä, mutta se teki tarkkaa työtä ja löysi esineen. Minä sain palautetta liian laiskasta palkkauksesta. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt pakata Priyalle purkki mukaan, josta se voisi saada palkkansa. "Kourallinen nameja" tuntui tässä vaiheessa vähän kurjalta palkkiolta. Jälleen kerran lelua ehdotettiin myös palkaksi, mutta koirani tuntien tiedän ettei sillä ole neitokaiseen vauhtia lisäävää vaikutusta. Se ottaisi minulta vaan lelun ja jäisi sen jälkeen odottamaan ruokaa. Priyalle suositeltiin motivaation kasvatusta nuppineulojen avulla.

Esineitä etsiessä oli nälkä päässyt kiipeämään vatsaan. Mahat muristen kaahotimme läheiseen Hesburgeriin syömään. Tai "läheiseen" oli hieman väärä ilmaisu koska ajoimme herburgerin perässä jonnekin Jämsän keskustaan asti. Päivä oli pilvinen ja kolea joten uskalsimme jättää koirat torkkumaan autoon. Ehdin juuri ja juuri tilata ruokani ja käydä vessassa pesemässä broilerin kivipiiran jämät käsistäni niin Marika ilmoitti: "meillä on 5min aikaa syödä."Yritäpä siinä nauttia lounaastasi. Ehdin imaista ranskalaiset äkkiä kitusiin ja hampurilainen lähti mukaan autoon.

Vuorossa oli koko viikonlopun kohokohta ja syy, jonka takia alunperin innostuimme lähtemään OnniDogiin: VEPE!

Ahtauduimme autolla pelottavan kapeasta portista sisään rantaan. Siellä kouluttajamme Jenni Hautamäki otti meidät vastaan. Popa pääsi aluksi ihmettelemään rantaa, venettä ja vedessä kelluvia merkkejä. Se rallatteli pitkin hiekkaa, tökki vettä ja kaivoi kuoppia valtavalla hepulilla. Jenni kertoi vesipelastuksesta lajina ja antoi meidän valita muutaman liikkeen mitä halusimme harjoitella.

Liikkeet tehtiin koulutuksessa koiran ehdoilla. Esimerkiksi veneestä hppäämistä harjoiteltiin ensin rannalla ennen kuin koiraa kipattiin veteen. Tätä ennen harjoiteltiin itse veneeseen menoa. Wentti pääsi ensin ihastuttamaan uimataidoillaan ensin. Tämä herra rakastaa uimista. Se nosti kierroksensa kaakkoon heti kun näki vettä ja sille puettiin pelastusliivit ja uimahattu päähän. Koska Wentti on jo kahdeksanvuotias herra, mutta ei ymmärrä aina omia rajojaan, sillä on pidetty uidessa pelastusliiviä vaikka spanieli on ollut aina valtavan hyvä uimaan. Uimalakki estää sen ettei vesi mene luppakorviin ja aiheuta näin ikävää tulehdusta herkissä korvakäytävissä.



Wentti pääsi ensin harjoittelemaan veneestä hyppäämistä. Wee on ollut ennenkin veneessä joten se hyppäsi tottuneesti kyytiin. Luoksetulon kuultuaan se nosti hirveän metelin ja kiljui veneen reunalla. Yhdellä molskahduksella luppakorva loikkasi veneestä ja ui rantaan. Kylmästä kyvystä huolimatta se oli saman tien loikkaamassa takaisin veneeseen. Papparainen pääsi loikkamaan veneestä vielä toisen kerran ja tällä kertaa uimahyppy tapahtui ilman huutokonserttia. Veneessä matkalla hyppysyvyyteen se kylläkin rääkyi malttamattomana.

Priya pääsi myös kokeilemaan uimahyppyjä. Koska Priya ei ole ollut koskaan veneessä, sitä palkattiin aluksi vain veneeseen menosta ja luoksetulosta. Priyan uimahyppyä ei edeltänyt hullu huutokonsertti. Se kurkkasi reunan yli veteen ja laskeutui sievällä molskautuksella alas. Toisella yrittämällä se uskalsi jo hypätä kuuluisan "ilmalennon ilmalennon" mitä olemme tottuneet näkemään koirauimalassa. Priya kuitenkin päätti että se tyytyy uimaan vain kylpylän lämmössä eikä suostunut enää kastautumaan veteen toisella kierroksella.

Wentin toinen kierros tehtiin veneen hakua. Kouluttajamme yritti saada spanieliherraa leikkimään patukalla tai veneen narulla nähdäkseen lähteekö luppakorva vetämään sitä. Wentti ei ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. Se tuijotti malttamattomana Marikaa ja vettä. "Eikö kukaan tajua heittää nyt heittää sitä!"



Sitten liikettä kokeiltiin vain suorilta. Marika piti Wenttiä rannalla ja käski sen tuoda veneestä heitetyn köyden. Luppakorva ampaisi matkaan ja haki köyden veneestä. Menoa ei haitannut ollenkaan perässä raahautuva kumivene. Papparainen pääsi tekemään kolme hakua ja sitten se siirtyi kuivauksen ja jäähdyttelyn jälkeen autoon takin alle lepäämään.

Priya the maakrapu pääsi tekemään esineen vientiä veneeseen, mutta koska tassuja ei haluttu kastella niin teimme sitä vain maan kamaralla.

Priyan jälkeen Panu pääsi kokeilemaan veneilyä. Aloitimme Panun treenit kertomalla että tässä on spanieli joka ei ui. Panu on kerran uponnut jopa pinnan alle kun unohti syödä palkkansa ja uida samaan aikaan. Panu raukalla oli kuitenkin niin jo nälkä (nämä olivat sen ensimmäiset treenit ja hiukopalat olivat jääneet saamatta) että se kahlasi jopa mahaan asti veteen. Olimme yllättyneitä ja ylpeitä Pannarin yllättävästä motivaatiosta.




