perjantai 19. elokuuta 2016

Olipa kerran pieni pirulainen


Kuva: Katri Mure
Olen aika monta kertaa sanonut että haluan vilkkaamman koiran. No nyt taisin saada sen. Kahden päivän kokemuksella voin sanoa että Popa on aikamoinen. Molempina iltoina sen on väkisin saanut laittaa nukkumaan koska riekkuisesta ei oikein meinaa muuten tulla loppua. Ääni vain lisääntyy ja sitten käydään raivolla kiinni kaikkeen rähinän saattelemana. Sylissä jaksaa hetken vastustella rauhoittamista mutta sitten simahtaa.

Yöt se on nukkunut kuitenkin hyvin. Olen herännyt käyttämään sen kerran ulkona öisin. Se riehuu aikansa, mutta rauhoittuu sitten aitaukseen takaisin nukkumaan.

Eilen suuntasimme taas hallille kasvattajan kanssa sosiaalistamisretkelle. Katri kävi nappaamassa minut, Priyan ja Popan mukaansa. Pops pääsi siis leikkimään vielä äidin helmoissa olevien sisarustensa kanssa. Koska neiti painaa ainakin melkein neljä kiloa ja on viettänyt yhden yön hervannassa niin hän oli mielestään jo iso tyttö eikä mahtunut enää samalla lautaselle syömään sisarustensa kanssa. Hurjalla murinalla se ajoi siskoja ja veljiä mäkeen. Zaza-sisko oli ainut joka pisti hanttiin hervannan herttuattarelle ja siinähän meinasi kunnolla tunteet leimahtaa. Tälle pistettiin luonnollisesti stoppi samantien. Luonteikas neiti siis tämä kiltin näköinen pieni ruipelo. Tärkeintä on että pikkukoiralta ei siedä mitään mikä ei ole viehättävää aikuisenakaan ja ruuan hurja puolustaminen on yksi näitä asioita.

Hallilla neiti pääsi vähän leikkimään ja syömään. Neiti vietti myös aikaa rallatellen ympäri kenttää häntä pystyssä. Hallin pihassa kiipeiltiin lautakasojen päällä ja painittiin sisarusten kanssa. Otettiin pieni rauhoittumisharjoitustuskin hallin pihassa samaan aikaan kun juorusimme sisarusten omistajien kesken.

Priya pääsi taas moikkaamaan pentuja ja se käyttäytyi esimerkillisesti. Prillis on ollut Popsikselle aivan loistava isosisko. Se leikittää pentua nätisti ja sietää sen railakkaat rakkaudenosoitukset tyynesti. Pentu on saanut lähdöt vain kun yritti kerran Priyan ruokakupille (ja ei ole yrittänyt toista kertaa).

Eilen Popsis pääsi myös mukaan lähikentälle kouluttamaan tokoryhmääni. Tilaamani pentuhäkki ei ole vielä tullut postista joten yritin laittaa penskan Priyan häkkiin. Priyan häkki on ultrakevyt malli, joka sopii hyvin rauhalliselle aikuiselle koiralle. Popaa se ei kuitenkaan pidellyt. Hirveällä raivolla se juoksi seiniä päin niin että kevyt häkki antoi vain surullisesti periksi ja lähti pyörimään paikoiltaan.

Yritin pitää neitiä sylissäni samalla kun koulutin. Se päättyi "minä itse"- kiljuntaan ja rimpuiluun. No, neiti vietti sitten aikaa tauolla olevien kurssilaisten kanssa. Kuulin kentän reunalta vain hurjaa murinaa ja pentu roikkui ties kenen hihassa kiinni. Lopulta se nukahti erään ryhmäläiseni äidin syliin.

Tänään neitokainen on päässyt matkustamaan bussilla ja käynyt keskustassa. Häntä pystyssä se rallatteli menemään eikä olisi millään malttanut matkustaa sylissäni. Reipas pieni olento.

Naksuttelukin ollaan aloitettu. Pieni saa palkkaa vain kaikesta mitä keksii tehdä ja vahingossa olen opettanut sen peruuttamaan.

4 kommenttia:

  1. Jee päivitys! Olen odottanut. :-D Ihana riiwiö Popa <3 :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että joku jaksaa lukea näitä. Ajattelin että kaikilta tulee kohta pentupostaukset korvista ulos :D

      Poista
  2. Kuulosti ehkä hieman Gatsbyn pentuajalta tuo iltaräyhä :D Pennelinä tuo sai hepuleita joiden tarkoitus oli iskeä pienet pentuhampaat milloin mihinkin emännänosaan! Kieltäminen tai vesisuihku ei tuntunut missään! Ainoa tapa oli ottaa syliin pakkorauhoittumaan.

    Joko Poppis-nimi on muuten listalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä! ehdota! Kilpailu on edelleen menossa :D

      Poista