perjantai 12. elokuuta 2016

Olipa kerran pentutesti


Kuva: Juulia Savolainen

Sain suuren kunnian lähteä seuraamaan Kulon pentujen pentutestiä. Vaikka olen nähnyt testejä paljon videolta niin tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin seuraamaan tapahtumaa kulissien taakse. Katri nappasi minut ja toisen pennunottajan kyytiin ja ajelimme pentueen isän luokse Vantaalle testiä varten. Ajomatka sujui yllättävän hyvin. Ensin kiljui Pelé, sitten Leno ja lopuksi Popa, mutta pian kaikki sammahtivat häkkiin.

Perillä alkoikin sitten hirvittävä vipinä kun pennut pääsivät aitaukseen ja tutkivat uutta ympäristöä. Ne pääsivät moikkaamaan myös isäänsä, joka oli ehkä enemmän kiinnostunut äitikoiran kuulumisista kuin jälkikasvustaan.

Testaajaksi tuli Pekka Korri. Hän kertoi ensin testistä ja sen tarkoituksesta painottaen sitä että testi ei luotettavasti kerro sitä millainen koira on aikuisena. Aikuisen koiran persoonallisuus kehittyy myös vahvasti kokemuksien myötä eivätkä kuusiviikkoisten pentujen perinnöllisetkään ominaisuudet ole kaikki vielä heränneet. Testi ei ole siis pennulle tuomio eikä lupaus. Se on vain mielenkiintoinen katsaus siitä millaisia pennut ovat testaushetkellä, sinä päivänä ja siinä vireystilassa.

Testistä pentu selviää aina voittajana. Sen on tarkoitus olla positiivinen sosiaalistamiskokemus, joten arkakin pentu autetaan testin läpi. Testi alkaa sylistä, jossa katsotaan sitä miten rento pentu on. Se lasketaan sitten lattialle ja tarkkaillaan sen liikkumista ja sitä miten se ottaa kontaktia testaajaan. Sen jälkeen sitä leikitetään kahdella tapaa: repimisleikkiä ja palloleikkiä. Tästä tarkkaillaan kuinka se taistelee. Tämän jälkeen pentu käännetään selälleen ja sitä pidetään hetki aloillaan ja päästetään irti. Testaaja tarkkaili sen palautumista tästä pienestä rasituksesta. Sitten testaaja kolisuttaa tölkkiä, jonka sisällä on kiviä ja katsoo reaktion kolaukseen sekä palautumisen äänen jälkeen. Tämän jälkeen pentu pääsee pöydälle jossa sen liikkumista tarkkaillaan oudommalla alustalla. Lopuksi vielä testaaja kävelee ympäri huonetta ja seurataan miten pentu seuraa perässä.

Mielenkiintoisin osuus testissä oli ehdottomasti testaajan kommentit pennuista ja se millaisia ominaisuuksia hän näki niissä sillä hetkellä. Arviot menivät monilta osin yksiin kasvattajan omien mietteiden kanssa ja syvensivät vain näkemystä pennuista. Saman pentueen sisältä löytyi rohkeampaa, ujompaa, kiltimpää ja tuhmempaa tapausta. Arvioissaan Pekka kuitenkin painotti että tämän testin perusteella ei kannata tehdä jyrkkiä tuomioita siitä millainen pentu on. Testi voi auttaa kotien valinnassa, mutta oikean pennun valinta perustuu hänenkin mielestään siihen "the fiilikseen" mikä tulee kun tuijottelee pentusia.

Tämän pentueen tuloksia en aio käsitellä tarkemmin koska se ei ole minun paikkani niitä jakaa. Lyhyesti vain sanon että pentue oli täynnä keskivertoa parempia pentusia, jotka olivat rohkeita ja erittäin liikkuvaisia. Mahtavia harrastuskoiran alkuja siis. Testaaja taisi heittää kasvattajalle että toivottavasti tämä ei ole hänen viimeinen pentueensa.

Kyllä se taisi meidänkin pentu löytyä, mutta ei testin ihan täysin testin aikana niinkuin kuvittelin. Allekirjoitan siis täysin Pekankin mainostaman silmiin tuijottelun ja "the fiiliksen". Tätä paljastusta pitkitän kuitenkin vielä hetken. Täytyy sanoa että tämän pennun kanssa olen löytänyt sen "the fiiliksen" nimenomaan puuhastellessani kahdestaan ja kasvattajakin on tämän nähnyt, joten neiti X (kyllä, se on narttu!!) kävelee meille jo ensiviikolla.

perhepotretti Kuva: Katri Mure


2 kommenttia:

  1. Onnea oman pentusen löytymisestä ja nauttikaa Priyan kanssa vielä viikko rauhasta ennenkö torahampainen pisukone saapuu :D

    VastaaPoista
  2. Jee! Innolla odotan paljastusta. :-)

    VastaaPoista