Popakin pääsi tutustumaan veneilyyn. Sille sheipattiin veneeseen menoa ja esiteltiin vähän heiluvia airoja ja muita veneilyyn liittyvää varustusta.

Märikinä ja väsyneinä suuntasimme takaisin OnniDogin pääalueelle ja palkitsimme itsemme vohveleilla. Tämän herkuttelun jälkeen Poppana pääsi saalisviettitestiin. Tästä testistä kerroin jo aikaisemmin Popan 11-viikko postauksessa (josta löytyy myös video koko testistä). Lyhyenä kertauksena: se oli ihan jäätävän hieno olento.

Testin jälkeen menimme ostoksille Berran kojulle. Marika osti uuden treeniliivin sekä uudet hihnat luppakorville. Itsehän ajattelin pitää kukkaron nyörit tiukasti kiinni. Siinä odotellessa Popa kuitenkin iski silmänsä pinkkiin leluun joka roikkui teltan seinällä. Se nappasi sen suuhuns ja alkoi hulluna kiskoa sitä. Tulkitsin tämän ostopäätökseksi joten kevensin lopakkoni sen verran että hieno kakara sai lelunsa.

Tässä vaiheessa päivä alkoi jo painaa kaikkia (paitsi Popaa joka riehui ihan fiiliksissä lelunsa kanssa). Päivän viimeinen koulutus oli Nose work. Kouluttajanamme toimi Annina Brörjund. Koulutukseen osallistuivat Panu ja Priya. Myös Popa pääsi hieman tutustumaan, mutta koska sen etsintä päätyi enemmän irtaimiston tuhoamisyrityksiin niin tutustuminen sai jäädä lyhyeksi.



Teimme ensin kierroksen jossa koirat pääsivät tutustumaan koreihin ja etsimään niistä nameja. Korit laitettiin erilaisiin, mitä kummallisimpiin muodostelmiin ja niiden seasta koira sai etsiä ruokaansa. Panu ratkaisi etsimisen asettumalla makuulle ja simputtamalla korimuodostelmaa luovuttamaan herkkunsa. Popa kyllästyi namien etsimiseen ja alkoi vimmatusti repiä yhtä koria palasiksi. Priya sentään loisti ja käytti taitavasti nenäänsä namujen löytämiseen.

Vaihdoimme harjoitukseen jossa korissa oli namin lisäksi haju, jota haluttiin että koira etsii. Olen tämän viikon aikana kotona opettanut Priyan etsimään eukalyptystä ja kolmen hyvin lyhyen setin aikana se on oppinut ilmaisemaan purkkien sisältä oikean tuoksun. Käytin eri metodia kun mitä tunnilla käytettiin. Kouluttajamme laittoi ruokaa valmiiksi sinne missä tuoksu oli ja koira oppi tätä kautta etsimään oikeaa tuoksua. Minä opetin Priyan tarjoamisen kautta niin että se kun se kosketti purkkia jossa oli eukalyptystä, se sai palkan. En huomioinut sen yrityksiä tökkiä häiriöpurkkia. Ilmaisuksi Priya tarjosi itse pitkää nenäkosketusta purkkiin joten annoin sen ilmaista löytönsä niin. Kolmen treenin jälkeen punainen osaa ilmaista pitkällä kuonokosketuksella kuuden purkin joukosta sen missä on eukalyptystä.

Koulutuksen jälkeen raahauduimme loppulenkille neljän koiran kanssa. Autossa meillä oli väsynyttä sakkia. Takakontista kuului tyytyväinen koiran kuorsaus. Ne latasivat akkujaan jo seuraavaa päivää varten. 



perjantai 16. syyskuuta 2016

Olipa kerran pää täynnä hattivatteja

Siskoni kanssa tokaisimme oivan kuvauksen Popan iltavillistä: "Nyt sillä ei ihan ole kaikki muumit laaksossa vaan se laakso on täynnä hattivatteja." Popa aivan mahdoton seikkailija. Eilen se keksi loikata tietokonetuolille ja sitä kautta tietysti pöydälle. Se on kaatanut vesilasin Priyan niskaan ja roikkunut hulluna kuivumassa olevista lakanoista. Sen kanssa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. Tuntuu että aina kun se on hereillä saa olla silmät selässä tarkkailemassa neitokaisen touhuja.



Eilen Riitan penturyhmässä teimme nami-lelu vaihtoa. Ajatuksena on opettaa pennulle eri palkkasanat erilaisiin palkkoihin ja totuttaa se huolettaa vaihtamaan niiden välillä. Tuire Kaimion luennolla oli puhetta siitä miten pelkkä palkkasana luo tunnetilaa liikkeeseen ja Tuikku itsekin käyttää koulutuksessa eri palkitsemiseen erillaisia ehdollisia vahvisteita. Koska olemme jo Priyan kanssa totuttanut itseni tiettyihin palkkasanoihin niin Popa seurasi perässä vähän niinkuin luonnostaan.

Kun perusharjoitus on tuttu pennulle niin meitä kehotettiin kokeilemaan palkkasanoja niin että toinen palkka oli tyrkyllä lattialla. Kävikö koira kiinni siihen vai kuunteliko se tuli hakemaan ohjaajalta oikean palkan. Molemmat palkat voi myös laittaa vierekkäin lattialle ja vapauttaa koira vain toiselle niistä. Tässä hieman haastetta vielä meille.

Toinen harjoitus minkä teimme oli seuraamisen paikan ja vapautuskäskyn harjoittelu. Kävelimme ympäri hallia ja kun koira katsahti minua päin niin merkkasin tämän. Palkka annettiin vasemman jalan sauman vierestä. Tämän jälkeen koira vapautettiin. Palkan suunta aivopesee koiraa hakeutumaan lähemmäs seuraamispaikkaa ja myöhemmin tarjoamaan seuruuta.

Pelkäsin koko harjoituksen ajan että Popa kyykkää pissalle hallin lattialle joten oikein osannut rentoutua. Silloin kun rentouduin niin harjoitus sujui paremmin. Kotiläksyksi saimme tämän harjoituksen työstämisen esimerkiksi lenkillä: kaikki palkka tulee siihen paikkaan missä haluamme koiran seuraavan aikuisenakin.

Popan kanssa oli taas todella mukava tehdä hommia. Kerrassaan mahtava pentu!


tiistai 13. syyskuuta 2016

Olipa kerran Popa 11vko


Tänään Popan jännittävässä elämässä pyörähti käyntiin viikko 11. Pienestä pallorosta on kasvanut pitkäraajainen hämähäkki, joka on pelkkää raajaa, häntää ja korvaa. Viikonloppu sujahti ohi onnidogin parissa. Tapahtumasta on tulossa oma postauksensa videoisen kera kunhan saan ne valmiiksi. Nyt kuitenkin julkaisen pienen maistiaisen lauantailta: videon Popan saalisviettitestistä.

Onnidog-tapahtumassa oli mahdollisuus viedä koiransa Asko Hämäläisen leikitettäväksi saalisviettitestiin. Päätin että tässäpä oivallinen kokemus pennulle! Harvoin saan mahdollisuutta siihen että mies leikittää koiriani, ainakaan sellainen mies joka osaa leikittää koiria. Ennakko-oletukseni oli se että jos Popa nyt edes vähän leikkii niin olen tyytyväinen.

Ja mitä vielä! Lopputuloksen näette videolta. Laittakaa äänet päälle niin kuulette.



Asko kuvaili Popaa kiihkeäksi leikkiäksi, jolla on todella hyvä saalisvietti. Se tarjoaa "kiukkuista" haukkua, puree hyvin saaliiseensa kiinni ja taistelee siitä. Sillä on myös taipumusta omia lelu. Kuulemma ihan helmi pentu (olen nöyrästi samaa mieltä ;) )

Eilen kävin punnitsemassa Popan ja se painaa 11vko vanhassa iässä 6,4kg.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Olipa kerran tavoite joka oli kala

Tällä hetkellä istun äitini tietokoneella. Yllätin juuri pennun nakertamasta vierashuoneen sängyn reunaa (voi apua..) Kyläilymme syy on Jämsässä pidettävä Onnidog-tapahtuma. Huomenna ja sunnuntaina pakkaamme siskon kanssa neljä koiraa autoon ja ajamme Himokselle kokeilemaan erilaisia lajeja. Pääsemme maistamaan mm. vepeä, jälkeä, dopoa, noseworkiä, esine-etsintää.. Onneksi meillä on auto täynnä koiria minkä kanssa treenailla!



Nyt palaamme kuitenkin eileiseen päivään ja Popan seikkailuihin. Aamu valkeni meille jo 6:00 kun suuntasimme bussilla keskustorille hakemaan aamulypsyltä ämpärin. Lähinnä Joni halusi mennä aamulypsyä kuuntelmaan (ja hakemaan ämpärin), minä lähdin mukaan sosiaalistamisen vuoksi. Aamuinen kaupunki ei ollut vielä täysin hereillä joten täysi annos keskustoria jäi tällä kertaa saamatta. Popa sai kuitenkin kuunnella ääniä ja seisoskella keskellä ihmisvilinää.

Tämän jälkeen suuntasimme leikkimään Metka-siskon kanssa. Tytöt saivat hyvät painit aikaiseksi. Tapahtumarikkaan aamun jälkeen Poppis kävi kuorsaamaan ja minä karkasin luennoille. Kun pääsi oli ladattu täyteen tietoa kirjallisuustieteen tutkimusmenetelmien ihmeellisistä asioista niin palasin kotiin riehuvan pennun luokse. Akut ladattu ja taas matkaan.

Minulla oli mukanani rinkka, kaksi häkkiä ja kaksi koiraa. Kantamusteni kanssa raahauduin hallille. Voitte kuvitella että oli mielenkiintoinen matka. Vuorossa oli Riitan penturyhmän toinen kerta.

Riitta aloitti kevyesti kysyen että mikä on meidän tavoitteemme vielä tämän vuoden aikana. Yllättyneenä totesin vastauksen tyyliin: "meidän tavoite on kala. Koska hauki on kala." Myöhemmin ajatellen asetin omassa päässäni tavoitteeksi sen että me pidämme hauskaa. Ilman mitään paineita opettelen tuntemaan Popaa paremmin, vahvistan sille aktiivisuutta ja pidetään hauskaa. Langetin myös tavoitteen omille kouluttajantaidoilleni ja niiden kehittämiselle.

Aloitimme häkkileikillä. Popa tarjoaa häkkiin menoa jo aktiivisesti joten se sai lisätehtävän häkin kanssa. Harjoittelimme luopumista tehtävän sisällä. Menemällä häkkiin sisälle Popa saa palkat esille avoimelle kämmenelleni. Jos se odottaa hetken häkin sisällä eikä rynni heti ulos niin palkkaan sen. Aluksi Popa rynni kauheaa kyytia kohti kättä. Tässä tapauksessa käsi meni piiloon kunnes koira taas tajosi häkkiin menoa. sitten se tuli taas esille.

Toisena harjoituksena teimme kosketusharjoitusta. Koiran kanssa röhnötetään lattialla. Kun Popa kosketti minua niin merkkasin sen ja palkkasin niin että ruokaa saadakseen sen pitää kiivetä minua päin. Popa tarjosi aika iloisesti kunnon tasajalkapompuja minua päin ja kapusi taitavasti namia hakemaan. Harjoituksen idea on opettaa koiralle että ohjaajan kosketus on hyvä asia. Se aloitetaan harjoiteuksella joka vaatii koiran aloitetta.

Sitten teimme pivottia. Pivotti on tämä suosituksi tullut takapäänkäyttöharjoitus jossa koira pyörii alustan päällä etutassut alustalla. Pivotin kautta voidaan sitten tulevaisuudessa rakentaa perusasentoa hyvällä tekniikalla. Tällä hetkellä ainakin minä kohtelen sitä vielä vain hauskana temppuna. Popa on tehnyt jo jonkin verran pivottia ja on siinä vaiheessa harjoittelua että olen saanut ongittua esiin muutamia askeleita takapäällä. Olen saanut liikkeen aikaiseksi säätelemällä kulmaa josta koira tulee alustalle. Heitin popalle aina namin niin että se palaa namilta uuteen toistoon siitä suunnasta missä minä seison. Näin se päätyy alustalle takamus vähän minua päin. Siitä suivaantuneena se käätyi alustalla minua kohti ja merkkasin nämä jalan liikkeet. Palkan annan niin että se joutuu jatkamaan liikettään. Kurssilla kehotettiin käyttämään omaa vartaloaan apuna eli itse siirtymään aina koiran viereen niin että koira väistää todennäköisesti poispäin ja liikkeen saa napattua tästä.

Viimeiseksi teimme maahanmenon poimimista. Ideanan oli se että kun koira laittaa maate, syystä tai toisesta ja tekniikasta välittämättä niin tämä merkataan ja palkataan ylös. Tämä ei ottanut onnistuakseen ollenkaan. Popa hääräsi ja tarjosi koko vahvistehistoriansa läpi. Riitta totesi että harjoittelua kannataa tehdä kotona tilanteessa jossa koira todennäköisesti menee maahan.

Popa oli treenisssä taas aivan mahtava. Se on oppinut rauhoittumaan pieneen kissan häkkiinsä niin hyvin että se ei tarvitse kuin sulloa sinne niin tyyppi kellahtaa jo saman tien. Raukka on joutunut odottelemaan siellä hallilla Priyan pitkien treenien ajan. Okei, on se myös onnistunut pyörimään häkkinsä kanssa ympäriinsä (kyllä, juuri niinkuin hamsteripallo..) ja repimään sen seinästä kangassuikaleen irti. Silti se rauhottuu häkkiin paremmin kuin mihinkään muualle. Heti kun sen kuitenkin onkii häkistä ulos niin se on ihan valmis hommiin. Siellä se vain tekee minun kanssani vaikka siskot puuhaavat ihan vieressä, hallissa on meteliä ja kaikkea muuta kivaa. Se tekee kanssani vaikka minulla on palkat avonaisessa kupissa vieressäni ja lelut siroteltuna ympäriinsä. Se tarjoaa nyt jo tosi aktiivisesti kaikenlaista hassua. Tykkään tuosta pennusta ihan hurjasti!



Treenien jälkeen pakkauduimme taas bussiin ja suuntasimme rautatieasemalle. Popa nukkui bussimatkan häkissään. Herätin sen kuitenkin ihmettelemään aseman menoa. Se oli kiinnostuneempi roikkumaan Priyan niskanutuissa kun ihmettelemään junia. Junassa laitoin sen takaisin häkkin ja se kuorsasi koko matkan jyväskylään. Täytyy sanoa että Priya on aivan loistava esikuva matkustamisessa. Jätin taas huoletta Priyan keskelle asemaa käskyn alle kun kävin kioskilta ostamassa eväitä. Se vain veti sikeitä keskellä vilkasta juna-asemaa.






Siskoni tuli hakemaan meidät asemalta ja suuntasimme äitini luokse Keljoon. Siellä Popaa odottivat siskoni kaksi luppakorvaa, Panu ja Wentti. Aktiivisesta päivästä huolimatta Popa veti kohteessa järkyttävät iltavillit. Eikö se väsy mistään?!

Tänään ollaankin sitten ihmetelty luppakorvien sielunelämää ja käyty metsälenkillä. Huomenna sitten nokka kohti Onnidogia!










tiistai 6. syyskuuta 2016

Olipa kerran Popa 10vko



Täyden kympin pentuni on tänään jo 10vko. Tämän kunniaksi olisi luvassa sensuroimatonta materiaalia palleroisesta. Kaksi pätkää jotka on kuvattu viime viikolla. Toinen aamutreeneistä olohuoneessa, jossa penska harjoittelee pullon ympäri pyörimistä ja lusikan nostamista maasta. Kummatkin vielä suhteellisen tuoreita temppuja, treenihistoriaa takana vain yhdet treenit. Toinen video on eilen hallilta. Penska tekee siinä häkkileikkiä, luoksetuloa ja käsitargettia.

Sensuroimattomia videoista tekee sen että en ole leikannut niitä ollenkaan.Ne ovat siis niin tylsiä että en ole varma kiinnostavatko ne muita kuin tulevaisuuden minua joka haluaa muistella omaa pientä pentuaan. Kaikki ylimääräinen säätö säilyy siis myös ikuistettuna videolle.






Popa 10vko on kehittynyt aivan valtavasti. Se leikkii edelleen todella hyvin, mutta nyt ruokakin on alkanut kelpaamaan paremmin. Nyt voisin kutsua sitä jopa ahneeksi. Treenatessa se on kehittynyt tosi paljon. Joudun jarruttelemaan itseäni koko ajan että en treenaa sitä liikaa. Pieni mustavalkoinen ei tunnu väsyvän millään. Se touhottaa, hyörii, leikkii ja keksii omia luovia ratkaisujaan. Videolla nähtävä lusikan nosto päätyi tänä aamuna lusikan heittelyksi ja kosketusalusta ympäri pyörähdykseksi.

Arjessa olemme naksutelleet kaikkea liikkuvaa mistä pentu kiinnostuu. Se on ostanut tämän ajatuksen aika hyvin ja alkaa nyt jo tarjota kontaktia nähdessään vastaantulevia ihmisiä, pyöriä, koiria ym. Tämän viikon projekti on ollut myös imuri. Popa pääsi kerran riemastumaan hieman liikaa imurista joten nyt olemme harjoitelleet rauhassa olemista kun imuroidaan.

Täytyy kyllä sanoa että rakastan sosiaalistamista. Se on niin hienoa kun koko maailma on kuin leikkikenttä jonka voi esitellä koiralle. Tavallisetkin asiat kutsuvat tutustumaan lähemmin. Popa on siis tehnyt ja nähnyt kaikenlaista. Se on käynyt eri paikoissa leikkimässä ja rauhoittumassa. Lauantaina se kävi ShowHau roadshow tapahtumassa valokuvattava. Popotin on tavannut myös muita pentuja ja aikuisia koiria.
Popa ja Savu ShowHau tapahtumassa (Kuva: Jenny Piittinen)

Kuva: Jenny Piittinen


Kuva: Jenny Piittinen






maanantai 5. syyskuuta 2016

Olipa kerran Tuire Kaimion luento

Perjantai-ilta suhahti Tuire Kaimion luennolla. Tässä postauksessa pohdin jotain luennolla läpikäytyjä asioita omin sanoin. Tuikun luennot ovat kyllä aivan super mielenkiintoisia. Hänellä on kouluttamiseen erilainen näkökulma kuin meillä perus koiraharrastajilla. Luentojen sisällön kääntäminen tavallisen koiraharrastajan käyttöön vaatii hieman omaa ajattelua, mutta sieltä saa ongittua aivan mahtavia ajatuksia omaan tekemiseen. Tässä postauksessa yritän avata jotain omiani. Huomatkaa että luennon sisältö on mennyt minun pääni läpi joten lopputulos on sen mukainen.

Tiia oli myös tehnyt luennosta hyvät muistiinpanot.

Motivointi ja koulutus
- Ajatuksia Tuire Kaimion luennolta 2.9.2016

Kuva: Jenny Piittinen

Mitä koira haluaa?

Olen aikaisemminkin sanonut, että vaivun tämän kysymyksen parissa syvälle johonkin omiin oletuksiina ja tylsiin uskomuksiin. Välillä huomaan ajattelevani että ei koira voi palkkaantua muusta kuin ruuasta tai satunnaisesti siitä kaupan kalleimmasta söpön värisestä pörrölelusta. Tosiasiassa palkka on sitä kaikkea mitä koira haluaa

Tuikku kehotti tarkkailemaan omaa koiraa ja kirjoittamaan ylös kaiken mistä se pitää, myös sellaiset joista emme itse niin välitä. Popa esimerkiksi rakastaa vessaharjaa. Voimme yrittää kääntää näitä meille epämiellyttäviä asioita jollain lailla omaksi eduksemme tai keksiä niistä koulutuksessa hyväksyttävämmän version. Sivuhuomautuksena tähän että en aio kuljettaa jatkossakaan vessaharjaa treeneissä mukana. 

Tarkkailuni perusteella Popa 9,5vko tykkää esimerkiksi: ihan kaikesta mikä liikkuu, pienistä kivistä (se sylkee niistä suustaan lattialle ja jahtaa niitä), materiaaleista jotka upottavat vähän sen tassujen alla, siitä että puhallan sitä kohti ja höpsöttelen, kaivaa, silputa, hypätä tassuilla kohti jotain, syödä (erityisesti pehmeitä ja ällöttäviä ruokia), juosta, omia lelun, päästä Priyan tai jonkun muun kivan koiran tai ihmisen luo, kantaa vessaharjaa, tuijottaa variksia, silputa paperia, nuuhkia maata, tonkea mutaa.. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Näitä kaikkia pystyn käyttämään hyödyksi koulutuksessa. 

Kun lista koiran mielihaluista on valmis niin ne laitetaan tärkeysjärjestykseen. Tässä kannattaa käydä läpi erilaisia leluja ja erilaisia nameja. Jos koira saisi valita ottaisiko se nakkia vai makkaraa? Onko hajun nuuskiminen mieluisampaa kuin nami? onko pallon perään juokseminen kivempaa kuin vetoleikki? 

Lista todennäköisesti elää tilanteesta toiseen, mutta se on silti jonkinlainen selkäranka koiran mielihaluista. Listan kärkipään jutut olisi Tuikun mielestä hyvä säästää vaikeisiin tilanteisiin. Jos käyttää näitä "huippupalkkoja" ihan arkisissa jutuissa niin sinulle ei jää minkäänlaista varaa nostaa palkan arvoa jos tilanne käy vaikeammaksi.

Monipuolinen palkkapaletti

Samasta syystä palkkapaletti kannattaa pitää monipuolisena ja vaihtelevana. Torstain treeneissä Riitta kehotti meitä palkkaamaan pentua monipuolisesti ja keksimään koko ajan uusia tapoja leikkiä sen kanssa jotta se oppii palkkautumaan monista asioista. Tuikku puhui saman asian puolesta. Sosiaalistamiskauden aikana kannattaa näyttää pennulle erilaisia tapoja leikkiä ja palkkautua. Pennun lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluva kiinnostus siihen mistä toinen koira on kiinnostunut yhdistyy myös ihmiseen ja pentu on luonnostaan kiinnostunut leluista josta ihminen kiinnostuu. 

Olemme Popan kanssa yrittäneet venyttää leikkimisen käsitettä. Olemme kaivaneet yhdessä kuoppaa, leikkineet hippaa ja silppuneet paperia. Olen kutittanut Popaa mahasta ja puhaltanut sitä kuonoon. Olemme leikkineet roskilla, rasvapurkilla, naksuttimella, pullolla, kolinapurkilla sekä paljon myös 
ilman lelua.

Kuva: Jenny Piittinen

Palkkasanat

Luennolla tuli ilmi mielenkiintoinen ajatus erilaisista palkkasanoista. Palkkasana tuo koiralle tietyn oletusarvon siitä mikä palkka on. Lelua edeltänyt palkkasana saa yksinään koiran nousemaan saalitusmoodiin ja ruokaa edeltävä saa sen kuolaamaan. Palkan odotus eli ehdollinen vahviste vaikuttaa aivoihin eri lailla kuin pelkkä palkan saaminen (dopamiinin vs. serotoniin vaikutus). Joskus oletusarvo käy liian suureksi ja palkkasanan kuuleminen saa koiran kilahtamaan eikä se pysty keskittymään. Tälläisissä tapauksissa palkkasanan voi yrittää ottaa pois jos tehtävä sallii sen ja palkka vain ilmestyy ja palkkaustilanne rauhoittuu vähän. Eri tavoilla tuleville palkoille voi myös ehdollistaa oman sanansa. Paikaltaan maasta napattava pallo aiheuttaa erilaisen tunnereaktion kun lentävä pallo. 

Tuikku esitteli ajatuksen myös siitä että ympäristöpalkoille (esim. nuuskiminen) esitettäisiin oma palkkasanansa. Tämän opettamiseen hän esitteli harjoituksen jossa annetaan koiran nuuskia hajua ja kun tämä on itse valmis luopumaan siitä, annetaan namin palkkasana ja palkataan koira namiin. Tämän jälkeen annetaan nuuskimisen palkkasana ja koira voi jatkaa nuuskimista. Näitä kahta vuorotellaan kunnes koira pystyy vaihtamaan nuuskimisen namiin ja toisinpäin. Koiraa voi tämän jälkeen palkata vapauttamalla sen nuuskimaan hajua. 

Tunne-ehdollistuminen

Tuikun työ on mielenkiintoista koska hän ei vain opeta eläimille käytöksiä vaan niiden pitäisi "näytellä tiettyä tunnetilaa". Eläimen pitäisi kulkea rauhallisesti huoneen poikki ja juosta sitten kiihtyneenä toiseen suuntaan. Tunne-oppiminen näyttelee siis isoa osaa tälläistä koulutusta. Omassa lajissani tokossa tunne-oppiminen on myös omalla tavallaan tärkeää. Jos ajatellaan että koiran pitää suorittaa liikkeet tietyssä mielentilassa ja vaihdella tätä mielentilaa liikkeiden välillä (esim. Ruutu ja tunnari). 

Vahvisteen laatu vaikuttaa siihen millaisen tunnetilan koira oppii liikkeeseen. Jos sama tehtävä opetetaan käyttäen erilaisia vahvisteita, lopputuloksena voi olla aivan erilainen suoritus. Eri palkkaustyyleistä tehtävään voi tulla myös palkalle tyypillisiä käytöstapoja. Jos esimerkiksi kuonokosketus targettiin on opetettu namilla, siihen saattaa tulla syömiseen liittyvää käytöstä tai jos lelulla niin saalistaiseen liittyvää käytöstä.

Tunne-ehdollistuisen vuoksi erilaisilla tilanteilla, ohjaajan eleillä, palkkasanoilla, käskyillä ym. voi olla ennalta opittu tunnetila joka syttyy tilanteessa. Myös vihjeet ja käytös itse laukaisevat tunnetilan koirassa. Jos esimerkiksi ruutuun koira on palkattu aina pallolla, ruutuun juokseminen laukaisee palloon liittyvät tunnetilat koirassa.

Tunne-ehdollistumisen vuoksi palkkapaletti kannattaa pitää laajana jotta opetettavaan liikkeeseen pystyy hakemaan oikeanlaista palkkaa.

Keskittyminen

Tuikun luento muistutti koulutustekniikan tärkeydestä. Se on kaiken selkäranka. Jos ohjaajan koulutustekniikka on epäpuhdasta tai epäselvää, koira väsyy koulutukseen nopeasti ja sillä ilmenee keskittymisongelmia. Tuikku muistutti että ongelmien ilmetessä kannattaa ensimmäisenä katsoa peiliin ja miettiä oliko oma tekniikka kunnossa. Videoimalla kouluttamistaan voi saada vihiä omista pakkoliikkeistään ja yrittää saada itseään kiinni kaiken maailman virheistä. 

Leikkiminen

Älä katso sitä miten muut leikkivät koiriensa kanssa vaan tutustu siihen miten sinun koirasi haluaa leikkiä. Leikkimistä on montaa erilaista tyyppiä. Luennolla kehotettiin tarkkailemaan sitä miten eri leikkityylit vaikuttavat koiraan. Eri tyylit on myös hyvä laittaa rankingjärjestykseen parhaasta huonoimpaan ja kehittää tätä kautta vahvistepalettia.

Leikkiminen on tärkeää suhteen kehittymiselle! Minä en ainakaan tiedä mitään hauskempaa kun koirieni kanssa leikkiminen ja niiden kanssa höpsöttely.

Leikkimisessä Tuikku piti tärkeänä hyvän irrotuksen opettamista jotta ikävä irrottamistilanne ei väritä koko leikkiä. Irrottamista hän harjoittelee niin että kun koira luopuu lelusta itse, se saa uuden liikkuvan lelun tilalle. Koira oppii että irrottaminen on kannattavaa. 

Koiran on hyvä oppia myös se milloin ohjaaja ei halua leikkiä. Tuikulla oli käytössään "taukosignaali". Se voi olla mikä vaan, vaikka tietty hattu jonka ohjaaja laittaa päähänsä, käsien ristiminen, kännykän ottaminen esille.. Ideana on selkeästi kertoa koiralle hetki kun leikki loppuu ja alkaa. Taukosignaalia pidetään yllä kunnes koira rauhoittuu ja kun se on rauhoittunut, taukosignaali poistuu ja leikki aloitetaan uudestaan.

Saalistusleikeissä ohjaajan täytyy varoa sivuttaissuuntaista liikettä silloin kun lelu on koiran suussa. Turvallisuus ennen kaikkea. Samoin koiran roikottaminen ilmassa lelun avulla rasittaa koiran niskaa kohtuuttomasti. Leikin tulisi tapahtua niin että koiran niska pysyy vartalon tasolla ja kiskominen on edestakaista, 

Tuikku kehotti leikkimään leluilla saaliseläintä. Päätä vaikka että pörrölelusi on hiiri ja matki sen avulla hiiren liikettä. Miten hiiri liikkuu? Se ei hypi päättömästi paikasta toiseen vaan se kipittää suoraviivaisesti pakoon, sukeltaa ehkä ämpäriin ja pyristelee siellä. 

Koiran kanssa kannattaa leikkiä silloin kun sitä leikityttään. Pennun iltavillin voi ladata yhteen tiettyyn leluun, joka kaivetaan esiin vain iltavillejä varten. Myöhemmin tämä lelu tuo koirassa iltavillin esille tilanteessa johon halutaan pala tätä hullua hetkeä. 

Ruokapalkinnot

 Ruokapalkintoja on nopeampi ja helpompi käyttää kuin lelu tai ympäristövahvisteita. Uuden asian opettamiseen tarvitaan paljon toistoja lyhyessä ajassa joten nami sopii siihen usein muita vahvisteita paremmin. Ruokapalkkojakin on eri arvoisia. Häiriöttömässä tilassa ruuan ei tarvitse olla niin arvokasta kuin häiriössä treenatessa. Ei kannata opettaa koiraa "liian hyvälle" tässäkään tapauksessa vaan pitää ne superherkut takataskussa häiriöisempää ympäristöä varten. Koiraa ei kannata myöskään opettaa siihen että ruokaa saa vaikka kourallisen kerrallaan koska sen jälkeen se yksi napu voi tuntua "pettymykseltä".

Jos tehtävään halutaan erilainen tunnetila esimerkiksi lelulla niin vahvistetta pitää vaihtaa ajoissa ruuasta hurjaan leikkiin.

Tuikku varoitti siitä että koiraa ei saa pitää nälässä. Vaikka eläimen pitäisi olla treeneissä hieman nälkäinen niin koira huolestu jokapäiväisestä leivästä samaan tapaan kuin ihminenkin jos tuntee että siitä on puutetta. "Ruoka tulee talon puolesta, mutta herkut tulee ansaita." hän sanoi. Toki koiran omaa ruokaa voi ja pitääkin käyttää koulutuksessa apuna. Muutenhan me innokkaat naksuttelijat syöttäisimme koiramme muodottomaksi herkuista. Mutta kun koulutushetki on ohi niin koiran tulee saada ateriansa loppuun. Jos treenit eivät onnistu niin koiraa ei saa jättää ilman ruokaa ajatuksella "seuraavalla kerralla teet paremmin kun olet nälkäisempi."

Jos tilanne on liian vaikea eikä eläin syö niin ratkaisuna pitäisi olla tilanteen helpottaminen. Vahvistetta voi vaihtaa rankinglistalla ylemmäs joko ruokapalkkojen sisällä tai vaihtaa johonkin koiraa kiinnostavampaan vahvisteeseen (leluun tai ympäristövahvisteeseen).

Sosiaaliset vahvisteet

Koirilla on valmius oppia eri äänensävyjen merkityksiä. Todennäköisesti ymmärrys on opittua, tietystä äänensävystä on seurannut koiralle aina jotain hienoa tai ikävää. Joten pelkkä äänensävy ei yksinään riitä koiralle palkaksi tai rankaisuksi jos siitä ei ole ikinä seurannut mitään hyvää. Sosiaaliset vahvisteina voi käyttää sellaisia asioita joista koira pitää. Priya esimerkiksi rakastaa sitä kun saa hyppiä päälleni ja minä kehun sitä pyrähtäen vähän karkuun. Tämä toimii loistavasti vahvisteena Priyalle. Pelkkä silittely ja rauhallinen kehuminen puolestaan ei punanuttua paljon lämmitä.

Ympäristövahvisteet

Tämä on se oman koulutukseni harmaa alue. Tosiasiassahan kaikkea mitä koira haluaa voi käyttää vahvisteena. Nuuskiminen, toisen koiran/ihmisen luo pääseminen.. pelkästään jonkun asian aloittaminen on koiralle palkitsevaa. Sen ei tarvitse päästä vieraan koiran luo perille asti vaan pelkkä askel lähemmäs toimii palkintona. Koiran ei tarvitse päästä jahtaamaan citykania vaan pelkkä tuijottaminen on palkitsevaa.

Myös ympäristövahvisteita käytettäessä huomaa tunnetila jonka vahviste aiheuttaa. Sopiiko tämä harjoiteltavaan asiaan?

Motivaatio

Ensimmäiseksi: jos koiralle ei kelpaa mikään eikä se pysty keskittymään, tarkista ensin sen terveydentila ja oma koulutustekniikka.

Älä opeta koiraa liikaan hyvään jos vähempikin riittää. Jos todella hyvästä tulee koiralle arkipäivää niin paletista puuttuu liikkumisvara ylöspäin.

Opeta koira pitämään eri vahvisteista: "syö namia, saat lelun jota himoitsit", "leiki hetki niin saat ruokaa". Mieltymys johonkin tiettyyn palkkaan voi olla myös opittua ja tälläisen vaihtelun kautta vahvisteet vahvistavat toisiaan.  Koiralle voi myös opettaa että tietynlainen silitys, hymy ym. ele on hyvä asia ja tätä voidaan hyödyntää esimerkiksi kisatilanteessa. 

torstai 1. syyskuuta 2016

Olipa kerran Popan penturyhmä



Kun saa tuollaisen pienen kultakimpaleen kätösiinsä niin se täytyy heti tietysti kiikuttaa valvovan silmän alle jotta en pääse sekoilullani pahasti pilaamaan sitä. Varasin meille siis paikan Riitta Kivimäen penturyhmästä. Samassa porukassa on kolme Popan siskoa (Tina, Love ja Nila), joten vertaistuki on ainakin taattua.

Ensimmäisen tunnin ajatuksena oli tututustua halliin ja näyttää Riitalle vähän millaisia nämä kakarat ovat ja miten ne motivoituvat hommiin. Popa oli riehunut Jonin kanssa kotona koko päivän. Tähän tarinaan liittyi kiipeilyä tulostimen päällä ja rikki mennyt lautanen. Löysin olohuoneesta myös silputun pinon post it-lappuja. Kun minä tulin luennolta kotiin niin pentu alkoi olla jo väsynyt. Jouduin kiskomaan sen unilta bussiin ja kohti treenihallia.



Treenien alettua Popa veti sikeitä häkissä. Minä siinä ylpeänä vieressä että "hei Riitta nää kaikki mun koirat on vähän tälläisiä pystyynkuolleita. Jaksatko vielä kouluttaa meitä.." No sitten kun kaivoin pennun häkistä niin se lähti heti säpäkästi hommiin. Ihan ensiksi meitä pyydettiin kertomaan kome positiivista asiaa omasta pennusta. "Vain kolme?" kysyn minä. Muistaakseni mutisin että Popa leikkii hyvin, se on sisukas ja sillä on sopivasti luonnetta.

Aluksi pennut kävivät tutustumassa halliin. Popa eteni ympäriinsä häntä kippuralla ja ei ollut kovin kiinnostunut hallista. Se sinkoili siskojaan kohti ja hyppi jaloissani.

Tutustumisen jälkeen Riitta pyysi meitä näyttämään jotain mitä olemme tehneet kotona ja palkata siitä namilla. Poppis esitteli peruuttamista ja käsitargettia. Se palkkautui namilla aika hyvin ja lähti tarjoamaan vanhoja tuttuja juttuja häiriöstä huolimatta.

Motivaatiota ruualle voi kasvattaa vaatimalla pennulta aktiivisuutta saadakseen ruokaa. Ilmaisia aterioita ei siis ole. Popa ei ole ollut ruokaa kohtaan mitenkään erityisen intohimoinen. Riitta neuvoi ruokkimaan sen niin että se joutuu hieman taistelemaan ruokansa eteen. Ruuan voi saada kokonaan koulutuksen ohessa, sen voi syöttää niin että kädessä oliva ruoka juoksee hieman pakoon pentua tai kupista niin että kuppi pötkii pakoon ja pentua hieman estellään pääsemästä sille. Vihoviimeinen mitä pennulle kannattaa opettaa on möllöttäminen ja luopuminen ruuasta. Kun pennulla on paloa ruokaa kohtaan niin sitten vasta voi laatia sääntöä ja vaatia luopumista. Tunsin pienen piston sydämessäni kun muistelin että tämä möllötys oli ensimmäinen minkä opetin Priyalle sen ollessa pentu.

Seuraavaksi leikimme. Poppana kävi raivolla kiinni ja vaihteli leluja pyynnöstä. Riitta kehotti minua leikkimään Popan kanssa myös niin että koskettelen neitiä ympäriinsä ja häiritsen sen taistelua jotta se tottuu häiriöön leikkiessä. Pennun kanssa ei kannata urautua vain tietynlaiseen leikkiin vaan vaihdella leluja ja leikkityylejä koko ajan jotta se tottuu tähän vaihteluun. Tätä olen tehnyt Poppiksen kanssa vähän vahingossa. Se leikkii niin mielellään että leikki on saattanut syttyä välilläme missä vaan ja yleensä silloin lähellä ei ole mitään fiksumpaa leikitintä kun esimerkiksi naksutin.


Lopuksi teimme vielä häkkileikkiä. Tässä harjoituksessa koira tarjoaa itse häkkiin menoa. Popa on tehnyt tätä kerran kotona ja sillä välähti jutun juoni muutaman toiston jälkeen hallissakin. Tein nopeita settejä jossa Popa tarjosi häkkiin menoa, palkkasin sen muutaman kerran namilla häkkiin ja sitten vapautin sen leluun ulos leikkimään. Lopetin leikin ja Popa tarjosi häkkiä uudestaan.

Olin valtavan ylpeä Popasta. Se työskenteli aktiivisesti kanssani koko ajan vaikka aivan vieressä oli kolme siskoa ja yksi vieras pentu. Se leikki loistavasti, söi hyvin ja tarjosi juttuja häntä heiluen hirveällä tohinalla.

Treenien jälkeen leijuin taas ihan jossain taivaissa. Rakastan Priyaa, se on mahtava koira ja minulle hyvin tärkeä. En ole kuitenkaan koskaan tämän kolmivuotisen yhteistyömme aikana saanut niin hienoa fiilistä Priyan kanssa kuin Popan kanssa vain muutamien treenien jälkeen. Popakaan ei missään mielessä ole mikään täydellinen lapsineropentu, en oikein usko sellaisiin. Mutta se on jotenkin niin paljon enemmän "mun koira". Sen kanssa tekeminen on jotenkin vaivatonta ja luonnollista. Poden hieman huonoa omatuntoa tästä. Priya on kuitenkin minun Priyani ja meidän tekemisemme pitäisi tuntua vaivattomalta kaiken sen jälkeen mitä olemme yhdessä kokeneet. Toivon että nyt kun toinen treenikoira jakaa harrastukset Priyan kanssa niin meidänkin yhteistyö lähtisi paremmin sujumaan ja punanuttukin pääsisi omalla tavallaan loistamaan.